Elämänkokemus
on elettävä
Kirjoitetaan
vanhuudesta. Luulen ikävuoteni siihen riittävän. Vanhusten huolto alkaa kun
kyselyt kuinka voit vähenevät ja ohjeet miten pitäisi elää lisääntyvät. Jos
mitään ei kuulu, olet liiketaloudellisesti johdetun vanhushuollon hoidossa.
Monet sanovat, heitteellä.
Vanhusongelman
ydin on muuttuneessa yhteiskunnassa. Vanhuksia ei enää tarvita. Siksi vanhusten
kunnioitus puuttuu. Ennen oli toisin. Nuoripolvi tarvitsi tietoa ja ohjeistusta
ammattiopista, luonnonkulusta ja työn suorittamisesta yleensä. Kokemusta
tarvittiin onnistumisen takeeksi ja sitä saatiin vanhoilta isänniltä ja käsityömestareilta.
Nykyisin milleniaalit asettavat vaatimukset elämälleen ja etsivät vastauksia
algoritmeistä. Vanhuus näkyy siellä vain kululuokkana eivätkä tajua, että
kuuluvat sinne myös itse myöhemmin. Milleniaaleilta ja nykyjohdolta näyttää
puuttuvan yksi merkittävä asia. Se on elämänkokemus. Sitä lojuu käyttämättömänä
juuri siellä missä sitä tarvittaisiin. Vanhusten hoitokodeissa.
Milleniaanit
eivät tiedä mitä elämänkokemus on parhaimmillaan, niin kerronpa sen tässä.
Synnyinkylässäni eli monella tavalla ja alalla aktiivinen kunnioittamani
henkilö. Nimeltään Aallon Jallu. Nimi ei ole muutettu. Yksi hänen
harrastuksistaan oli Riianlammilla yli-innokas pilkillä käynti. Kun kylällä
tuli puhe joko kevät on tulollaan tai joko syksy talveksi kääntyy, ei sitä
katsottu almanakasta. Kysyttiin vain, joko se Jallu on pudonnut syys- tai kevät
jäihin. Se oli varma merkki vuoden ajasta. Sekin tiedettiin, ettei Jallua
saanut ristikontraa lopettamaan, ennen kuin voitti.
Puhuvat,
että elämänkokemusta omaavat ovat avanneet
presidenttivaalikampanjansa. Paavo Väyrynen etsii minkä perustamansa
puolueen listoille lähtisi ehdokkaaksi. Timo Soini pohtii ehdokkuuttaan ja
odottaa miltä puolueilta tulee hänelle kutsuja ehdokkuudesta. Kunhan odottavan
aika ei kävisi pitkäksi. Kerrotaan juttuja Hirvaskankaaltakin.
Huutokauppakeisari pohtii mahdollisuuksiaan vaihtaa titteliään presidentiksi.
Vanhojen kuparipannujen hinnat ovat pudonneet. Eikä tiedä, jos televisioaika
hiipuu tulevina vuosikymmeninä.
Suomessa on
310 kuntaa ja 1 kuntaliitto. Kuntatalous suurimmalla osalla kuntia on kuralla.
Miksi tällaista organisaatiorypästä pidetään tänä päivänä yllä? Puhuvat
paikallisdemokratian ja luovan elinvoiman kehittämisen vaativan runsasta
kuntamäärää. Kurjistuvat kunnat eivät sitä osoita. Jo kaksikymmentä vuotta
kirjoitin juttuja lehtiin, että Pohjois-Karjalaan riittää maksimissaan kaksi
kuntaa. Olin väärässä. Kyllä yksi kunta riittää Pohjois-Karjalaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti