Loikkariin ei voi luottaa
Kuusi päivää ja ennakkoäänestys alkaa. Vielä on aikaa pohtia mitä politiikoilta ja politiikalta odottaa. Äänestäjällä on vastuu. Voi onnistua valinnassaan tai pettyä. Pitäisi kuunnella mitä ehdokkaat lupaavat ja pitää mielessään omat tavoitteet, joihin odottaa kannatusta tai muutosta. Oman pohdintansa aiheuttaa alue- ja kuntavaalien yhteen sovittaminen.
Omana äänestyskäyttäytymiseeni vaikuttaa moni asia, joita kaikki ehdokkaat tuskin pitävät esillä esittelyissään. Pidän kuntavaalia "kotivaalina". Äänestän henkilöä, jonka uskon tietävän lähiasiat ja sitoutuvan niiden hoitoon riittävällä vakavuudella ja ajankäytöllä. Hänen puoleensa voin kääntyä esittämään asiaani pelkäämättä hänen väheksyvän asiaani. Ehdokkaani pitää pystyä erottamaan kouluasiat ja harrastuksesta ja askartelusta.
Aluevaaleissa ääneni annan ehdokkaalle, jolla on kokemusta laajempi alaiseen asiantuntemukseen terveys-, sosiaali- ja vanhuusasioiden hoidosta. Ehdokkaani pitää ymmärtää alueen tarpeet ja mahdollisuudet sekä niiden hoitoon tarvittavat taloudelliset mahdollisuudet. Hänen pitää pystyä perustelemaan, ettei kuntaan tarvita täysimittaista terveyskeskusta verenpaine mittaukseen. Ei edes kyytiä alueen keskukseen, kun ongelma pystytään hoitamaan antamalla asiakkaalle oma verenpainemittauslaite. Tällä tarkoitan hoidon jakamista järkevästi tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaan. Unohtamatta ketään.
Jotta onnistuisin valitsemaan edellä olevilla ajatuksilla oikean äänestyskohteen, ohjaa minua puolueen puolestani tekemä valinta ehdokkaiksi kelpuutetuista. Näen asian niin, että äänestyksessä puolue tukee valintaani, enkä minä puoluetta. Olen samassa veneessä äänestäessäni puolueen kanssa, jonka keulassa lukee SDP.
Monelle ikäiselleni aiheuttaa vaikeuksia suomalaisen poliittisen kentän nykyinen hajautuminen. Ymmärretään kokoomuksen pitävän huolta rikkaista. Keskusta on ollut perinteinen maaseutuun ja maatalouteen sitoutunut. Demarit ovat olleet työtätekevien ja vähäosaisten asioita hoitava puolue. Nämä kolme on totuttu näkemään suomalaisten asioiden hoitajina vuosikymmenet. Jätän tässä huomioimatta pienpuolueet. Ihmetykseni kohteeksi nousee PerusSuomalaiset (persut, josta nimestä eivät tykkää). Missä ovat heidän juurensa? Keiden asioita he ajavat, joita joku toinen puolue ei jo hoida? Miten Suomessa, jossa elää maailman onnellisin kanssa voi menestyä puolue, joka saa voimansa vihaamalla maahanmuuttajia ja leikkaamalla suomalaisten hyvinvointia?
On selvitetty, että 50 aluevaltuutettua on loikannut puolueesta toiseen. Eniten lähtijöitä on ollut persuista ja muuttokohteena suunta on ollut kokoomukseen. Loikkareita on vaikea sijoittaa politiikoiksi. Heidän poukkoilunsa puolueesta toiseen ei osoita harkinta kykyä yhteisten asioiden hoitajana. Erityisesti ihmettelen loikkareiden vastaanottajana kokoomusta. Kokoomusta ja persuja yhdistää raha ja äärioikeistosta ponnistava ajattelu. En usko hallituskiimankaan riittävän yhdessä pysymiseen edes tämän vaalikauden loppuun saakka. Ihmettelen Wille Rydmanin potkuja kokoomuksesta ja siirtymistä Orpon hallituksen ministeriksi enemmän kuin Björn Wahlroosin loikkaa taistolaisista rahoineen Ruotsiin. Demareita äänestämällä jo kunta ja aluevaaleissa voi auttaa pääsemään loikkareista. Ainakin valtakunnan korkeimmilta luottamuspaikoilta.
Äänestäjä. Harkitse ja tee päätös itsenäisesti. Omista tarpeistasi lähtien. Et tarvitse äänestyskonetta. Älä usko turhiin lupauksiin. Arvosta ehdokasta joka kysyy sinulta mitä tarvitset. Innosta ystäviäsi äänestämään. Tarjoa vaikka vaalikyytiä. Valokuva ei riitä vaalimainokseksi. Tarvitaan ajatuksia ja kykyä niiden esiintuomiseen. Jos jättää äänestämättä, voi tukea sillä sellaista asiaa, joka on sinulle ja perheellesi haitallista.
