23 vuotta sitten olen ollut tätä mieltä.

 

HS mielipide

S I T Ä S U N T Ä T Ä

Olen seurannut mielenkiinnolla ”Puhetta rikollisuudesta” juttusarjaa Hesarista. Kriminaalipolitiikka otsikon alle on saatu sullottua sellainen vyyhti rikollisuutta ja siihen liittyvää, ettei siitä Erkkikään tunnu saavan selvää.

Suomessahan asiantuntijat antavat viisaita lausuntoja mieluummin toisen kuin oman sektorin asioista tai puhuvat kokonaisuudesta, jota kukaan ei hallitse. Kriminaalipolitiikka keskustelussa on käynyt juuri näin. Tutkijat, professorit, johtajat ja viime aikoina myös konsultit tunkevat mielipiteitään rikollisuuden hallitsemiseksi. He kaikki yrittävät ratkaista suurta ja monelle eri osa-alueelle levittäytynyttä ongelmaa kokonaisuutena, unohtaen, että puroista se jokikin syntyy. Oma pikku puro jää perkaamatta.

* * *

Etten sortuisi samaan virheeseen kuin asiantuntijat, pitäydyn seuraavassa vankeinhoidossa. Rikollisuuden hallinnan yhdessä pienimmistä osa-alueista, mutta sen näkymättömyyden ja yksilöä voimakkaasti koskettavuuden takia ehkä sittenkin merkittävimmän asian osalla.

Suutarin vaimolla voi olla kengät. Vankeinhoidon parhaat asiantuntijat löytyvät vankilasta. Vangeista ja henkilökunnasta. Kunhan he saavat hoitaa asioitaan yhdessä ja ilman suurien ideoiden ja ajatusten ohjailua ulkopuolelta.

Ajatus selkeni kun luin Jan Jalutsin mielipidekirjoituksen, jonka lähes jokaiseen mielipiteeseen voi yhtyä olematta enempää vangin kuin muunkaan osapuolen puolla.

Toistakymmentä vuotta sitten olin osaltani ”markkinoimassa” ns. hoitosuunnitelmaa (lue: lusintasuunnitelma) Suomen vankiloihin. Näyttää siltä, että huonolla menestyksellä.

Kunhan maailman syleily vankeinhoidossakin lopetetaan, toivottavasti palataan yksinkertaiseen vankeinhoitoon. Se hallitaan muurien sisäpuolella parhaiten. Olkoon se sitten nimeltään vaikka ”hoitosuunnitelma”. Ehdolla, jonka Jan Jalutsikin toi esiin. Hoitosuunnitelma tehdään yhdessä vangin kanssa tuomion alussa ja sitä sitten noudatetaan. Pakkoa hoitosuunnitelman tekoon ei ole. Normaali lusintakin onnistuu. Varsinkin niille, jotka epäonnistuvat hoitosuunnitelmansa toteutuksessa.

On lapsellista ajatella, että mitkään ”kallon kutistut” menetelmät onnistuvat vankilassa, kun eivät onnistu vapaudessakaan. Onnistumiseen tarvitaan omaa tahtoa ja siihen perustuu hoitosuunnitelman idea.

Rikollisuutta ja vankiloita ei hoitosuunnitelmalla poisteta. Jotain maatiaisjärjellä ymmärrettävää se kuitenkin antaisi vankeinhoitoon. Niin vangeille kuin vankilan henkilökunnallekin.

Duke Veenas

Teksti muistaa oikein

 Puheet muuttuvat, kirjoitus pysyy

Kun ei ole koulutusta, ei puoluepoliittista asemaa eikä muutenkaan merkittävä voi kirjoitella omia mielipiteitään yhteiskunnallisista asioista. Niin kuin kuntavaaleista ja viimeisimmästä gallupista. Vaalit ovat faktaa ja gallupit mielipiteitä. Molemmat kertovat esillä olevista asioista. Ovat mittareita.

Ihminen aistii ensimmäiseksi itsensä, sitten perheensä, lähiympäristön ja siitä eteenpäin kohti kotimaata. Meidän tapauksessa se on Suomi. Tässä järjestyksessä toimitaan vaaleissa ja vastataan mielipidetiedusteluihin. Nykyinen hallitus ei huomioi oheista järjestystä. Hallitus sanoo hoitavansa Suomen (ei siis suomalaisten) asioita kuntoon. Lisäksi näyttää Suomenkin asiat jäävän hoitamatta, kun 40 % kannatuspiiriin ajautunut hallitus jakaa hyvän kokoomuksen, persujen, kristillisdemokraateille ja RKP:n kannattajille. Se ei tiedä hyvää hallituspuolueille tulevissa vaaleissa.

Jos ihminen tekee päätöksiä omat tarpeet ja lähtökohdat huomioiden ollaan puoluepolitiikassakin lähimpänä todellista demokratiaa. Hallituksen on turha vakuuttaa äänestäjälle toimivansa Suomen parhaaksi, jos maan kansalainen elää puutteessa tai vailla hoitoa. On mahdoton kantaa parempiosaisten taakkaa, jos omat voimat eivät riitä edes omien asioiden hoitoon. Tätä eivät näytä hallituksessa tietävän tai tahallaan unohtavat.

Suomessa poliittisten puolueiden kannatus jakautuu pääpiirteissään ammatti- tai elämäntapa jakautumiin. Poikkeuksena populistit. Kokoomus on ns. parempiosaisten, keskusta maaseudun, kristilliset elämäntapa, ruotsalaiset kieli, vihreät luonnonsuojelun puolueita. Demarit ovat palkkatyöhön niin kuin vasemmistoliittokin tukeutuvia puolueita. Kaikilla on tausta ryhmät.

Perussuomalaisille en löydä selvää kannatusryhmää. He sanovat olevansa vähäosaisten ja työtätekevien puolella. Kuka siihen uskoo kun katsoo persujen toimintaa hallituksessa ja eduskunnassa. Maahanmuuton vastustaminen on persujen ominta kauraa. Samoin tyytymättömyys ja virheiden etsiminen muiden puolueiden toiminnasta. Tähän kun lisätään räyhääminen ja sopimaton kielenkäyttö kannatus putoaa. Huonoon kannatukseen persujen johto näki syyksi median. Heidän hyyvyydestään ei viestimet kirjoita. Omaa viestintää he katsoivat vain osa syyksi. Molempiin voi sanoa, että tyhjästä on paha nyhdästä. Jos persut jatkaa nykyjohdollaan, niin suunta ei muutu. Se on suora pudotus pienpuolueiden joukkoon.

Hallituksen täyskäännös leikkauksista verohelpotuksiin on hämäystä ja matematiikkaa. Yksinkertaistan tapahtumaa. Hallitus päätti ottaa velkaa eläkekertumästa ja jakaa se verohelpotuksina kansalaisille. En osaa käsitellä miljardeja. Supistan velan 1000 e. Hallitus sanoo jakavansa siitä 60% pien- ja keskituloisille. Vain loput 40% jää hyvätuloisille. 600 e ottajia on pari miljoonaa ja varakkaita 0,5 miljoonaa joille jää vain 400 e. Eli keski- ja vähätuloisset hyötyvät 0,0003 e/verovelvollinen ja varakas vastaavasti 800 e/ verovelvollinen.

Tämänkin lehden tulevaisuudesta on puhuttu. Eikö puoluelehtijä muka tarvittaisi? Jos ei, niin silloin joutuisimme kaupallisten ja muutaman maltakunnallisen lehden kirjoitusten ja uutisten varaan. TikTokit ja Facebookit työntävät tarinoita ja omia totuuksiaan ilman kirjoittajan vastuuta totuudesta. Niin teen minäkin, mutta julkisesti ja omalla nimelläni. Olen kirjoittanut tähän lehteen pakinoita nimellä ja nimimerkillä kymmeniä vuosia ennen kuin olin kirjoittanut sanaakaan nettiin. Pidän lehtikirjoitusta arvokkaampana kun lehti vastaa, jos ei muuten niin päätoimittajan toimesta, että jokin roti, totuus ja tolkku on lehden kirjoituksissa. Olen ylpeä, että minut hyväksytään tämän lehden kirjoittajiin. Niin uskon myös Lisbet:in tuntevan. Puoluelehteen kirjoitus saa lukijan ymmärtämään lehden tavoitteet ja taustan. Se antaa kirjoittajalle jatkaa kirjoituksiaan vaikeina aikoinakin. Kirjoittajat ovat vastuussa, että lehteä luetaan, kustantaja ja puolue tässä tapauksessa vastaavat, että lehti julkaistaan.

Teksti muistaa oikein

 

Puheet muuttuvat, kirjoitus pysyy
Kun ei ole koulutusta, ei puoluepoliittista asemaa eikä muutenkaan merkittävä voi kirjoitella omia mielipiteitään yhteiskunnallisista asioista. Niin kuin kuntavaaleista ja viimeisimmästä gallupista. Vaalit ovat faktaa ja gallupit mielipiteitä. Molemmat kertovat esillä olevista asioista. Ovat mittareita.
Ihminen aistii ensimmäiseksi itsensä, sitten perheensä, lähiympäristön ja siitä eteenpäin kohti kotimaata. Meidän tapauksessa se on Suomi. Tässä järjestyksessä toimitaan vaaleissa ja vastataan mielipidetiedusteluihin. Nykyinen hallitus ei huomioi oheista järjestystä. Hallitus sanoo hoitavansa Suomen (ei siis suomalaisten) asioita kuntoon. Lisäksi näyttää Suomenkin asiat jäävän hoitamatta, kun 40 % kannatuspiiriin ajautunut hallitus jakaa hyvän kokoomuksen, persujen, kristillisdemokraateille ja RKP:n kannattajille. Se ei tiedä hyvää hallituspuolueille tulevissa vaaleissa.

Jos ihminen tekee päätöksiä omat tarpeet ja lähtökohdat huomioiden ollaan puoluepolitiikassakin lähimpänä todellista demokratiaa. Hallituksen on turha vakuuttaa äänestäjälle toimivansa Suomen parhaaksi, jos maan kansalainen elää puutteessa tai vailla hoitoa. On mahdoton kantaa parempiosaisten taakkaa, jos omat voimat eivät riitä edes omien asioiden hoitoon. Tätä eivät näytä hallituksessa tietävän tai tahallaan unohtavat.

Suomessa poliittisten puolueiden kannatus jakautuu pääpiirteissään ammatti- tai elämäntapa jakautumiin. Poikkeuksena populistit. Kokoomus on ns. parempiosaisten, keskusta maaseudun, kristilliset elämäntapa, ruotsalaiset kieli, vihreät luonnonsuojelun puolueita. Demarit ovat palkkatyöhön niin kuin vasemmistoliittokin tukeutuvia puolueita. Kaikilla on tausta ryhmät.
Perussuomalaisille en löydä selvää kannatusryhmää. He sanovat olevansa vähäosaisten ja työtätekevien puolella. Kuka siihen uskoo kun katsoo persujen toimintaa hallituksessa ja eduskunnassa. Maahanmuuton vastustaminen on persujen ominta kauraa. Samoin tyytymättömyys ja virheiden etsiminen muiden puolueiden toiminnasta. Tähän kun lisätään räyhääminen ja sopimaton kielenkäyttö kannatus putoaa. Huonoon kannatukseen persujen johto näki syyksi median. Heidän hyyvyydestään ei viestimet kirjoita. Omaa viestintää he katsoivat vain osa syyksi. Molempiin voi sanoa, että tyhjästä on paha nyhdästä. Jos persut jatkaa nykyjohdollaan, niin suunta ei muutu. Se on suora pudotus pienpuolueiden joukkoon.

Hallituksen täyskäännös leikkauksista verohelpotuksiin on hämäystä ja matematiikkaa. Yksinkertaistan tapahtumaa. Hallitus päätti ottaa velkaa eläkekertumästa ja jakaa se verohelpotuksina kansalaisille. En osaa käsitellä miljardeja. Supistan velan 1000 e. Hallitus sanoo jakavansa siitä 60% pien- ja keskituloisille. Vain loput 40% jää hyvätuloisille. 600 e ottajia on pari miljoonaa ja varakkaita 0,5 miljoonaa joille jää vain 400 e. Eli keski- ja vähätuloisset hyötyvät 0,0003 e/verovelvollinen ja varakas vastaavasti 800 e/ verovelvollinen.

Tämänkin lehden tulevaisuudesta on puhuttu. Eikö puoluelehtijä muka tarvittaisi? Jos ei, niin silloin joutuisimme kaupallisten ja muutaman maltakunnallisen lehden kirjoitusten ja uutisten varaan. TikTokit ja Facebookit työntävät tarinoita ja omia totuuksiaan ilman kirjoittajan vastuuta totuudesta. Niin teen minäkin, mutta julkisesti ja omalla nimelläni. Olen kirjoittanut tähän lehteen pakinoita nimellä ja nimimerkillä kymmeniä vuosia ennen kuin olin kirjoittanut sanaakaan nettiin. Pidän lehtikirjoitusta arvokkaampana kun lehti vastaa, jos ei muuten niin päätoimittajan toimesta, että jokin roti, totuus ja tolkku on lehden kirjoituksissa. Olen ylpeä, että minut hyväksytään tämän lehden kirjoittajiin. Niin uskon myös Lisbet:in tuntevan. Puoluelehteen kirjoitus saa lukijan ymmärtämään lehden tavoitteet ja taustan. Se antaa kirjoittajalle jatkaa kirjoituksiaan vaikeina aikoinakin. Kirjoittajat ovat vastuussa, että lehteä luetaan, kustantaja ja puolue tässä tapauksessa vastaavat, että lehti julkaistaan.

Jokaisella on oma äiti

 

Äidin rakkaus on suurinta

Tänä vuonna olen estynyt viemästä äidinpäivän kukkia haudalle. Tulen tekemään sen kohta Tohmajärvelle tultuani. En "pakon" sanelemana vaan kiitollisuutena hänen hyväkseni tekemästään työstä, turvasta ja rakkaudesta. Minusta tuntuu edelleen, ettei äitini ja eivätkä muutkaan äidit eläessään ole saaneet riittävää tunnustusta yhteiskunnalta tekemästään äidin työstä. Monen äidin kohdalta omien lapsienkin muistaminen ja kiitos äidille saattaa jäädä vähälle. Jopa sanomatta.

Oma lapsuuteni sattui sota- ja sen jälkeiseen aikaan. Sen aikaiset huolet ja murheet olivat äidillä toiset kuin nykyaikaan. Oli monen äidin kohdalla kysymys jokapäiväisen ruuan, asunnon ja lapsen muiden tarpeiden tyydyttämisestä. Päällimmäisenä oli pelko tulevaisuudesta ja jopa hengissä pysymisessä. Moni äiti vastasi lapsen tarpeista yksin.

Oma äitini ei koskaan puhunut tai korostanut vaikeuksiaan. Muistan hänen läheisyytensä ja antamansa turvan lapsilleen. Oli hyvä olla hänen lähellään lapsena ja myöhemmin nuorena ja aina viimeiseen asti aikuisenakin.

Lapsena muistan hänen toivoneen minusta pappia. Isän kanssa muistan ainakin kerran heidän puhuneen jotain sotilasurasta. Ei tullut minusta pappia, ei kenraalia eikä herraa yleensäkään. Tuli kunnon työmies kuitenkin. Sekin kelpasi äidille. Luulen hänen, jopa olleen siitä jollain tavoin ylpeä.

Äidin rakkaus on suurinta, kirjoitin otsikkoon. Yleisellä tasolla ilmaisu; rakkaus, alkaa olla yleisessä käytössä. Kulttuurissa, joka ohjaa käytöstämme ja kieltämme rakkaus ja rakastaminen on ohjautunut miehen ja naisen väliseksi. Raamattukin puhuu osaltaan sen puolesta. "Kaikki se kärsii, kaikki se kestää ja kaikki se antaa anteeksi." Tai jotain sinne päin. Olkoon niin.

Kohtuullisen paljon elämää kokeneena uskallan sanoa. Äidin rakkaus on sittenkin rakkauksista suurinta. Nimenomaan omaa lapsiaan kohtaan. Kaikki se kestää, kaikki se kärsii, ja kaikki se antaa anteeksi. Äiti on valmis antamaan henkensä oman lapsensa pelastamiseksi. Lisään tähän vielä, että äidin ilo on suurinta, jos sen aiheuttaa oma lapsi. Ilon aiheeksi voi riittää kysymys; mitä sinulle äiti kuuluu.

Edellä olevilla ajatuksilla haluan muistaa kaikkia äitejä. Omaa äitiäni, kunhan tästä haudalle asti ehätän. Lapset muistakaa äitejänne. Se on helpompaa äidin eläessä. Oma osuuteni tämän vuoden äitienpäivään päätyy sanoihin: KIITOS ÄITI !