Maltilla
muutoksiin
Minkään ei
luulisi olevan vaikeampaa kuin tulevaisuuden ennustaminen. Niinhän sitä
luullaan, vaan ei Anne Berner ja häneen uskovat. Tähän uskovaisten joukkoon
liittyivät viimeisimmässä Jälkiviisaissa
Matti Apunen ja Kreeta Karvalakin. Jälkimmäinen tosin lievemmin
uskontunnistuksin. Matti Apunen jo virkansa puolesta näki auringon nousevan
ratapenkereen takaa koko Suomeen jahka VR saadaan pilkotuksi ja sijoittajien
aina niin antaviin käsiin.
Jälkiviisaat
on ohjelmaformaatti, jota katsotaan mieluusti. Ehkä siksi, että siellä
esitetään mielipiteitä raflaavasti ja mielipide perustein ilman faktoja. Kuten
nykyisin tekee USA:n presidentti. Se, että VR:n pilkkomisella saadaan kustannukset
pienenemään, palvelut paranemaan ja lippujen hinnat laskemaan on utopiaa
parhaimmillaan. Siksi jälkiviisaisiin ei saisi ilman vastakkaisen näkökulman
esittäjiä päästää pelmuamaan. Katsoa voi johtautua harhaan.
VR:ää
voidaan ja pitääkin kehittää samoihin tavoitteisiin ilman sen pilkkomista.
Kysymyksessä on enemmän johdollinen ongelma kuin yhtiörakenteellinen.
Kehitystyössä on huomioitava mitä hyvää voidaan myös menettää. Yltiöpäällinen
ryntäys pois vanhasta voi viedä kehityksessä myös taaksepäin. Tätä pointtia
eivät Berner ja Apunen näytä huomioivan. Ei siis ihme, jos veturimiesliitto
reagoi vahvasti pilkkomista vastaan. Suomessa nykyinen hallituksen päätä ei
kannata muuten silittää kuin, että luu näkyy. Tätä taktiikkaa veturimiehet
näyttävät nyt käyttävän.
Henkilökohtaiset
muistoni VR:stä liittyvät lähinnä Tohmajärven rautatieasemaan. Juna höyrysi
Niiralasta ja nappasi meidät koululaiset kyytiinsä Joensuuhun sivistystä
oppimaan. Junamatka kesti n. 1,5 tuntia. Eväät siinä ajassa monet ukot ja
mummot ehtivät ottaa esille. Varsinkin he, jotka hevoskyydillä Kiteeltä asti
olivat tulleet aamu kuuden junalle. Junalle tultiin ajoissa. Jopa puolituntia
ennen junan tuloa. Niin teki myös kansanedustaja Akseli Brander matkatessaan
valtiopäivien avaukseen Helsinkiin. Muistan myös kutsulaisen ukon, joka oli
matkalla Joenmarkkinoille. Lippuluukulla hän sanoi: "Yks piletti
joinsuuhun sinne sun tänne."
Tohmajärven
asemarakennus on yksityisen omistuksessa. Miten paljon historiaa ja kulttuuria
asemaan liittyykään? Tätä tulisi tohmajärveläisten arvostaa ja vaalia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti