sunnuntai 30. joulukuuta 2007

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA YM.

Vuosi vaihtuu. Tapana on tehdä uuden vuoden lupauksia. Sellaisia en ole koskaan tehnyt. En ole luvannut lopettaa tupanpolttoa, en viinan juontia. Tupakanpoltto on loppunut ilman lupauksia. Vain päätös siihen tarvittiin. Viinan juonti vähenee samaa tahtia kun ikää tulee lisää.
Nykyinen elämämeno on sellaista, että päätöksiä ei ehdi panna täytäntöön kun ne jo vaativat uuden päätöksen. Elämme nopeasti muuttuvassa maailmassa.
Puolivuotta sitten, jos olisi joku minulle sanonut, että ryhdy kirjoittamaan omaan blogiin, olisin sanonut, älähän hulluja puhele. Mikä se blogi on? Syödäänkö sitä vai säilötäänkö siihen kuvia?
Tässä sitä kuitenkin kirjoitellaan blogiin.
Jos jotain itse mielessäni ajattelen, niin ajattelen jatkavani kirjoittelujani. Niin lehtiin kuin tähän blogiinkin. Ainakin niin kauan kuin jatkan luottamustehtävissä. Se on ainoa motiivi oikeastaan jatkaa tämän tyyppistä palstanpitoa. Kirjoittamista kun löytyy muiltakin sektoreilta. Mieli tekisi kokeilla jollain toisella kirjoitusalueella. No, olen itseasiassa sitä jo kokeilemassa.
Tässäpä nämä minun uuden vuoden lupaukset tulivatkin.
Toivotan kotipalstan lukijoille hyvää uutta vuotta. Toivottavasti tapaamme vielä monta kertaa.

Terveisin Veijo Tuunanen.

torstai 27. joulukuuta 2007

Keskustelu alkanut vihdoinkin

Vihdoinkin keskustelu on alkanut niin Sotesta kuin kunnankin tulevaisuudesta. Vielä kun sen verran "etraantuisi" mielipiteet eteenpäin, että keskustelu pohjautuisi kuntalaisen asemaan tulevissa muutoksissa.
Tärkeintä ei ole Soten hallinnon järjestäminen. Ei ainakaan virkamiesten lähtökohtia tärkeinpänä pitäen. Vielä epäoleellisempaa on nostaa ykkösasiaksi kunnan itsenäisenä pysyminen. Valtiovaltaa vastaan taisteleminen, ei taida onnistua edes itsepäisiltä tohmajärveläisiltä.
Olleellista olisi ajatella mitä muutoksia edessä olevat vaihtoehdot tuovat kuntalaisille. Vaihtoehtoja on edelleen, jos niitä halutaan käyttää. Myös aikaa on vuositolkulla.
Ainoan vaihtoehdon ja kiireestä puhuvien pitäisi perustella kantansa. Sitä en ole heidän huomannut tehneen. En julkisuudessa, en kunnanhallituksessa enkä valtuustossa.
* * *
Mielihyvällä olen pannut merkille Sote ja kunta-asioiden keskustelun alkaneen Karjalaisen nettimielipidepalstalla. Olen itsekin muutaman mielipiteen sinne kirjoittanut omalla nimelläni. Luottamushenkilön velvollisuus on ilmoittaa mielipiteensä niin kannattajilleen kuin vastustajilleenkin. Tällainen menettely ei näytä olevan kovin yleistä ainakaan Tohmajärvellä. Jopa kunnanvaltuustossa istua nökötetään ääneti ja tyydytään ryhmän ilmaisemaan kantaan. Tosin heti kokouksen jälkeen voidaan sanoa, etten ole tuota mieltä, mutta kun ryhmässä ei voi olla erimieltä.
* * *
Viimeisimmässä hallituksen kokouksessa Sote-asiaa käsitellessä yritin virittää kriittistä keskustelua aiesopimuksen kohta 8. Henkilöstö. "Jos henkilöstö kieltäytyy tarjotusta tehtävästä, irtisanomissuoja purkautuu."
Ei syntynyt keskustelua. Ilmeisesti syykin oli selvä. Äänestyksessä, joka hyväksyi kohdan jäämään aiesopimuikseen, kolme neljästä eivät ole olleet ilmeisesti päivääkään palkkatyössä.
Ymmärrän tällaisessa tapauksessa vaikeuden paneutua asiaan. Mutta voisi sitä kuunnella, mitä toisella puolella pöytää asiasta tiedetään. Tohmajärvellä ei ole kuultu vähemmistön mielipiteitä jos ne poikkeavat enemmistön mielipiteistä sinä aikana jona minä olen ollut luottamustehtävissä.
Näin se vain on. Ei maha mittään.
Henkilöstö voi olla edellä puhutusta uhasta huoletta. Suomessa ei sentään tämmöisiä asioita hoideta kunnanhallitusten enemmistön toimesta eikä varsinkaan Soten tarpeista johtuen. Näin se vain on. Ei maha mittään.
* * *
Luottamushenkilöt ovat julkisuuden henkilöitä. Siksi heidän yksityishenkilösuojansa on pienempi kuin ns. tavallisen kansalaisen. Tätä lähtee pääministeri Matti Vanhanen mittauttamaan käräjiin. Saa nähdä miten asiassa käy.
Myös vähempi osaiset luottamushenkilöt pääsevät joskus lehdistön palstoille tekemisistään. Nimenomaan tekemisistään. Tämän olen valmis allekirjoittamaan ja hyväksymään.
Sellaista halveksivaa kirjoitusta, jota en ole tehnyt, en tule myöskään nielemään kakistelematta. Niin pieni politiikko ja julkisuuden henkilö kuin olenkin, haluan pitää kunniastani kiinni niin kauan kuin siihen pystyn. Arvostella saa tekemisiäni ja kiittääkin, mutta siihen julkisuuteni suojaamttomuus päättyykin.
Jos puheitani sanotaan julkisuudessa totuuden vastaisiksi eli valeeksi, en tule sitä hyväksymään, ennenkuin sellaiset väitteet todeksi todetaan.
Näin se vain on. Ei maha mittään.
* * *
Mennyt vuosi on hurahtanut ohi. Näyttää kun vuodet tulisivat sitä lyhyemmiksi, mitä enemmän ikää karttuu.
Elämä jatkuu päivän kerrallaan ensi vuonnakin. Niin vanhalla kuin nuorellakin. Nuori voi elää ajatuksella; kerkiäähän tuon huomenna. Vanha ehkä ajattelee; kerkiänkö tuon tehdä tänään, kun huomisesta ei tiedä.
Tänä vuonna olen opetellut kirjoittamaan tähän kotipalstaan. Yritän sitä ensi vuonnakin. Ehkä pystyn palstaa kehittämäänkin. Lukijoita on ollut mielestäni kiitettävästi. Se osoittaa tämmöisenkin mielipidepalstan olemassa olon oikeutuksen. Kiitän lukijoita mielenkiinnosta.

Toivotan kaikille hyvää uutta vuotta. Tavataan taas palstoilla.

Palstanpitäjä.

tiistai 25. joulukuuta 2007

Kirje Peräkylältä

Tulihan lopulta palautetta. Mistäpäs muualta kuin Pitäjänperän yksineläjältä, tältä ajatusten Tonavalta. Julkaisen hänen kirjeensä sellaisenaan, jollaisena hän sen minulle toimitti.
* * *

Pitäjänperä 25.12.2007.

Nuapurit sanovat jotta tänään ois joulupäivä. Olokoon. Mie alotin kuukausi sitten pikkujouluista. Samoo juhloo oon pitänyt kuukauven. Luulis tuon jouluksi riittävän. Va ei riittänyt. Ainakaan sahti.
Koko jouluhössötys on turhoo. Niin ku lippeekalat. Suahaan tupa haisemaan halavemmallakii kun tyyreillä livekaloilla. Jos joku ei usko, ni tulukoon käymään meijän tuvassa.
Joulusaunatta oon pärjännyt siitä asti kun sauna palo. Oisko tuosta vielä kymmentävuotta aikoo. Vakuutusherrat kävivät kahtomassa saunoo. Mitä se kahtomalla paranoo. Kivijalkaan palanut sauna. Vakuutusrahoja oon vuottanut. Kun kysyn niien perään sanoot verukkeeks, jotta vakuutusmaksut ois pitänyt maksoo. Tietää nää herrat.
Jouluvieraita ei oo käynyt. Ennen vanhaan nimismies laitto joka joulu Huuskosen ja Tikan käymään joulutervehyksellä. Komusivat komerotkii tarkemmin kun pennut joululahjoja ehtiessään.
Sanoivat, jotta pontikkaa pitäs löytyy. Siihen minä, jotta pitäs ja ehtinyt oon minnää va kun ei löyvy. Jos löyvän, niin tok tuon vallesmannille.
Sitä minä kysysin, jotta mitä siellä mualkylällä tapahtuu? Onko perree, jotta uuvet kunnanherrat tuovat uuvet systeemit kuntaan.? Tämä meijän kylän luonnon kuvvooja on kuulemma innokkaana mukana siinä touhussa.
Erityisen harmin synnyttää, jos lopettaat vaivastalon. Se tietää omatoimisen harrastelun loppumista toktykkänään. Tutut kusiaispesät jiävät hyövyntämättä.
Luppailut tehostuksesta ja asumisen mahollisuuvesta muualla en oo varma lähenkö siihen. Kitteellä ois kauppa, mutta mansikoihin varraan en lähe Kesälahelle ja Riäkkylä on korvessa.
Nyt miulla ei oo kotapulaista eikä kännykköö. Se venäjäläinen lähti viimekesänä juhannuksen viettoon ja vei kännykän mukanaan korjattavaksi. Kunnossa tuo lienöö, ku laskut tulloo tänne. Sitä mietin annonko sille liian vähän lomalta palluu rahoo kun näin pitkään viipyy lomilla.
Meillä tuntuu olevan vittaalinen piäministeri. Mitä lehistä oon lukenut. Ihe mielessäin ajattelin, jotta jos rinsessa Ruususen sais tänne niin kirja suahas syntymään varmasti. Ja muutakii suattas syntyy. Mistä sen tietää.
Pantas tul uuniin ja perunat. Ja muutakii suattas panna. Voitas panna lantuja uuniin. Suatas ainakii suolisto toimimaan. Uunperunat ja uunlantut. Vettä se ei kyllä kestäs ennee juomaksi.
Jäniksii on ollut tänä syksynä mukavasti. Oon pyyttänyt ja suanut kanssa. Ei miulla oo haulikkoo eikä mehätyskorttii. En tarvihe kumpookaa kun on navetta.
Iltasella vien heiniä navettaan ja jätän navetan ovet auki. Jänikset männöö yöllä heinii syömään. Puolen yön kusella käyvessä lyön navetan oven kiinni. Uamulla käyn jäniksen tai pari nylkemässä. Jos liikut tiällä pain niin poikkee jänispaistille, josta et takuulla löyvä lautaseltas haulija.
Pitäjänperän vanha isäntä

lauantai 22. joulukuuta 2007

Vastaesitykseni hallituksen kokouksessa

Vastaesitys/liitepöytäkirjaan

Kunnanhallituksen kokous 21.12.2007.
Esityslistan 3 §. Keski-Karjalan sosiaali- ja terveystoimen yhdistämishankkeen jatkosta päättäminen.

Sote-hankkeen aiesopimuksen kirjausten pääperiaatteet ovat vaikeaselkoisia ja antavat mahdollisuuden moniin toisistaan poikkeaviin tulkintoihin. Aiesopimus vaatii mittavia tarkennuksia.
Jo edellä olevista syistä Keski-Karjalan sosiaali- ja terveystoimen yhdistäminen vuoden 2009 alusta ei voi onnistua hallitusti.
Lisäksi konsultin yhdistymisestä lupaamat 4 milj. euron vuotuiset säästöt, edellyttävät aiesopimukseen liitettäväksi neljän ensimmäisen vuoden talousarviota ja toimintasuunnitelmaa.
Säästöistä voidaan puhua vasta, jos laadittua budjettia noudatetaan ja verrataan käytettävissä oleviin muihin vaihtoehtoihin, kuten kuntayhtymä- tai kuntaliitosvaihtoehtoon.

Seuraavassa esimerkin omaisesti muutamia täsmennystä vaativia kohtia käsiteltävästä aiesopimuksesta:

Kohta 1. Johdanto.
Esitetty täsmennys pitää tapahtua ennen aiesopimuksen viemistä valtuustokäsittelyyn.

Kohta 2. Yhteistyön sisältö.
2.1. On selvitettävä ja tuotava kuntalaisten tietoon mitä tarkoitetaan kansalaiskunta-nimikkeellä. Erityisesti se, mitä toimintoja itsenäiselle kunnalle jää ja miten ne vaikuttavat kunnan virkamies- ja luottamushenkilöiden määrään ja talouteen.

Kohta 3. Hallintomalli.
On selvitettävä lopullinen hallintomalli. Onko se 3+3+3+3 vai 3+3+3 vai 3+3+3+3+1 vai vielä jotain muuta. (Rääkkylän vaatimat muutokset?)

Kohta 4. Eri toimijoiden roolit ja päätösvalta.
Johtosääntö on oltava valmis ennen aiesopimuksen viemistä valtuustokäsittelyyn.

Kohta 4.2. Yhteislautakunnan rooli ja päätösvalta.
On selvitettävä kuntalainoppineelta, voiko kuntalain 51§. käyttöä rajoittaa sopimuksella.

Kohta 6. Kiinteistöjen hallinta, hoito ja käyttö.
Kiinteistöjen tulevasta käytöstä on sovittava vuokra-aika vähintään 5 vuodeksi.

Kohta 8. Henkilöstö.
Henkilöstön tulevaan asemaan ei voi suhtautua aiesopimuksessa esitetyllä tavalla. ”Jos henkilö kieltäytyy tarjotusta tehtävästä, irtisanomissuoja purkautuu.”
(Menettely antaa aihetta epäillä paluuta vuosisadan alkuun)

Kohta 10. Uuden toimintamallin käyttöön ottaminen.
Käyttö ei tarvitse alkaa vuoden 2009 alusta. Selvitettävää riittää niin, että käyttöönottovuodeksi sopii 2010.

Kohta 11. Siirtymäajan säännökset.
Seutuvaltuuston ja seutuvaliokunnan asema, tehtävät ja valtuudet, joita ne Sote:ssa käyttävät ja ovat käyttäneet on käsiteltävä ja päätettävä kuntien valtuustoissa toimivallan selkeyttämiseksi. Nykykäytännöllä kuntien hallitukset ja valtuustot ovat jääneet sivusta seuraajiksi varsinkin valmisteluvaiheessa.

Kohta 11.7. Uusinvestoinneista pidättäytyminen.
On selvitettävä ja Tohmajärven kunnan on päätettävä itsenäisesti ja erikseen miten se käyttää Värtsilän kuntaliitoksen yhteydessä saadun korvamerkityn investointiavustuksen. (N. 1,5 milj. euroa)
Vaihtoehdot lienevät rakentaminen tai rahan palautus valtiolle. Päätös on tehtävä ennen aiesopimuksen hyväksymistä.
Lisäksi on selvitettävä Värtsilän kanssa tehdyn kuntaliitossopimuksen vaikutukset Sote-hankkeen mahdolliseen toteutumiseen.

Lopuksi:
Kokonaisuutta ajatellen on harkittava, onko tarkoituksen mukaista tai juridisesti tarpeellista viedä aiesopimusta tässä vaiheessa valtuuston käsittelyyn ja päätettäväksi. Olisiko parempi aiesopimus työstää ensin valmiiksi sopimukseksi ja viedä vasta sitten valtuuston päätettäväksi.


Vastaesitys:
Edellä olevista syistä esitän, ettei kunnanhallitus vie tässä vaiheessa, ennen mainittujen kohtien selvittämistä, Keski-Karjalan kuntien sosiaali- ja terveystoimien yhdistämisaiesopimusta valtuustoon hyväksyttäväksi.
Samalla esitän, että toimintamallin mahdollinen käyttöönotto siirretään vuoden 2010 alkuun.

Veijo Tuunanen

keskiviikko 19. joulukuuta 2007

Jokohan roiskii yli?

Joulun viettoon tässä pitäisi pikku hiljaa rauhoittua. Yleisön osasto kirjoitukset ja Karjalaisen nettimielipiteet eivät kuitenkaan näytä rauhoittuvan. Kiitettävän monet niistä näyttävät koskevan persoonaani. Silloin, kun allekirjoittanutta tahdotaan moittia. Harvemmin asiaa, jolla olen päässyt kirjoitusten silmään.
Näinhän se tahtoo olla. Ei se mitään uutta ole. Monet ihmiset reakoivat tällä tavalla. Tällaiseen sain tottua jo vankilassa oloaikanani. Muutamalle lukijalle tulkoon tietoon, että minulla olivat vankilan avaimet.
Vankilassa jos kielsin, olin paska. Jos lupasin, lupasin liian vähän, olin paska. Jos en tehnyt mitään, olin paska. Asian oikeellisuus kiinnosti harvoja. Moni voi luulla, että moinen rasittaa. Alituinen ristiriita tilanne. Ihme kyllä ei minua. Lienenkö patolokinen tyhmä vai lapsellisen uskoinen turvaamaan siihen, että toimin oikein. Tiedä häntä.
Annetaan ajan kulua ja palataan kirkollisiin ja maallisiin asioihin joulun jälkeen. Kai tässä pitää ryhtyä puolustautumaan, kun tunnutaan hyökättävän.
* * *
Olen tarinoinut silloin tällöin ikääntyneen yksinäisen miehen kanssa. Taloudellisesti ja terveydenkin puolesta hänellä ei pitäisi olla kovin huonosti asiat. Yksinäisyys näyttää häntä vaivaavan. Se tulee keskustelussa esiin monella tavalla. Hän viettää nyt ensimmäistä jouluaan yksin.
Miehen lapset ovat maailmalla. Aikuisia ovat jo lapsen lapsetkin. Kaikki hyvin menestyneitä koulussa, työssään ja taloudessaan. Puheet menevätkin lähes aina näihin lapsiin. Vanhus, näin voin sanoa, ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että lapset ovat menestyneet elämässään. Hän on ylpeä heistä.
"Ei kukaan uskoisi, että minun pennut, ovat semmoisissa asemissa kuin ovat. Ja heidän lapsensa menestyvät niin hyvin koulussa. Minun, jolla ei ollut mitään, kun vaimon kanssa lähdettiin yhteistä taivalta taivaltamaan. Oltiin ruti köyhiä." Näin hän kertoo ja muistelee.
Tähän väliin olen yrittänyt tarjota omaa mielipidettäni: "Nyt on aika toinen. Sinun työmäärälläsi tänä päivänä voitaisiin olla vielä paremmassa asemassa kuin nykyiset menestyjät."
Ajattelen miehen kertomaa koulumuistelua ensimmäiseltä kouluvuodelta. Se menee jotenkin näin.
- Oli aikainen syksy. Koulumatkaa meillä oli, mitä lie, nelisen kilometriä. Lunta oli jo maassa korttelin verran. Siskon kanssa oltiin paljain jaloin menemässä kouluun. Meillä oli kotoa lähdettäessä kyllä kengät jalassa. Mitkä lie aikaisten lapikkaat vai mitkä. Puolessa välissä matkaa kengät olivat hanganneet nilkat verille. Nilkkoja kirvelsi.
Me päätettiin siskotytön kanssa panna kengät kuusen alle piiloon ja jatkaa matkaa paljain jaloin. Näin uskoimme käpriltella kouluun paremmin. Vähemmällä kivulla.
Vastaan tuli hevosella kylän suurimman talon isäntä. Taisi olla oikein kunnan isäntä, vai miksi häntä siihen aikaan lie kutsuttu. Hän huomasi meidän matkantekomme ja pysäytti hevosen.
"Eikö teillä ole kenkiä": hän kysyi. Me selostimme, että kotoa lähtiessä oli, mutta nyt ne on kuusen alla, kun hankasivat jalat verille.
Isäntä sanoi, että heti kun illalla menette kotiin sanokaa äidille, että hänen on haettava kaupalta kengät teille. Ja ne on haettava heti aamulla, ja lupasi soittaa kaupalle.
Näin tapahtui ja me siskon kanssa saatiin molemmat uudet kengät, joissa oli pehmeät vuoret. Ei hiertyneet jalat enää kengissä.
Tähän nyt yksin elävä mies päätti muistelunsa. Minä puolestani liikutuin, mutta suomalaiseen tapaan sain liikutukseni salattua.
Tässä on joulupakinani. Näitä ei ilmeisesti kirjoittajan persoonan takia julkaista lehdissä. Mutta netissä vielä toistaiseksi.
Ellei näitä paljain jaloin koulussa kävijöitä olisi aikanaan ollut ja heidän sitkeyttään, ei tämän päivän onnistujiakaan olisi. Tämän sain sanottua miehelle.
Hyvää ja rauhallista Joulua kaikille.

lauantai 15. joulukuuta 2007

Sote:n aiesopimuksesta

Nyt se on tullut terveys ym. palvelujen aiesopimus. Luonnokseksi tuota vielä kutsutaan, mutta eipä taida valtuutetuilta riittää rohkeutta paljon puuttua sopimuksen sisältöön.
Ensin pitäisi lukea "perustutkimusta" 50 sivua ja sitten vielä sopimusluonnosta 6 sivua. Ja mikä työläintä. Asia pitäisi ymmärtää ja tehdä vastaesitykset muutamassa päivässä. Konsultti samaan asiaan on käyttänyt 350000 euroa rahaa ja reilun vuoden.
Lukaisin äsken nopeasti aiesopimusluonnoksen. En voi kovin syvästi mennä analysoimaan sopimuksen sisältöä. Ensilukema voi joskus olla hyvinkin oikeaan osuva, ja siksi muutama huomio tulevasta palvelujen yhdistämisestä kannattaa kirjoittaa.

Päällimmäiseksi nousee ajatus siitä, että tällä sopimuksella riisutaan lähes kaikki se valta, jota kunnallinen järjestelmä on tähän saakka luottamushenkilöille terveys- ja vanhuspalveluista sälyttänyt. On pitkä askel palvelujen yksityistämistä kohti.

Kohta 2. Yhteistyön sisältö. Ykkös ja neloskohtaa lukuunottamatta on sekavasti ilmaistu.

Kohta 3. Hallintomalli. Hallinnon henkilökuntaa koskevat ilmaisut ovat epämääräisiä. Esim. "Johtokunnassa on viisi jäsentä, jotka edustavat laaja-alaisesti tuotannon ohjaukseen ja kehittämiseen liittyvää osaamista." Tällä perusteella kuka hyvänsä pääsee johtokuntaan tai tohtorikirjalla voi jäädä ulkopuolelle johtokunnan. Muutakin ko. pykälän alta löytyy.

Kohta 4. Eri toimijoiden roolit ja päätösvalta. Tämähän se vasta rosollia näyttää olevan. Ensiksi sanotaan, että kunnat ovat sopineet..... ja seuraavassa lauseessa: "Päätösvalta ja vastuunjako määritellään tarkemmin johtosäännössä, joka valmistellaan erikseen vuoden 2008 aikana ja tulee erikseen kuntien päätettäväksi. Olisi luullut, että jo nyt päättäjät tietäisivät mistä päätetään. Myöhemmin se menee läpihuutojuttuna. Niin kai se on tarkoitettukin.

Kohta 4.2 Yhteislautakunnan rooli ja päätösvalta. "Järjestämisorganisaatiolla ei ole suoraa työnjohto-oikeutta tuotanto-organisaatioon. Miten se voi olla näin? Ja miten se voi olla sitten epäsuora. Tällaiset asiat jo sopimukseen kirjattuna ovat ensimmäinen työriidan aiheuttaja.
Entä kohta, jossa isäntäkunta sitoutuu siihen, ettei se käytä kuntalain 51§:ssä tarkoitettua otto-oikeutta lautakunnan päättämiin asioihin.... Tässä kohtaa kävellään tulevien luottamushenkilöiden vastuiden varpaille ja yritetään sivuuttaa jopa kuntalakia. Eihän se niin voi olla. Tässäkö on ensimmäinen valituskohta? Isäntäkunta on isäntäkunta tässäkin yritelmässä ja kuntalakia ei pitäisi sopimuksilla yrittää kiertää.

Kohta 8. Henkilöstö. Pykälähän on tällaisena ilmaistuna puhdas pakkopykälä. "Tarvittaessa henkilön tehtävät ja toipiste voivat vaihtua. Jos henkilö kieltäytyy tarjotusta tehtävästä, irtisanomissuoja purkautuu."

