torstai 17. elokuuta 2017

Kun ei torvelle niin kaupan.



Maltilla muutoksiin
Minkään ei luulisi olevan vaikeampaa kuin tulevaisuuden ennustaminen. Niinhän sitä luullaan, vaan ei Anne Berner ja häneen uskovat. Tähän uskovaisten joukkoon liittyivät  viimeisimmässä Jälkiviisaissa Matti Apunen ja Kreeta Karvalakin. Jälkimmäinen tosin lievemmin uskontunnistuksin. Matti Apunen jo virkansa puolesta näki auringon nousevan ratapenkereen takaa koko Suomeen jahka VR saadaan pilkotuksi ja sijoittajien aina niin antaviin käsiin.
Jälkiviisaat on ohjelmaformaatti, jota katsotaan mieluusti. Ehkä siksi, että siellä esitetään mielipiteitä raflaavasti ja mielipide perustein ilman faktoja. Kuten nykyisin tekee USA:n presidentti. Se, että VR:n pilkkomisella saadaan kustannukset pienenemään, palvelut paranemaan ja lippujen hinnat laskemaan on utopiaa parhaimmillaan. Siksi jälkiviisaisiin ei saisi ilman vastakkaisen näkökulman esittäjiä päästää pelmuamaan. Katsoa voi johtautua harhaan.
VR:ää voidaan ja pitääkin kehittää samoihin tavoitteisiin ilman sen pilkkomista. Kysymyksessä on enemmän johdollinen ongelma kuin yhtiörakenteellinen. Kehitystyössä on huomioitava mitä hyvää voidaan myös menettää. Yltiöpäällinen ryntäys pois vanhasta voi viedä kehityksessä myös taaksepäin. Tätä pointtia eivät Berner ja Apunen näytä huomioivan. Ei siis ihme, jos veturimiesliitto reagoi vahvasti pilkkomista vastaan. Suomessa nykyinen hallituksen päätä ei kannata muuten silittää kuin, että luu näkyy. Tätä taktiikkaa veturimiehet näyttävät nyt käyttävän.
Henkilökohtaiset muistoni VR:stä liittyvät lähinnä Tohmajärven rautatieasemaan. Juna höyrysi Niiralasta ja nappasi meidät koululaiset kyytiinsä Joensuuhun sivistystä oppimaan. Junamatka kesti n. 1,5 tuntia. Eväät siinä ajassa monet ukot ja mummot ehtivät ottaa esille. Varsinkin he, jotka hevoskyydillä Kiteeltä asti olivat tulleet aamu kuuden junalle. Junalle tultiin ajoissa. Jopa puolituntia ennen junan tuloa. Niin teki myös kansanedustaja Akseli Brander matkatessaan valtiopäivien avaukseen Helsinkiin. Muistan myös kutsulaisen ukon, joka oli matkalla Joenmarkkinoille. Lippuluukulla hän sanoi: "Yks piletti joinsuuhun sinne sun tänne."
Tohmajärven asemarakennus on yksityisen omistuksessa. Miten paljon historiaa ja kulttuuria asemaan liittyykään? Tätä tulisi tohmajärveläisten arvostaa ja vaalia.

Ei kommentteja: