Itäsuomalaisessakin julkaistu

 Muutos on myös mahdollisuus

Luin paneelikeskustelusta tehdyn jutun; "Missä menee suomalainen media? Koska vastaukseen liittyy myös meikäläisen persoona, hyvässä ja pahassa, olenhan kirjoittanut tähän lehteen iät ja ajat. Lienen lehden, jos en pitkäaikaisin niin pitkäikäisin kirjoittaja. Tai molempia. Miksi näin on tapahtunut? Siihen on monta syytä. Omana mielipiteenäni uskon yhdeksi syyksi olevan sen, että seuraan aikaani. Hyväksyn välttämättömät muutokset. Myös itsessäni. Seitsemänkymmentä vuotta sitten äänestin kokoomusta. En enää. Kaikkeen minunkaan ei tarvitse taipua. Kuten äänestämään persuja. Olen tavallinen äänestäjä kuten valtaosa demareita kannattavista. Luon mielipiteeni arvoista.

Kuntapäättäjät valittelevat, etteivät veroeurot riitä palvelujen tuottamiseen. Virsi on vanha. Veisaajat vain vaihtuvat. Kuntaliitto valittaa kuntaverojen nousevan epätasaisesti kuntien kesken. Tutkijat näkevät yhdeksi syyksi kuntien lukuisuuden ja erisuuruisuuden. Kun ongelmat nähdään luulisi ratkaisujenkin löytyvän. Eletäänhän demokratiassa. Mutta osataanko ja tahdotaanko demokratiaa käyttää oikein asioiden ratkaisuissa. Kokemukseni mukaan ei.

Kolmisenkymmentä vuotta sitten minua pyydettiin mukaan Tohmajärven kuntapolitiikkaan. Olin tehnyt työurani ennen sitä Helsingissä. Sitoutumattomana demarina minut valittiin valtuustoon. Kun näin kuntaongelmat jo silloin samoina kuin nyt, päätin korjata kertaheitolla asiat. Tein kuntalaisaloitteen toisen yhtä innokkaan kepulaiseen kanssa, jossa kysyttäisiin kuntalaisilta mielipidettä kumpi Kitee vai Joensuu tuntuisi paremmalta yhteistoiminta suunnalta. Keräsimme aloitteeseen tarvittavat allekirjoitukset kahdestaan ovelta ovelle. Aloitus tyrmättiin kunnanvaltuustossa.

Syynkin näin jälkiviisastuneena voi todeta. Oli juuri valittu uusi kunnanvaltuusto periaatteella parasmies kylältä valtuustoon. Paras oli yleensä myös ainoa ja halukas. Kuntaan oli juuri valittu uusi kunnanjohtaja omine kykyineen ja tavoitteineen. Hänen "tukemana" oli ehtinyt valtuusto tehdä päätöksen kunnan pysymisenä itsenäisenä. Kuntalaiskyselyt eivät tällaisessa demokratiassa onnistu. Ne nähtiin uhkana kunnan hyvälle tulevaisuudelle ja valtuutettujen ja kunnanjohtajan pätevyydelle hoitaa asioita. Yrityksestämme kyselyn toteuttamiseen olen ylpeä.

Tohmajärvi tarpoo samassa asemassa kuin aikoinaan. Silloisen kyselyn vastustajista on tullut kyselijöitä. Tarkoitus vain on toisen lainen. Kun me pyrimme mahdolliseen muutokseen kuntakentän hoidossa, keskusta tämän hetken kyselyssään pyrkii saamaan hyväksyntää ja kiitosta toimilleen. Tuntuu turhalta odottaa kuntalaisilta valmiita vastauksia kuntatalouteen ja ongelmien hoitoon. Kyllä asioiden hoito on virkahenkilöiden ja luottamushenkilöiden hoidon varassa. Kuntalaiset voivat antaa mielipiteensä asioista, ei muuta. Itsenäinen kunta on hokema, joka ei ratkaisen mitään. Itsenäinen kunta on lähtöisin ajalta kun Tohmajärven valtuustoonkin tultiin Vepsästä talvella suksilla tai hevosella ja kesällä kävellen tai polkupyörällä.

Etten kehuisi liikaa itseäni ja viisasta toimintaani kunnanluottamustehtävissä tulkoon tietoon tavallisen ihmisen toiminta tehtävissä, joissa valtaa on enemmän päätökseen kuin tietoa sen seurauksista. Heti alkuun minut valittiin sosiaali- ja terveyslautakuntaan. Taisi sen aikaiselta nimeltään olla perusturvalautakunta. Kutsuivat kylällä myös perusturhalautakunnaksi. Lautakunnan asiat pyörivät pääosaltaan Terveyskeskuksen asioissa ja henkilökunnassa. Ohjeet asioiden hoitoon saatiin kuntalaisten tyytymättömyydestä ja henkilökunnalta. Nythän ei ole lautakuntaa enempää kuin Terveyskeskustakaan. Vain tyytymättömyys jatkuu.

Kokouksen esityslistalla oli röntgenlaitteiden osto terveyskeskukseen. Aloitteen oli kai tehnyt terveyskeskuksen lääkäri, joka oli myös asiantuntijana kuultavana. Laitteiston hinta taisi olla parimilliä. Mitä häntä muistelemaan, kun en tajunnut silloinkaan mitään hinta/laatu suhteesta kuin laitteen tarpeellisuudesta. Lautakunnassa ostoa vastustettiin ja kannatettiin. Minä päätin viisauttani kysyä lääkäriltä mitä laiteen merkitys on hänen työnsä onnistumiseen. Hän sanoi röntgenin olevan ainoa millä on merkitystä tiettyihin hoitoihin. Tällä perusteella kannatin röntgenin ostoa. Se ostettiin ja pestattiin röntgenhoitaja. Nyt ei ole kumpaistakaan. Ei lääkäriä eikä terveyskeskusta. Röntgenistä puhumattakaan. Kehityksen sanotaan kehittyvän aina Kutsunkylää myöten.

Tämä on sitä sun tätä

 Käytöstavat hakusessa

Olen oppinut politiikkojen puheesta sen verran, että jos siellä vilahtaa sanat iso kuva tai pitkällä aikavälillä, jatkon voi jättää kuulematta. Puhujalta ei tule enää mitään asiallista. Oma sarjansa sitten ovat Teemu Keskisarjan(ps.) puheet. Kevyen sarjan puheita maahan muutosta ja sen vaaroista. En näe niissä tolkkua. Siksi yksityiskohtiin ei kannata tässäkään mennä. Tomi Immonen(ps) on kuulu lentomatkoistaan valtion piikkiin. Rasittavat matkat tarvitsevat virvokkeita jo lähdössä. Siinä määrin, että askel ja mies hakee paikkaansa jo koneeseen tullessa. Tomi Immonen ei lentoemäntien, kenttähenkilökunnan apuja ottanut vastaan. Apu kelpasi vasta kun poliisi tuli ohjaamaan Immosen pois lennolta. Kansan valitsemana luottamushenkilönä hän ehtii monta kertaa kysyä; ettekö tiedä kuka minä olen. No, nyt tietävät ja senkin, että oppi tuotti Immoselle tonnin sakot. Samaan uutisryppääseen ehti Mauri Peltokangas(ps) ajamalla ylinopeutta, josta poliisit nappasivat kiinni. Korttihan siinä rytäkässä meni hyllylle. Puolustuksekseen Peltokangas tiedotti, että ajaessaan ratsiaan hän oli selvinpäin. Tässäpä osa kansanedustajien toimista viime ajalta. Demokratia toimii.

