Vappua odotellessa

Tappio tai voitto ovat suhteellisia käsitteitä

Kirjoitan tätä osiota vaalipäivän aamuna. Selailin juuri päivän lehdet. Niissä oli toinen toistaan kauniimpia kasvokuvia , jos kohta sekaan mahtui vastavaloon otettuja tunnistamattomia ryhmä kuviksi tarkoitettuja mustaläikkiä. Jokaisella kuvattavalla on vielä toive tulla vaaleissa valituksi valtuutetuksi.

Ilta voi monen toiveen täyttää mutta useimmalle se tuottaa pettymyksen. Pettymys on kuitenkin hallittavissa. Pitää vain muistaa ne lainalaisuudet, jotka kuuluvat elämään yleensä mutta vaaleihin erityisesti. Kaikkea haluamaansa ei saa kukaan. Pettymys ei tapa, se yleensä vahvistaa.

Äänestäjät ovat arvaamattomia. Ne eivät enää nykyisin ole uskollisia tai helposti lupauksilla ohjattavia. Aikaisempi vaalitulos voi muuttua ehdokkaalle tai puolueelle täysin odotusten vastakkaiseksi. Ihmisten tietämys lisääntyy. Tätä eivät puolueetkaan ole ottaneet täysin huomioon. Uskotaan karamellien, hernekeiton, ilmapallojen  ja rintamerkkien positiiviseen vaikutukseen. Tähän uskoen epäilen vielä tässä vaiheessa näissäkin vaaleissa piilevän yllätyksen hallituspuolueille. Se yllätys pohjautuu suunniteltuun soteen ja ihmisten tietämykseen sen tulevista vaikutuksista. Jos yllätystä ei tule, olen pettynyt tiedon vaikutuksesta vaalituloksiin. Joka tapauksessa sitä saa mitä tilaa. Ja pulinat pois.

******

Vaaleissa suurimmat yllätykset koetaan yleensä henkilötasolla. Hyvin ja aktiivisesti toiminut valtuutettu, kansanedustaja tai ministerikin voi vaaleissa jäädä valitsematta. Kuntien kohdalla tämä lienee yleisintä, mutta mahdollista myös valtiollisissa vaaleissa. Yllätys putoajista tulee mieleen mm. Eino Poutiainen ja ministeritasolta Matti Puhakka. Yllätys putoajista yleensä puolueet huolehtivat sitä paremmin mitä ylempää porrasta putoaja edustaa. Joku herravirka löytyi ainakin ennen. Kuntavaaleissa putoaja saa poistua monesti ilman kiitoksia.

Tähän sopinee omakohtainen kokemukseni kuntapolitiikasta. Eläkkeelle jäätyäni jäi aikaa kunta-asioidenkin seuraamiseen. Vähän aikaa lehterillä istuttuni huomasin olevani valtuutettu, muutamassa lautakunnassa ja kunnanhallituksessa. Tärkeimpänä mukana olossani pidin tiedon saantia kunnan toimista ja niistä viikottain kirjoittamisesta eri lehtiin. Tästä ei eivät virkahenkilöt, eivätkä naapuripuolueiden valtuutetut pitäneet. Näin kuitenkin jatkui pari kolme valtuustokautta.

Sitten putosin varavaltuutetuksi. Kovin korkealla en tuntenut olleenikaan ja kolaus ei tuntunut kunnolla edes henkisellä tasolla. Kirjoittaminen on jatkunut ja kunta-asioiden seuraaminen kuten valtuutettunakin. Kiitosta en luottamushenkilöajalta ole saanut keneltäkään. En edes omalta valtuustoryhmältäni. En sitä ole odottanutkaan, sillä kissat kiitoksella elää, eikä kiitokset yleensäkään kuulu täkäläiseen kulttuuriin. Kiitokseksi olisi riittänyt kutsu edes kerran valtuustoryhmän kokoukseen, joista kutsuista oli sovittu ennen vaaleja. Sitä saa mitä tilaa sopii hyvin tähänkin. En minäkään kiittänyt kertaakaan julkisesti kannattajiani tai onnittelijoitani. Tunsin olevani heidän duunarinsa ja duunarin ei tarvitse kiittää työstään toisten eteen.

****

Vuorokausi edellä olevasta kirjoituksesta on kulunut. Vaalit ovat pidetty ja tulokset ovat selvillä. On pohdintojen aika. Henkilökohtaisesti pidin kuntavaaleja tirkistyksenä valtakunnan poliittiseen tilanteeseen. Toivoin näkeväni mitä sote on vaikuttanut äänestäjiin. Erityisesti demareiden näkövinkkelistä. Parannettavaa jäi, mutta suunta on selvä. Ja kohde selvä. Sotea ei saa jättää markkinavoimien temmellyskentäksi.

Kokoomuksen pysyminen suurimpana, johtuu Helsingin pormestarikilpailusta ja Jan Vapaavuoren henkilökohtaisesta suosiosta tuohon tehtävään. Demarit ovat Suomen toiseksi suurin puolue ja puheet vaalitappiosta ovat toimittajien näkemyksiä vertailussa ikivanhaan tilanteeseen. Ei tämän vaalin tulokseen. Keskusta sai putoamalla kolmanneksi  muistutuksen teoistaan. Ja sillä voi olla merkitystä jonkin asteiseen suunnan muutokseen. Kiistaton vaalivoitto tuli vihreille ja rökäletappio persuille.

Hiljaa tehden hyvä tulee. Demareiden on hyvä jatkaa eduskuntavaaleihin hyväksi havaitulla sote-linjalla. Puhumattakaan mitä persujen puheenjohtajan vaihdos tuo tullessaan. Ovatko edessä ennenaikaiset eduskuntavaalit? Olisi suuri virhe, jos demarit ryhtyvät spekuloimaan tässä vaiheessa puheenjohtajansa vaikutusta tai asemaa puolueessa. Kun huipulle pyritään, sinne pyrkimisessä on maltti tarpeen.

Veijo Tuunanen