sunnuntai 2. helmikuuta 2020

IHMISARVOA MITATAAN RAHALLA


Elämänkokemus on elettävä
Kirjoitetaan vanhuudesta. Luulen ikävuoteni siihen riittävän. Vanhusten huolto alkaa kun kyselyt kuinka voit vähenevät ja ohjeet miten pitäisi elää lisääntyvät. Jos mitään ei kuulu, olet liiketaloudellisesti johdetun vanhushuollon hoidossa. Monet sanovat, heitteellä.
Vanhusongelman ydin on muuttuneessa yhteiskunnassa. Vanhuksia ei enää tarvita. Siksi vanhusten kunnioitus puuttuu. Ennen oli toisin. Nuoripolvi tarvitsi tietoa ja ohjeistusta ammattiopista, luonnonkulusta ja työn suorittamisesta yleensä. Kokemusta tarvittiin onnistumisen takeeksi ja sitä saatiin vanhoilta isänniltä ja käsityömestareilta. Nykyisin milleniaalit asettavat vaatimukset elämälleen ja etsivät vastauksia algoritmeistä. Vanhuus näkyy siellä vain kululuokkana eivätkä tajua, että kuuluvat sinne myös itse myöhemmin. Milleniaaleilta ja nykyjohdolta näyttää puuttuvan yksi merkittävä asia. Se on elämänkokemus. Sitä lojuu käyttämättömänä juuri siellä missä sitä tarvittaisiin. Vanhusten hoitokodeissa.
Milleniaanit eivät tiedä mitä elämänkokemus on parhaimmillaan, niin kerronpa sen tässä. Synnyinkylässäni eli monella tavalla ja alalla aktiivinen kunnioittamani henkilö. Nimeltään Aallon Jallu. Nimi ei ole muutettu. Yksi hänen harrastuksistaan oli Riianlammilla yli-innokas pilkillä käynti. Kun kylällä tuli puhe joko kevät on tulollaan tai joko syksy talveksi kääntyy, ei sitä katsottu almanakasta. Kysyttiin vain, joko se Jallu on pudonnut syys- tai kevät jäihin. Se oli varma merkki vuoden ajasta. Sekin tiedettiin, ettei Jallua saanut ristikontraa lopettamaan, ennen kuin voitti.
Puhuvat, että elämänkokemusta omaavat ovat avanneet  presidenttivaalikampanjansa. Paavo Väyrynen etsii minkä perustamansa puolueen listoille lähtisi ehdokkaaksi. Timo Soini pohtii ehdokkuuttaan ja odottaa miltä puolueilta tulee hänelle kutsuja ehdokkuudesta. Kunhan odottavan aika ei kävisi pitkäksi. Kerrotaan juttuja Hirvaskankaaltakin. Huutokauppakeisari pohtii mahdollisuuksiaan vaihtaa titteliään presidentiksi. Vanhojen kuparipannujen hinnat ovat pudonneet. Eikä tiedä, jos televisioaika hiipuu tulevina vuosikymmeninä.
Suomessa on 310 kuntaa ja 1 kuntaliitto. Kuntatalous suurimmalla osalla kuntia on kuralla. Miksi tällaista organisaatiorypästä pidetään tänä päivänä yllä? Puhuvat paikallisdemokratian ja luovan elinvoiman kehittämisen vaativan runsasta kuntamäärää. Kurjistuvat kunnat eivät sitä osoita. Jo kaksikymmentä vuotta kirjoitin juttuja lehtiin, että Pohjois-Karjalaan riittää maksimissaan kaksi kuntaa. Olin väärässä. Kyllä yksi kunta riittää Pohjois-Karjalaan.

Ei kommentteja: