Kansanedustaja
on pakkoterve kun demokratia on sairas.
Keskusta on
huolissaan saako se maakuntahallinnon. Kokoomus jännittää miten käy
kilpailutuksen. Vanhukset ja sairaat pelkäävät palvelujensa puolesta.
Veronmaksajat pelkäävät paljonko tästä lystistä joutuu korottamaan veroja. Minä en henkilökohtaisesti jännitä
enkä pelkää mitään noista asioista. Minä pelkään miten käy suomalaisen
demokratian. Kuoppaako hallitus sen rippeetkin mitä demokratiasta on vielä
jäljellä.
Vuosisadan
suurinta hallintouudistusta ollaan keinoja kaihtamatta viemässä voimaan, jota
mielipidetiedustelujen perusteella suurin osa kansalaisista vastustaa.
Kansanedustajista 101 lasketaan tukevan hallituksen esitystä. Näistäkin osa on
ns. ostettuja hillotolppaedustajia. Osa pakkoterveitä ainakin jos hallituksen
esitys menee eduskunnassa äänestykseen asti. Nyt eletään Suomessa aikaa, jossa
kansanedustajat ovat pakkoterveitä mutta demokratia sairas. Voi sanoa
kuolemaisillaan.
Eduskunnan
kyselytunnit ovat koomisuudessaan huippuseurattavaa. Oppositiosta kysytään mitä
hyvänsä, hallitus vastaa miten pitkään asiaa on yritetty, joten se on pakko
saada nyt keinolla millä hyvänsä voimaan. Mikä pakko? Viime aikoina näyttää
kuin hallituksen koko viisaus on keskittynyt Vehviläiselle ja Saarikolle. Ohi asiantuntijoiden
ja oikeuslaitoksen. EU-notifiointi on näille kahdelle ministerille ohitettava
pikkujuttu. Kun Sipilä ja Orpo alkavat väistellä, tietääkö se hallituksen
veneestä tapin lähteneen?
Oikeassa
demokratiassa enemmistö huolehtii myös kohtuudella vähemmistön tarpeista.
Sipilän hallitus ei ole vain hylännyt vähemmistön tarpeita vaan myös polkenut
niitä. Nykyinen hallitus käyttää keinoja kaihtamatta törkeää enemmistö valtaa,
joka sekin on muutaman äänen varassa. Vain tulevat eduskuntavaalit voivat muuttaa
nykyisen menon suunnan koko kansaa palvelevaan suuntaan.
Naputtelen
tätä juttua kesämökillä. Ja mikä olisi naputellessa, mutta nettiyhteydet ovat
mitä sattuu. Pätkii ja kaatuilee, jos alkuun on päästy. Turha yhteyksistä on
valittaa. Ei ne miksikään valituksista muutu. Niin eivät muutkaan asiat.
Olenkin omaksunut enemmän hyväksymään epäkohdat ja sopeutumaan niihin. Pankit,
kaupat, kulkuyhteydet ja naapurit vähenevät. On tultava toimeen niiden kanssa,
joita vielä on jäljellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti