Hallituksen tulontasaus

Rahaa saa päästöoikeudet mutta ei leipäjonot

Sanottiinpa tai oltaisiinpa mitä mieltä hyvänsä  Paavo Väyrysestä niin hän pysyy julkisuudessa ainakin seuraavat vuodet. Riippumatta siitä mikä on hänen asemansa julkisessa elämässä. Onko hän huipulla vai sinne pyrkimässä. Alaspäin tuloa  hänen kohdallaan lienee turha toivoa. Tämän pitäisi olla selvä jo paatuneimmalle kepulaisellekin.

Väyrynen näyttää kepun puheenjohtajaksi pyrkimiskeissillään pyörittävän Sipilää ja hänen kabinettiaan siihen malliin, ettei heistä kenelläkään ole tietoa missä ollaan ja mitä pitäisi tehdä. Osa syy tilanteeseen näyttää olevan kepun omat säännöt. Sipilä on palkannut sääntötuomareiksi professori Heikki Halilan  ja ministeri Lauri Tarastin. Paavo Väyrystä puolustaa oikeustieteen tohtori Kari Uoti. Mitä tästä seuraa? Entistä sekavampi soppa, jossa kansanvalta elää kukoistustaan olematta siinä mukana mitenkään. Ja kaikki tämä siksi, ettei ole osattu kirjoittaa puolueen sääntöjä muotoon, jotta niistä lukemalla saisi tolkkua.

TV:n uutisextrassa kysyttiin kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläiseltä hänen mielipidettään Paavo Väyrysen vaalikelpoisuuteen puheenjohtajavaaliin hän sanoi sen selviävän puoluekokouksessa. Samalla hän ilmaisi olevansa surullinen ja kuuntelevansa tarkalla korvalla kenttää kun kannattaa Sipilää jatkamaan puheenjohtajana. Asia kysymykset jäivät vähiin Vehviläisen vastauksissa. Esimerkiksi sote:ssa hän nosti tärkeimmäksi asiaksi aikataulukysymykset. Joka näyttää olevan koko hallituksen tavoite. Vähät siitä mitä soten sisällöstä tulee.

Kepun sekoilusta syntyy iskun paikka demareille tulevia eduskuntavaaleja ajatellen. Ei tarvitse etsiä vikoja naapuripuolueista vaan on nostettava esiin omia tavoitteita. Ja niistähän ei ole puutetta. Suuruuden hulluuteen tavoitteissa ei välttämättä tarvitse lähteä, vaikka sote antaakin siihen kelpo mahdollisuuden. Aktiivimallin alasajo jo onkin hyvä esimerkki. Toinen voisi olla poistaa häpeälliset leipäjonot kaduilta. Se ei vaadi paljon rahaa vaan tahto ja toteutus riittää.

Eduskuntavaaliehdokkaisiin pitää erityisesti Savo-Karjalassa kiinnittää huomiota. Näyttää siltä, ettei nuorisotyö ja perinteinen puoluetoiminta tuota riittävän vetovoimaisia ehdokkaita. Rinnalle on löydettävä varsinaisen puoluetyön ulkopuolelta mutta puolueen arvoihin sitoutuneita julkisuudessa olevia ehdokkaita. Heitä on, mutta heitä on autettava alkuun. Erityisesti niiden, jotka jo ovat puolueen hierarkiassa yläaskelmilla.

Rahaa hallituksella näyttää riittävän suurille yrityksille. Viimeisen seitsemän vuoden aikana on jaettu ilmaisia päästöoikeuksia yrityksille yli 500 miljoonaa euroa. Ei ihme, jos siltä suunnalta on ollut tulossa rahaa myös vaalitukiin. Pelolla on odotettavissa, mitä monikansalliset terveyspalvelutarjoajat tuovatkaan jakoon, kun sote alkaa täysmittaisesti.