Sakramentti
vai vala
Heinäkuussa
pitivät lomaa he, joille sitä oli työsuhteen perusteella siunautunut.
Lomarahoista vapaita ovat olleet työttömät, lomautetut ja lyhyitä työsuhteita
tekevät. Eniten ääntä pidettiin kuitenkin Orpon ja Soinin lomista. Hehän
katsoivat oman lomansa tärkeämmäksi pitää kuin hoitaa paria ministerin pestiin
kuuluvaa velvoitetta EU:n kokouksissa.
Timo Soini
perusteli osallistumistaan hääseremonioihin sanomalla jotenkin niin, että
avioliitto on hänelle pyhä sakramentti. Pohdinkin sitä kumpi ohjaa ministerin
toimia enemmän kesälomalla pyhä sakramentti vai ministerivalan sitovuus. Ja
mikä on ministerin vastuu häntä äänestäneille? Voiko ministeri itse määritellä
milloin hän käyttää varahenkilöä ja määritellä tehtävään varahenkilön
pätevyyden. Niin kansanedustajan kuin ministerinkin tehtävät ovat sellaisia
ammatinvalinta kysymyksiä, ettei niissä tehtävissä voi eikä saa sellaisenaan
soveltaa vuosilomalakia.
*****
Heinäkuu
taas osoitti, ettei politiikan toimittajille riittänyt kirjoittamista. Piti
ryhtyä kaluamaan Rinnettä pois puheenjohtajan jakkaralta. Oliko Rinteen kasvo-
vai kokovartalokuva siinä määrin kulunut, että pitäisi löytää seksikkäämpi
kuvakulma tai peräti toinen henkilö puheenjohtajan paikalle. Huuhaa kirjoittelua
vailla vastuuta. Demareilla on mennyt hyvin ja tulee menemäänkin, ellei itse
sotkeuduta tyhjiin puheenjohtajan vaihtohöpötyksiin.
Kuka näitä
puheenjohtaja vaihdoksia panee liikkeelle? Ja millä perusteella ehdokkaat
lähtevät näihin mukaan? Jos puheenjohtaja ehdokas sanoo häntä pyydetyn
ehdokkaaksi, niin kyllä hän voi sanoa kuka pyysi. Onhan pyytäjällä nimi. Vielä
arveluttavammaksi asia muuttuu, kun nimettömänä tullutta ehdokkuutta ehdokas
lupaa harkita.
Ei demarit
tarvitse maailman tappiin sitoutua Rinteeseen. Puheenjohtajaa vaihdetaan kun
siihen on riittäviä perusteita. Mielestäni nyt ei ole puheenjohtajan
vaihtoviikot. Harakka sanoikin omasta ehdokkuudestaan, ettei hän haasta istuvaa
puheenjohtajaa. Harakka lausunnollaan osoittaa tervettä harkintaa ja
maatiaisjärkeä.
******
STTK:n ja
Akavan välillä näyttää olevan meneillään jäsenkalastelu. Se ei ole mitenkään
uutta tässä ammattiyhdistysten luvatussa maassa. Kalastelu lähtee yleensä
järjestön yläpäästä ja varsinainen kalastelu ja kähinä käydään työpaikoilla.
Pontimena on se, että mitä enemmän on jäseniä, sitä enemmän on johtajilla
valtaa joka näkyy myös palkkana kentällä mutta myös johtajilla.
SAK on
suurin ja mahtavin ammattijärjestöistä. Kiitos siitä kuuluu järjen voitolle,
jolla kommarit ja demarit (SAJ ja SAK) saatiin yhdistettyä. Demareilla ja
SAK:lla on yhteneväisyys tavoitteissaan. Sitä yrittävät naapuripuolueet
horjuttaa. Hallituksen pakkolait olivat siitä selvä osoitus. Ilman
ammattijärjestöjen mukaan tuloa puolustamaan palkansaajia oltaisiin pakkolain
alaisia.
Ammattijärjestöillä
ja demareilla on vahva yhteinen tahto puolustaa tavallista ansiotyöllään
elättävää ihmistä. Tähän porukkaan sopivat myös pienet yrittäjät. Jos
ammattijärjestöjen ja demareiden yhteyttä onnistutaan horjuttamaan se voi olla
kohtalokasta koko Suomelle.
******
Tätä
kirjoittaessa poltetaan kumia Saksassa F1 ajoissa ja Jyväskylässä pöllytetään
penkkoja rallissa. Kyynisesti voisi kysyä miksi? Onko aika ajamassa ohi
molemmilta kilpailuilta?
Rallissa
sanottiin ennen vanhaan testattavan autoja tavalliselle autoilijalle. Rallissa
autoon haettiin kestävyyttä. Rata-ajoissa pyrittiin kehittämään autoihin
nopeutta. Molemmissa kuljettajat näyttivät taitojaan, joka palkittiin hyvillä
palkoilla. Tavallisen pulliaisen mielestä joka kohtuuttoman suurilla.
Paremmat
tiet ja niilläkin nopeusrajoitukset eivät puolla ralliajojen alkuperäistä
motiivia. Vielä kyseen alaisempaa on F1 kilpailut. Kun linja-autot ajavat
vuorojaan liikenteessä ilman kuljettajaa, mihin tarvitaan kuljettajaa enää rata-ajoissa
saadaksemme auton lähdöstä maaliin mahdollisimman nopeasti? Vastatkoon he,
jotka kyseisiä ajoja seuraavat.
Veijo Tuunanen
2 kommenttia:
harakka ei haasta istuvaa puheenjohtajaa. vaan saadaanpas nähdä miten käy, kun rinne nousee seisomaan.
Lähetä kommentti