Juhlansa
kullakin
Tohmajärven
Demarit ry viettää 110-vuotis synttäreitään Kemien työväentalolla tulevana
lauantaina klo 12,00 alkaen. Juhlapuheen pitää SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne.
Juhlasta raportoinevat paremmin muut mediat. Liitän tähän vain omat
vaatimattomat onnitteluni. Olen estynyt osallistumaan ko. juhlaan erittäin
pätevästä perhejuhlasyystä.
Kun
aikoinaan Tohmajärven Työväenyhdistystä perustettiin, muodostui jäsenistön merkittävin osa seudun maanviljelijöistä.
Tästä seurasi, että työväentalon rakentaminen tuli jo varhaisessa vaiheessa
mahdolliseksi. Varsinaisen rakennustyön tekivät talkoilla seudun työläiset ja
pienyrittäjät. Työväenyhdistyksiin haluttiin kuulua koska sen päätavoitteeksi
katsottiin tiedon ja sivistyksen levittäminen paikkakunnalla. Toimintatavat ja
tavoitteet ovat aikojen kulussa muuttuneet, mutta paikkansa työväentalo on
kunniakkaasti säilyttänyt. Ylpeä olen siitä, että tutut sukulaisnimet
vilahtelevat perustajajäsenten nimigalleriassa.
Työväentaloon
liittyy osaltaan se, etten nyt voi osallistua 110-vuotis juhlaan. Sodan jälkeen
työväentalo oli ainoa paikka Kemiessä, jossa voi järjestää talviaikaan
tansseja. Sieltä löytyi minullekin pysyvä ihmissuhde, jonka kansa nyt sattuu
vuosijuhla yhtä aikaa 110-juhlan kanssa.
*****
HS-analyysi:
"Ovatko matalat korot pankkien kirous?" Wahlroos sanoi jo ajat
sitten, että ongelma on hiekkaiset kengät. Eihän koroissa hiekka kulje.
Lehdessä
kysyttiin: "Miten käy ruotsinkielisen hoidon sote:n jälkeen?" Huolensa
kullakin. Minua on hoidettu iät ja ajat latinalla.
Muraalit
(isot seinätöherrykset) ovat tulossa kaupunkeihin? Jere Tiihosta alias Cheek:iä
ehdotetaan Finlandia-talon seinään. Alvar Aalto pyöri haudassaan jo
marmorilaattojen takia.
******
Köyhyyttä
voi tavata monessa paikassa ja mitassa. Nyt se on kohdannut Tohmajärven evl.
seurakunnan. Mikäli kirkkoherra Mikko Lappalaista on uskominen. Hän kertoo
blokissaan miten vaikeaa ja kallista on soittaa kirkon kelloja. Ja kysyy
auttaisiko soitto aleppolaisia. Ja kuulisivatko paikkakuntalaisetkaan kellojen
soittoa.
Kirkkoherra
Lappalaisella näyttää olevan erilaiset tavoitteet ja tarkoitukset kuin minulla
kirkonkellojen soitolle. Kun kuulen kellojen soiton, minulle ne muistuttavat
kirkon olemassa olosta. Mieleen tulee kysymys, kenelle kelloja soitetaan tai
mistä syystä. Turhaan tuskin kukaan uskoo kelloja soitettavan. Aleppoon
kellojen soitto ei kuulu ja tuskin soitolla saadaan tappamista loppumaan.
Minulle kirkonkellojen soitto muistuttaisi tappamisen älyttömyydestä. Ehkä
soitto saisi saman vaikutuksen jonkun toisenkin mielessä. Eikö älytön
tappamisen tuomitseminen ole myös kirkon
ja sen palkollisten mielestä tavoittelemisen arvoista? Siihen sopisi hyvin
kirkonkellojen soitto.
*****
Luin Maarit
Tyrkön kirjan (591 sivua) "Presidentti ja toimittaja". Tunnustan
osiltaan syyllistyneeni tirkistelyyn. Iso työ tekijällä on ollut kasatessaan
kirjaa. Vähemmälle mielestäni olisi saanut jäädä kuvaukset menuista,
vaatetuksista, hiihtokeleistä ja kalan narrauksista. Nehän toistuivat saman
laisina. No, kuvasivathan ne miten Presidentin lähipiiri eli. Lehtiä, radiota
ja TV:tä näyttivät kaikki seuraavan, mitä niissä heistä kirjoitetaan. Minulle
kirja kertoi sen, että naisia, nuoriakin, kiinnostaa valta ja miehiä,
vanhojakin naiset. Varsinkin nuoret naiset.
Veijo
Tuunanen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti