Ryhmäkuri, mitä se edellyttää

 Ryhmäkuri loukkaa demokratiaa

Ihminen elää samalla tunnearsenaalilla riippumatta siitä onko rikas, rakas vai köyhä keppikerjäläinen. Tämän opin lapsena jostain hokemasta. Siinä missä köyhä saa vatsansa täyteen leipäpalasesta rikas tarvitsee samaan tunteeseen pihvin ja servetit. Köyhän onni on, ettei leipään kyllästy. Pihvin syöjä kohta tarvitsee kyytipojaksi kylmän kossun.

Tavallinen ihminen kyllästyy ja saa tarpeekseen jos tarjolla on liikaa yhtä ja samaa. Minä olen saanut tarpeekseni Sohvaperunoista ja Suomen huutokauppakeisarista. Nyt huomaan samoja oireita aiheuttavan Eduskunnan kyselytunnin. Orpo näyttää huutokauppa meklarilta ja kassan pitäjänä on vieressä istuva Purra. Ostoyleisönä istuu eduskunta. Orpo tarjoaa litran mittaa, johon mahtuu 10 litraa. Ostoporukasta osa uskoo. Osa ei. Viimeksi mittani tuli täyteen kun persujen kansanedustaja Miko Bergdom kysyi ja ministeri Matias Marttinen vastasi miten hyvää onkaan hallituksella tarjolla. Minusta kumpainenkaan ei hallinnut rooliaan kyselyohjelmassa. Suljin TV:n. Minusta tarjottuun litran mittaan ei kannata laittaa mitään. Siltä puuttuu pohja.

Perustuslain 29& KANSANEDUSTAJAN RIIPPUMATTOMUUS.

"Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset."

Näin sanoo perustuslaki. Mutta kansanedustajille on varattu rangaistus vaikka hän noudattaisi millilleen perustuslakia. Häntä voidaan rangaista, mikäli eduskuntaryhmä ja puolue niin tahtoo. Miksi näin on? Kertokaa se minullekin. Persut ja kokoomus käytti rangaistusta vastoin perustuslakia. Siellä lähti jäähylle kansanedustajia. Jos sopimuksella tai vanhalla käytännöllä pystytään ohittamaan perustuslaki niin jompaa kumpaa pitää päivittää. Ymmärrän ryhmäkurin, mutta perustuslaki ja ryhmäkurin yhteydessä sana rangaistus on väärä sana.

Ryhmäkuri tuli tärkeäksi Oulaskankaan yöpäivystyksestä äänestettäessä. Näytti siltä kuin potilas olisi unohtunut ja tilalle tärkeimmäksi oli noussut puolue ja kansanedustajien huoli äänistä tulevassa eduskuntavaalissa.

Laki ja sopimus menee ihmeellisiin rangaistuksiin. Jääkiekossa voidaan tapella ja aiheuttaa vastapelaajalle vammoja. Siviilissä jäähallin ulkopuolella samasta joutuu käräjille. Ehkä saa tuomion ja korvauksia. Jäähallissa tappelu aiheuttaa "tuomarin" puuttumista tapahtumaan. Ja rangaistukseksi tulee 2 minuuttia jäähyä ja valtaisat suosionosoitukset tappelun osallistujille. Urheiluun ei välttämättä kuulu tuomari ja rangaistus sanoja. Varaslähdöstä on päästy. Pesäpallossakin voisi muutamista sanoista päästä. Eihän siellä oikeasti kuolla. Eikä lukkari laulata.

Kehitys kehittyy. Voi kysyä mihin suuntaan. Olen ollut taksiyrittäjä 65 vuotta sitten. Nyt en puhu politiikkaa, enkä kehitä taksiasiaa mihinkään suuntaan. Totean vain kokemuksesta. Ennen sai taksioikeudet, jos oli tunnettu, elintavoiltaan kunnollinen ja yrittäjyyteen oli taloudelliset edellytykset. Piti olla luotettava. Lienen täyttänyt kyseiset vaatimukset. Ainakin osittain.

Toimintaa valvoi pääasiassa nimismies, mutta tehokkain valvonta tuli muilta autoilijoilta. Oltiin terveellä tavalla kateellisia toisillemme. Taksamittari maaseudulla ei ollut pakollinen, mutta kaupungeissa kyllä. Kilpailtiin palveluilla mutta pitkissä kyydeissä myös hinnalla. Tärkein asia siihen aikaan oli, että taksi oli luotettava. Oli hän isäntä tai kuski.

Kaikkien tiedossa on taksin ongelmat Bernerin muutosten jälkeen. Taksit tappelevat keskenään. Asiakasta pelottaa kyytiin mennessä, kun ei ole varmuutta mihin matka päätyy. Maksusta ja sen perusteista ei nykyään kukaan saa selvää. Tarvitaanko taksiautoon taksamittari? Kysyn vastakysymyksen. Millä kyytiihintaa verrataan matkaan, jos mittari matkan pituuden ja kilometritaksan väliltä puuttuu. Kaupoissakin ovat vaa-at ja puntarit ja kilohinnat. Ilman mittareita ja vaakoja asiakkaalla ei ole kuluttajasuojaa. Ei kaupassa, ei mittarittomalla taksiautolla. Taksamittari määrää kalleimman hinnan. Kilpailu pitää hinnat kurissa. Kaupassa se näkyy värikkäistä alennus lapuista. Taksikin saa ajaa ali mittarihinnan.

Tiedän miten ja minkä tähden pienelle lapselle leperrellään. Kehutaan ja imarrellaan. Lapsi hymyilee ja tuntee tulleensa hyväksytyksi. Miksi kehua ja imartelua käytetään myös aikuisille puhuttaessa? Imartelun kohteella on heikko itsetunto. Hän uskoo kaiken mitä hänelle sanotaan. Vertailukyky puuttuu.

Mörköjä pelkäävät vain tietämättömät.

Pelko on tiedon puutetta

Joku voi ihmetellä Gallup-tulosten heilahteluja politiikassa. Viimeisin näytti persujen nousua puoluekentässä kolmannelle sijalle. Puolueet ja asiantuntijat ovat mielipiteensä asiasta sanoneet. Minä en ihmettele gallupin tulosta, vaan pohdin sitä miten tulos on saatu aikaan? Miksi ihmiset ovat tutkimukseen vastanneet niin kuin ovat vastanneet? Miksi muuttelevat mielipiteitään. Olisiko niin, ettei gallupit ja vaalituloksetkaan kerro toiminnan tuloksista tai tavoitteista, vaan mielipiteestä jostain sellaisesta, josta itsellä ei ole tarkkaa käsitystä. 

Pikku lapsia pelotellaan möröillä, vaikka kukaan ei ole sellaista nähnyt. Ensimmäisen tummaihoisen naisen näin tivolissa. Tanssi kaislahameessaan. Pelkäsin vaikka isä sanoi, ettei ole aito vaan mustaksi värjätty. Kouluaikanani muistan maantietotunnilla kuvat mustaihoisista afrikkalaisista, jotka kerrottiin olevan jopa ihmissyöjiä. Opettaja ei kiistänyt kuvien tietoa. Eikä sitä, että kiinalaisilta naisilta leikataan jalkaterät kävelyn kaunistamiseksi. Kun tiedetään miten pelko vaikuttaa ihmisen mielipiteeseen, ei ole ihme että persut ovat maahanmuuton ottaneet pelokkeeksi äänestäjille. Tukena heillä on äänestäjien tietämättömyys ja siitä johtuva pelko. Kaduilla liikkuvat tummaihoiset ihmiset oudoissa vaatteissaan on helppo osoittaa syypääksi kaikkeen mikä kuuluu vaan suomalaisille ei vieraille. Näyttääkö siltä, että suomalaiset tietämättömät äänestäjät ovat tulleet politiikkojen hyväksi käyttämiksi? Maahanmuuttajia pelätään enemmän kuin mörköjä. 

Samaa olen näkeväni kristillisissä. Uskonnon tuominen päivän politiikkaan on raamatun hyväksikäyttöä asioihin joilla ei ole mitään yhteyttä toisiinsa. Tämä on minun mielipide  seurakunnan ikiaikaisena jäsenenä. Kirkko ja papit ovat uskon sanomalla pelotelleet ihmisiä tuhansia vuosia. Siitä jopa pitää maksaa heille veroa. Nyt he pitävät suomalaisia hyppysissään ei Israelilla tai palestiinalaisilla vaan pelolla, että Orpon hallitus kaatuu ja oma paikka menetetään Audin takapenkillä.

Gallupien tulos tulee heilumaan pitkään kepun ja persujen välillä. Kepu ei pääse suosioon kaupungeissa eikä persut siellä missä tieto voittaa pelottelun. Kepun ongelmana on vielä se, ettei äänestäjä tiedä kepua äänestäessään meneekö ääni oikealle vasemmalle vai tyhjään.

Demareilla menee hyvin Gallupeissa. Siitä voidaan iloita. Mutta vanha sanonta varoittaa. Itku pitkästä ilosta, pieru kauan naurannasta. Siksi jo nyt pitää varautua tulevaan vaalivoittoon ja hallitusvastuuseen. Pitää muistaa, että nykyinen gallupmenestys johtuu paljolti nykyisen hallituksen tyrimisestä ja köyhät kyykkyyn asenteesta. Työministerit Satonen ja Martikainen ovat kävelleet mittatilauspuvuissaan työläisen kypärän leukahihnat kireällä katsastamassa työpaikoilla olisiko vielä mitään sellaista etua työntekijällä, jonka voisi ottaa pois. Onhan siellä, mutta kaikkeen ei ministerinkään kynnet pysty. On epätodellista uskoa, että demaritkaan ollessaan hallituksessa pystyisivät kaikkea tuomaan kerralla takaisin. Tämä pitää äänestäjille selvästi tuoda esiin. Se pitää luvata, että työllisyyttä parannetaan, verotusta suunnataan sinne missä rahat makaavat ja velkaa maksetaan kyvyn mukaan. Tasa- ja ihmisarvo tulevat olemaan tärkeimpänä ohjenuorana demarijohtoisessa hallituksessa, jos äänestäjät tahtovat demarit hallituksen johtoon. Työttömyys on kaiken pahan juuri. Demarijohtoa rohkaisisin rohkeampaan ulostuloon. Pitää uskaltaa sanoa mihin puolue pyrkii, jos nykyisyyteen ollaan tyytymättömiä. Tavallinen äänestäjä tarvitsee yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiinkin asioihin. Ei pidä pelätä olla oikealla asialla. 

Kunnat ovat huolissaan asukasmääristään. Vielä parikymmentä vuotta sitten pyrkivät jotkut poliittiset puolueet valikoimaan tulevia asukkaita, jopa vanhuksia pidettiin epätoivottuina muuttajina kotiseudulleen. Näkemykseni perustuu aikaan, jolloin toimin kunnan luottamustehtävissä. Jätän kunnan nimen mainitsematta, koska menettely näyttää yleiseltä laajalti kuntakentässä.

Nyt näytetään tajuttavan, että kunnan elinvoima perustuu asukkaiden lukumäärään yhtä paljon kuin ikään tai siihen mistä elanto tulee. Samat poliittiset ryhmät kyselevät nyt mielipidekyselyillä miten kuntaan saadaan lisää asukkaita. Ehtojakaan ei aseteta tulijoille.

Vastasin tuollaiseen kuntalaiskyselyyn, vaikka en usko sen vaikuttavan kohdaltani mitään. Eiväthän mielipiteeni ole vaikuttaneet näihin asioihin ennenkään. Kyselyn useammassakin kohdassa tiedusteltiin miten kunnan HOUKUTTELEVUUTTA voitaisiin lisätä. Minusta houkuttelu sanalla on huono maine tällaisessa asiassa. Viittaa mainokseen ilman oikeaa sisältöä. Paremmin kunta saa lisää asukkaita kun kertoo mitä voi TARJOTA uudelle kuntaan muuttajalle.