Ihmetystä, ainakin minulle, aiheutti hallituksen toimet budjettiriihessä. Tarvittiin kokonainen päivä kiistelyyn mikä on sopivaa puhetapaa, mikä härskiä ja mikä on fasismia. Ja paikalla piti olla kansakunnan kerma. Olihan paikalle kutsuttu Suomen pankin pääjohtaja Olli Rehnkin, mutta ilmeisesti korostamaan ministereiden tärkeyttä, koska istuttivat Rehniä 3 tuntia odotushuoneessa. Sivistymätöntä käytöstä kutsujilta. Selvitystä puhetavasta, fasismista ei tullut yhteisessä tiedonannossa, jossa Orpo selitti ja Purra ne perui. Yhä harvempi enää odottaa kutsua hallitukselta. Ainakin oma jakkara ja eväät on syytä ottaa mukaan. Puheet siitä kumpi vie ja kumpi vikisee kysellään Orpon ja Purran välisistä suhteista. Eduskunnan kyselytunnilla se näkyi siinä, että jos Purralta kysyttiin maahanmuutosta tai fasismista Orpo ehätti aina vastaamaan. Kyselytunnilla on näin menetellen enää vähän tiedotuksellista merkitystä. Suorastaan pelleilyä ovat hallituspuolueiden edustajien kysymykset hallitukselle. Ennen tuollaista sanottiin itsekehuksi ja se haisi.

Kyllä ministerit varmasti hutkivat hiki hatussa töitä. Mutta jos päässä on burkie tai higabien ei kohta onnistu liikkuminen julkisilla paikoilla tai kouluissa. Näin puhuvat Mari Rantanen(ps) ja Sanni Grahn-Laasonen(kok). En tiedä mitä vaaroja hunnun käyttäjät aiheuttavat Suomelle. Olen Keskisarjan arvion mukaan heikkolaatuinen. Kesken ovat jääneet koulut ja kurssit. Konkurssikin tekemättä. Ministeri Rantanen on kiinnittänyt huomionsa peukkuhuumeeseen. Se uhkaa suomalaisten hyvää elämää monella tapaa. Konstit peukun kitkemiseen tuntuvat Rantasella entisenä poliisina vähiltä. Poliisin ja vankipaikkojen lisäys lienee demokraattisen valtion keinovalintana tehoton. Synnyt ovat syvemmällä. Ajatus tulee minulle kokemuksista vankila-ajaltani. Jo se tuntuu oudolta, että Alko vähentää myymälöitään. Eikö se aja osaltaan korvikkeiden käyttöön? Tiedäpä häntä. 

Heikkolaatuisena ihmisenä olen vajavainen. Käytökseni pohjautuu ukkini, isäni, äitini ja opettajieni neuvoihin. He sanoivat, pitää käyttäytyä ihmisiksi. Ei saanut tyhjälle nauraa, ei valehdella, ei varastaa, ei puhua tyhjiä eikä kiroilla. Äänipierua piti välttää ihmisten joukossa. Suhna oli sallittua pakottavassa hädässä. Tiedän, että pierussa kielteisintä on haju. Vieressä olevan mielestä. Myönnän siinä tilanteessa heikkouteni kestää tekosiani. Katson naapuria osanottavasti.

Rakkaus ja seksielämästään ovat poliitikot avautuneet Hesarissa. Viimeksi Anna Kontula(vas) ja Riikka Purra(ps). Kontula kertoo seksikumppaneistaan ilman järjestysnumeroa. Riikka Purra kertoo ensirakkautensa olleen vuoden ajan Tommi Liimatainen(manageri). Voiko sanoa, että Liimatainen oli Purran ensirakkaus ja Katrihelenan viimeisin. Kysymyksessähän on molemmilla sama mies.

Sitten vakavaa asiaa. Jokainen on syntyessään elämän ansainnut. Kenelläkään ei ole oikeutta elämää toiselta riistää. Ei Putinilla, ei Benjamin Netanjahulla. Ei sodan varjolla, eikä sotaa tukien. Tämä tulisi Suomen hallituksessakin persujen ja kristillisdemokraattien pitää mielessä.