Hallintoalamainen,
verovelvollinen nyt asiakas.
Verottaja on muuttanut titteliäni, mutta
samalla huonontanut palveluitaan. Kysymyksessä on veroilmoitusten teko.
Tuskastuneena verottajan toimintaan meitä ikäihmisiä kohtaan kirjoitin Hesarin
mielipidepalstalle (11.2) epäilyni selvitä kunnialla verottajan muutoksista
veroilmoitusten teossa. Erityisesti tietokoneosaamisessa. Heti
julkaisupäiväaamun ensimmäinen puhelinsoitto tuli Lounais-Suomen alueen
verojohtajalta Martti Hentulalta. Hän kiitti asiallisesta kirjoituksesta ja
puhuimme paljon muutakin asiaan liittyvää. Juttelumme lopuksi hän pyysi lupaa
antaa puhelinnumeroni jollekin veroneuvojalle, joka voisi antaa apua
ongelmaani. Tottahan sellaisen luvan annoin ja muutaman tunnin jälkeen minulle
soitti veroneuvoja Sari Virta. Hänen seikkaperäiset ja rauhalliset neuvot
ohjasivat minut selviytymään veroilmoituksestani. Ilman hänen ohjeistustaan
olisin ollut täysin hukassa. Kolmas Verohallinnon edustaja ylitarkastaja Hilkka
Palander vastasi kirjoitukseeni Hs:n mielipidepalstalla. Valitettavasti hänen
kirjoituksesta ei olisi ollut minulle apua. Hän luetteli ne muutokset, joita
verohallinto oli tehnyt vuosi sitten. Ei niitä keinoja, joilla vaillinaiset
kyvyt tietokoneen käytössä omaava asiakas muutoksista selviää.
Samalla kun
julkaisen verohallinnon virkahenkilöiden nimet, kiitän heitä ja
poikkeuksellisen suuresta puhelinpalautteesta juttuni tiimoilta. Kaikki
tiedostivat ongelman. Sen lopullinen ratkaisu soisi olla jokin muu kuin se
perinteinen; aika hoitaa. Hallintolain 7§ ja 8§ velvoittaa virkahenkilöitä
tehtäviensä hoidossa, mutta paljon jää heidän henkilökohtaisten ominaisuuksien
varaan.
Osallistuin ammattikuntani eläkeläisjärjestön vuosikokoukseen ja
sitä seuraavaan Tukholman risteilyyn. Molempiin ensimmäistä kertaa. Kun
viimeisimmästä tapaamisesta työkaverien kanssa alkaa olla pian kolmekymmentä
vuotta, riittää mielenkiintoa tapahtumaan ilman kokouksen esityslistaa. Matkaan
osallistujien ikähaitari oli 60 - 91 vuoden välillä. Riitti kysymistä,
vastaamista, ihmettelemistä kautta eletyn elämän kirjon. Muisteltiin miten työporukan
matkat ennen vanhaan saattoivat päättyä hilpeään tappeluun. Nyt kun jaksaisi
buffetissa käydä syömässä ja kantaa kotiviemiset. Minusta ei ollut yllättävää,
ettei kukaan valittanut toimeentulostaan tai pienestä eläkkeestä, vaikka olimme
olleet ns. valtionhallinnon suorittavaa porrasta. Olisiko vastauksena tähänkin
elämän kokemus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti