JOULUNA 2015
Kun on
viettänyt jouluja lähemmäs sata, on kokenut erilaisia joulun viettotapojakin.
On sotaa, puutetta, nousukautta ja nyt sitten tätä. Niiden vertailuun en ryhdy.
Jokaisella on ollut aikansa tavat. Yksikään ei ole huonompi toista.
Kaikkiin
jouluihin on liittynyt perinteitä ja lahjoja. Hyvän Joulun toivotuksetkin ovat
muuttuneet. Tämä kirjoitukseni korvaa perinteiset käyttämäni Hyvän Joulun
toivotukset. Kortit, sähköpostit, tekstiviestit ja puhelinsoitot jäävät ainakin
tältä joululta käyttämättä. Jokaista lukijaani lähestyn tällä blogi kirjoituksella.
Menettelyyni on ns. tavallinen syy. Olen hukannut tai osaltaan jättänyt
osoitemuistioni kesäpaikalle.
Muistellessani
menneitä jouluja liittyy niihin jokaiseen aikansa kuva. Ensimmäisiin
muistoihini joulusta tulee mieleen uskonnollinen joulu. Siteen tulee
järjestyksessään lapsen joulu lahjoineen, teinijoulu ensi ihastumisineen,
aikuisen joulu perheen perustamisineen ja lopulta perhejoulu omine lapsineen,
josta alkaa uusi joulun kierto.
Uskonnollinen
joulu tuo mieleen ukin ja kirkonmeiningin radiosta. Oli sota-aika. Lapsijoulu
tuo mieleen ensimmäisen joululahjani. Se oli punamusta värikynä. Miten niin
värikästä voi ollakaan. Kynää en saanut pitää kuin joulunpyhät. Kynä oli
lainassa sotilaalta, joka oli menossa rintamalle. Asia selvisi minulle vasta
vuosikymmeniä myöhemmin. Luulin hävittäneeni kynän. Lapsen joulusta tulee
mieleen uudet sukset. Ne tuli lahjana melkein joka joulu. Teinijouluun liittyy
tanssin opettelu ja vesikampaus, joka tuppasi pakkasella jäätymään. Ensi
rakkauteni, se ei ole salaisuus muilta kun kohteelta itseltään, oli Penttisen
Leila Uimaharjun Kivilahdesta. Hänelle lähetin joulukortin monena vuotena.
Siksi muistan vielä osoitteenkin. Ensimmäisiin aikuisen jouluun liittyy perheen
perustaminen ja kodinperustamislaina.
Eniten
muistoja liittyy perhejouluun omien lapsien kanssa. Muistoja on joka lähtöön.
Kaikki ovat muistelun arvoisia. Yhtäkään en heittäisi pois. Joulu on aina
perheessämme pystytty erottamaan pois arjesta ja lapset on pyritty pitämään
joulun keskiössä.
Tämän joulun
vietämme uudessa ympäristössä. Kotimme tulee olemaan talvet Taalintehtaalla ja
kesät Tohmajärvellä. Näin olemme suunnitelleet. Tiedämme, että aina ei mene
niin kuin suunnitellaan. Mutta nyt mennään näillä suunnitelmilla. Joulun
vietämme perhepiirissä tyttäremme ja hänen perheensä kanssa. Välimatkaakaan
heille on tuskin neljää kilometriä. Laskin tuossa, että porukkaa joulupöytään
kertyy 15 henkeä ja eläimet päälle. Tuskin kukaan kärsii yksinäisyydestä.
Jouluna myös
hiljennytään. Muistetaan edesmenneitä vanhempia. Heidän työllään ja
toiminnallaan ollaan saavutettu paljon siitä hyvästä, josta saamme olla heille
kiitollisia. Ihmisen elinkiertoon kuuluu, että vanhemmat ovat kautta aikain
tehneet ja toivoneet lapsilleen parempaa mitä heillä itsellään on ollut. Kunpa
me kohdaltamme muistaisimme toimia niin kuin meidän vanhempamme. Ja ennen
kaikkea muistaisimme edes jälkikäteen olla heille kiitollisia eteemme tehdystä
työstä. Siksi olen vuosikymmeniä käynyt vanhempieni, ukkien, mummien ja enoni
ja hänen vaimonsa haudalla sytyttämässä kynttilän. Kiitos heille. Tänä jouluna
olen estynyt käymästä heidän haudallaan. Sytytän kynttilän tänne. Se on ele
korjaukseksi käymättä jääneestä haudalla käynnistä. Mutta kiitollisuus on yhtä
aito kuin haudalla käydessäkin.
Toivotan blogini
lukijoille hyvää ja rauhallista Joulua ja menestyksellistä Uutta Vuotta! Ja
tietenkin kiitos menneestä.
1 kommentti:
oikein upeaa joulua sinne, sellaista levollista! ja terveiset osallisille!!
Lähetä kommentti