Viikko P-K:n pakina

Sakramentti vai vala

Heinäkuussa pitivät lomaa he, joille sitä oli työsuhteen perusteella siunautunut. Lomarahoista vapaita ovat olleet työttömät, lomautetut ja lyhyitä työsuhteita tekevät. Eniten ääntä pidettiin kuitenkin Orpon ja Soinin lomista. Hehän katsoivat oman lomansa tärkeämmäksi pitää kuin hoitaa paria ministerin pestiin kuuluvaa velvoitetta EU:n kokouksissa.

Timo Soini perusteli osallistumistaan hääseremonioihin sanomalla jotenkin niin, että avioliitto on hänelle pyhä sakramentti. Pohdinkin sitä kumpi ohjaa ministerin toimia enemmän kesälomalla pyhä sakramentti vai ministerivalan sitovuus. Ja mikä on ministerin vastuu häntä äänestäneille? Voiko ministeri itse määritellä milloin hän käyttää varahenkilöä ja määritellä tehtävään varahenkilön pätevyyden. Niin kansanedustajan kuin ministerinkin tehtävät ovat sellaisia ammatinvalinta kysymyksiä, ettei niissä tehtävissä voi eikä saa sellaisenaan soveltaa vuosilomalakia.

*****

Heinäkuu taas osoitti, ettei politiikan toimittajille riittänyt kirjoittamista. Piti ryhtyä kaluamaan Rinnettä pois puheenjohtajan jakkaralta. Oliko Rinteen kasvo- vai kokovartalokuva siinä määrin kulunut, että pitäisi löytää seksikkäämpi kuvakulma tai peräti toinen henkilö puheenjohtajan paikalle. Huuhaa kirjoittelua vailla vastuuta. Demareilla on mennyt hyvin ja tulee menemäänkin, ellei itse sotkeuduta tyhjiin puheenjohtajan vaihtohöpötyksiin.

Kuka näitä puheenjohtaja vaihdoksia panee liikkeelle? Ja millä perusteella ehdokkaat lähtevät näihin mukaan? Jos puheenjohtaja ehdokas sanoo häntä pyydetyn ehdokkaaksi, niin kyllä hän voi sanoa kuka pyysi. Onhan pyytäjällä nimi. Vielä arveluttavammaksi asia muuttuu, kun nimettömänä tullutta ehdokkuutta ehdokas lupaa harkita.

Ei demarit tarvitse maailman tappiin sitoutua Rinteeseen. Puheenjohtajaa vaihdetaan kun siihen on riittäviä perusteita. Mielestäni nyt ei ole puheenjohtajan vaihtoviikot. Harakka sanoikin omasta ehdokkuudestaan, ettei hän haasta istuvaa puheenjohtajaa. Harakka lausunnollaan osoittaa tervettä harkintaa ja maatiaisjärkeä.

******

STTK:n ja Akavan välillä näyttää olevan meneillään jäsenkalastelu. Se ei ole mitenkään uutta tässä ammattiyhdistysten luvatussa maassa. Kalastelu lähtee yleensä järjestön yläpäästä ja varsinainen kalastelu ja kähinä käydään työpaikoilla. Pontimena on se, että mitä enemmän on jäseniä, sitä enemmän on johtajilla valtaa joka näkyy myös palkkana kentällä mutta myös johtajilla.

SAK on suurin ja mahtavin ammattijärjestöistä. Kiitos siitä kuuluu järjen voitolle, jolla kommarit ja demarit (SAJ ja SAK) saatiin yhdistettyä. Demareilla ja SAK:lla on yhteneväisyys tavoitteissaan. Sitä yrittävät naapuripuolueet horjuttaa. Hallituksen pakkolait olivat siitä selvä osoitus. Ilman ammattijärjestöjen mukaan tuloa puolustamaan palkansaajia oltaisiin pakkolain alaisia.

Ammattijärjestöillä ja demareilla on vahva yhteinen tahto puolustaa tavallista ansiotyöllään elättävää ihmistä. Tähän porukkaan sopivat myös pienet yrittäjät. Jos ammattijärjestöjen ja demareiden yhteyttä onnistutaan horjuttamaan se voi olla kohtalokasta koko Suomelle.

******

Tätä kirjoittaessa poltetaan kumia Saksassa F1 ajoissa ja Jyväskylässä pöllytetään penkkoja rallissa. Kyynisesti voisi kysyä miksi? Onko aika ajamassa ohi molemmilta kilpailuilta?

Rallissa sanottiin ennen vanhaan testattavan autoja tavalliselle autoilijalle. Rallissa autoon haettiin kestävyyttä. Rata-ajoissa pyrittiin kehittämään autoihin nopeutta. Molemmissa kuljettajat näyttivät taitojaan, joka palkittiin hyvillä palkoilla. Tavallisen pulliaisen mielestä joka kohtuuttoman suurilla.

Paremmat tiet ja niilläkin nopeusrajoitukset eivät puolla ralliajojen alkuperäistä motiivia. Vielä kyseen alaisempaa on F1 kilpailut. Kun linja-autot ajavat vuorojaan liikenteessä ilman kuljettajaa, mihin tarvitaan kuljettajaa enää rata-ajoissa saadaksemme auton lähdöstä maaliin mahdollisimman nopeasti? Vastatkoon he, jotka kyseisiä ajoja seuraavat.

                                                                     Veijo Tuunanen