Eläkee ihmisiksi on sivistystä
Kunnioitettu voimistelun opettajani Juhani Soila sanoi minulle, että kippi pitää osata kun roikuin polvikoukussa 50-luvulla Lyseon rekillä. Hän lisäsi kipin kuuluvan sivistykseen keskikoulun ja ajokortin kanssa. Myönnän olevani edelleen vajaa näillä sivistyksen osa-alueilla. Ehkä siksi olen koettanut keksiä sivistykselle muita määritteitä.
Kotona kuulin joskus sanottavan, että se ja se henkilö on sivistynyt. Minusta silloin näytti ko. henkilön kuuluvan parempaan ihmisryhmään. Koulutettuun tai varakkaaseen. Harvoin meille läheiseen tai sukulaisiin, vaikka he mielestäni olivat ihan mukavia ihmisiä. Miksi heiltä ja meiltä puuttui sivistys? Mitä se sivistys oikein on? Tänä päivänä löytyy jokaiselle oma sivistyksen määritelmä aina tarpeen mukaan. Ei ihme jos minullekin. Minusta sivistys on koulu- tai muun opetuksen kautta saatua oppia puhumisesta ja käyttäytymisestä niin, että se on yhdessä hyväksytty käyttäytymismalliksi yhteiskunnassa. Nyt ymmärrän miksi äiti sanoi minulle usein lähtiessäni; "eläkee ihmisiksi". Vajavaisuuteni sivistykseen taitaa vain lisääntyä. Mutta miten on hallituksen laita? Vielä huonommin.
Rasismi on maailman laajuisesti tunnettu ja tuomittu käyttäytymismalli ihmisten kesken. Meillä hallitus itse tutkii onko sen ministerien käyttäytymisessä ollut ja onko vielä rasismia. Ja toteaa sitten, ettei ole. Tavallinen kansalainen näkee päivittäin toisin ja tietää, että rasismia hyväksi käyttäen voi perustaa puolueen ja päästä käyttämään valtaa. Jos tämän tunnustaa, niin kaikki on ok. Jos kieltää ja toimii toisin perustuu valta valheeseen ja se on sivistymätöntä. Onneksi vanha viisaus kuuluu; valheella on lyhyet jäljet.
Sivistyksen puutetta osoittaa ihmisten ominaisuuksissa kateus ja kiittämättömyys. Molempien kohteeksi joutuu helpommin henkilö, joka on merkittävässä asemassa. Hyväksi esimerkiksi näissä suhteissa sopii Sanna Marin. Puoluejohtajana ja pääministerinä hänen toimiaan tuskin kukaan voi asettaa kyseenalaiseksi. Siksi piti nostaa tikun nokkaan ihmisten perusominaisuus kateus. Onko tuo toinen parempi kuin minä? Juokseeko, syökö, hymyileekö ja pukeutuuko hän asemansa edellyttämällä tavalla? Haastattelujakin antaa harvakseltaan, ettei uuttaa moitittavaa tahdo löytyä. Hävettää iltapäivälehtien toimittajien puolesta. Jos kiittämättömyys onkin suomalaisten pahe niin sen vastakohtaa kiitostakin toki löytyy. Kiitosta annetaan hyvin tehdystä työstä. Ehkä harvoin , mutta sitä enemmän sillä sitten on arvoa kiitoksen antajalle ja saajalle. Olipa kyseessä ketkä tahansa. Kiitoksen kohde tai kiitoksen antaja. Kiitos Sanna Marin hyvin tehdystä työstä.
Demareilla alkaa Antti Lindtmanin aika. Hänelle ja hänen varahenkilöilleen on syytä toivottaa onnea. Ja minulle vaikeuksia kirjoittaa nimet oikein. Lindtmanissa D ja T tahtovat sotkeutua ja Nasima Razmyar on yhtä vaikea kirjoittaa oikein kuin Ben Zyskowicz. Onnekseni viimemainittu ei ole demari. Jos Marin sai viimeiset pyyhkeet toimittajilta kun ei antanut haastattelua niin Lindtman sai ensimmäiset kun vaikutti läheisimmän työkaverinsa valintaan. Eikö demokratiassa saa edes yrittää vaikuttaa läheisimmän työkaverin valintaan? Kyllä saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti