Kotona ollaan

Borta bra, men hemma bäst. Kävin Ruotsin kielisellä alueella ja eikös vaan paikallinen murre heti tarttunut. Lyhyen kielikurssin käyneille ilmoitan, että edellä oleva on suomennettuna; portellit ovat hyviä, mutta kotona on paras.
Niin matkailu avarti taas. Niin avarti rahapussikin. Bensa alkaa olla sellaisissa lukemissa, että kaupalla käyntikin pitää harventaa. Siinä auton kulutus varvimmin putoaa.
No, nyt ollaan kotona. Kohta puoleen täytyy alkaa kirjoitushommatkin. Joidenkin harmiksi, mutta ainakin omaksi iloksi.
Kävin kolkuttelemassa kunnanviraston ovia. Eivät auenneet. Olivat lähteneet terävintä päätä myöten hutsinnevadaan. Olivat liimanneet oveen lapun. Virasto on suljettu 4.7. - 24.7., välisen ajan. Olisin kysynyt, joko Uusi-Värtsilän koulun ostaja on löytynyt ja kauppasumma maksettu.
Julkaisin viraston ovesta kuvan Nelosten lyhyillä sivuilla. Olipa ilmoitus miten tärkeä hyvänsä, ei julkipanijalla liene lonkat kipeänä. Kolmenkymmenen sentin korkeudelle laadittu luettava jää monelta lukematta. Jos kontalleen käy lukeminen onnistuu, mutta ei enää jaloilleen nousu.
Ketähän varten ilmoitukset on oveen laadittu. Ei asiaa tarvitse pitempään pohtia. Ei lukijoita varten kuitenkaan. Virasto palvelee siten, miten on pakko palvella. Muuhun tulokseen on vaikea uskoa.
+++++
Ennen reissuni käväisin Vodkaturisteja katsomassa. Paperilehdet ovat sanottavansa näytöksestä sanoneet. Ei siihen meikäläinen paljon voi lisätä.
Itse näytelmä on tavallaan jo kaluttu luu. Uusilla mausteilla oli yritetty saada tuoreempaa makua makusteltavaksi. Osaltaan oli onnistuttu, osaltaan ei.
Roolisuoritukset olivat tuttua taattua tavaraa. Hyvät ovat hyviä. Mitä niitä kehumaan, kun kaikkia pitäisi kehua. Ohjaajaa myöten.
Omasta mielestäni onnistujat olivat tällä kertaa Mervi Venäläinen ja Markku Hämäläinen.
Ohjaajan oivallus kilikellon käytöstä oli sitä mitä minä arvostan. Ei kaikkea tarvitse selittää tai alleviivata. Varsinkaan jos huumorista on kysymys.