Tämmöistä nämä kunnanjohtajat ja konsultit terveyden- ja vanhuspalvelujen hoitamiseksi tarjoavat. Samalla ilmoittavat säästöjä syntyvän vuositasolla 4 milj. euroa.
Sopimusluonnos takaa virkamiehille työtä ja uusia virkojakin. Vähemmälle huomiolle jäävät työnsuorittajataso ja ennen keikkea palvelujen tarvitsijat ja veron maksajat.
Kaiken kaikkiaan pidän Sote-rakennelmaa yltiöpäisenä yritelmänä sovellettavaksi käytäntöön ilman kohtuuttomia vaikeuksia ja kustannuksia.
Keski-karjalaisten on palvelut järjestettävä yhdessä. Paras ratkaisu tähän olisi yksi yhteinen kunta. Se ei näytä kelpaavan kannuksiaan kiilloittavalle virkajohtoportaalle. (En kirjoita tähän Olli Riikosen nimeä, vaikka johtaakin koko prosessia)
Annetaan ämmän olla kaivossa. Kyllä se sieltä nousee. Joskin kallein kustannuksin

perjantai 14. joulukuuta 2007

Se on ammatinvalintakysymys

Lunta tulee tupaan ja välillä on leppoisampaa. Nimittäin luottamushenkilönä toiminen. Liekö niin, että pienellä paikkakunnalla roihuaa suuret tunteet.
Luottamushenkilö on julkisuuden henkilö. Varsinkin sellainen, joka esiintyy julkissuudessa omalla nimellään ja omilla mielipiteillään. Ilman jäsenkirjasitoutumista. Tällaisen henkilön on otettava vastaan kaikki se mikä vastaan tulee. Moitteet ja joskus kiitoksetkin. Ei ole ryhmää tukemassa, mutta ei kiitoksiakaan kinuamassa. Tunnustaudun julkisuuden henkilöksi ja samalla totea, että se on ammatinvalintakysymys. Ei siis itketä.
Pari asiaa on viime päivinä noussut Tohmajärvellä ainakin meikäläisen kohdalla puheen aiheeksi.
Toinen on Sote-hanke ja toinen seurakunnan tonttikaupat. Molemmissa olen ilmaissut kantani selvästi. Sote-menee menojaan ja tulee kohtuullisen ajan kuluttua mitä ilmeisemmin takaisin lähtökuoppiinsa.
Toinen on seurakunnan tonttikauppa. Kauppan käynti pitäisi olla niitä tämän päivän yksinkertaisimpia asioita hoidettavaksi. Toinen myy ja toinen ostaa. Se, että tässäkin tyritään, on ihmeellistä.
Molemmista edellä olevista asioista olen ilmaissut kantani. Vieläpä kokouksissa kirjallisesti sekä myös lehtien palstoilla. Olen kantani myös perustellut. Näin menetellen olen suojannut itseni siltä, ettei mielipidettäni reveroitaisi niin, että aluperäinen asia siellä muuttuisi.
Mutta eihän se tämäkään aina riitä. Aasin maineen voi saada ilman mitään asia perustetta. No, jo ulkonäköni voi viitata kyseiseen eläimeen. Jos eturistiriita, edellyttää lyttyyn lyömistä, niin sekin kuuluu ammatinvalintakysykyksen piiriin.
Mutta jostain luottamushenkilökin, vaikka julkisuuden henkilönä pitäisi kaikki panna piikkiinsä, voi omassa hiljaisuudessaan loukkaantua.
Tänään loukkaannuin kun allekirjoittaneelle sanottiin muiden pyyhkeiden ohessa, että esitän mielipiteitäni vain siksi, että saan nimeni lehteen.
Olen omalla nimelläni ja tunnustetulla nimimerkillä kirjoittanut pitkälle toistatuhatta pakinaa eri lehtiin. Nimeni on ollut siis riittävän monta kertaa lehdessä. Siksi en ole luottamushenkilö, joka hinkuaa nimeänsä lehtiin.
Minulle kirjoittaminen on harrastus ja kohtuullisen työlästä. On surullista, jos nimeni lehdissä nähdään vain julkisuuden kipeutenä.
En kuitenkaan ole katkera. Tämä on ammatinvalintakysymys.

keskiviikko 12. joulukuuta 2007

Tervehdys pitkästä aikaa

Terveisiä Etelä-Suomesta. Vierailin Helsingin, Tammisaaren ja Turun suunnalla viikon verran. Nopeana toteamuksena voin sanoa, että näytetään sitä elettävän muuallakin. Näillä kotinurkilla kyykkiessä joskus tuntuu, että elämää tapahtuu vain navetan ja tuvan oven välissä.
Tekisi hyvää sinullekin, hyvä lukija, pistäytyä katsomassa vaikka vain auton ikkunasta elämän menoa Salon ja Raision suunnalla. Olisiko sillä positiivistä vaikutusta Keski-Karjalan tulevaisuutta ajatellen?
* * *
Heti palattuani reissusta huomasin, että nyt ollaan kotonurkilla. Jouduin osallistumaan neljän kunnanvaltuuston yhteiseen Sote-seminaariin Kiteellä. Paikalle oli vaivautunut tulemaan 62 valtuutettua. Poissa olijoille voin sanoa, etteivät menettäneet mitään.
Seminaarianti pohjautui vuorokausi aikaisemmin jaettuun 50- sivuiseen projuun, jonka hinnan lukijat muistanevat. Jos eivät, niin viimeistään tulevien vuosien äyrin hinnassa muistavat.
Neljä tuntia kuunnellessa alustuksia ja hajanaisia kysymyksiä valtuutetuilta, uskalluin minäkin yhden puheenvuoron pyytämään. Lopulta kun, äänekkäästi sitä vaadin. Naapuri sanoi, ettet sinä puheenvuoroa saa, kun alustaja muistaa sinut jo Kolin seminaarista.
Puheenvuorossani epäilin hallintomallia ja tuotanto-organisaatiota saadun esityksen pohjalta vaikeaselkoiseksi. Esityksen pohjalta asiaa pitää pohtia, jotta luottamushenkilökin voi edes jossain määrin tietää mitä on päättämässä. Esitin, että asiaan rauhassa tutustutaan ja päätetään vasta sitten. Aikaa laki tähän suo vuoteen 2012 saakka.
Samalla ilmoitin, etten ole valmis siirtämään luottamushenkilövaltaani kenellekään ilman, että tiedän mitä siitä seuraa. Ajattelin tässä kohtaa lähinnä Seutuvaltuustoa, jonka viime aikaiset esiintulot näyttävät ylittävän sille aikanaan varatun aseman kunnallisten asiain hoidossa. Kysymyksessä tässäkin saattaa olla vain puheenjohtajan henkilö. Onneksi jätin molemmat asiat mainitsematta.
Seminaari kaikkiaan oli epätasapainossa osallistujien ja siellä esiintyjien kesken. Sote-asiaa vyöryttivät konsultit omalla kapulakielellään. Kieltä ja ilmaisuja he olivat kehitelleet ja harjoitelleet päätyökseen vuoden. Heidän kanssaan, ainakin minun tasoisen luottamushenkilön on vaikea ryhtyä tasaveroiseksi kyselijäksi yhden vuorokauden tutustumisajalla saadun tietopaketin pohjalta. Tulen edelleen pyytämään tutustumisaikaa tämän hetkiseen Sote-tuotantoon. Ei sitä lasta pidä heittää menemään, vaikka pesuvesi olisikin pois heitettävää.
Palaan asiaan paremmalla ajalla.
"Hurraa huutoja" sai omalla puheenvuorollaan Leila Luukkainen Kesälahdelta. Vastapainona tälle tämän päivän Karjalainen otsikoi: "Kesälahdelta lääkäriin Tohmajärvelle."
Mietipä sitä. Olisiko sittenkin pitänyt ottaa tutkittavaksi ja vertailuun jokin muu malli kuin missään muualla kokeilematon Sote-malli.

maanantai 3. joulukuuta 2007

Lupaus on täytettävä

Edellisessä jutussani lupasin julkaista päätösehdotuksen, kun ko. pykälä saa lainvoiman. Nyt kävi kuitenkin niin onnellisesti, että pitkän purinan jälkee esittelijä suostui lopulta muuttamaan päätösehdotustaan niin, että asiaa voitiin lähestyä muulta kantilta.
Niinpä seuraavassa voitte lukea päätösehdotuksen, joka muutettiin:
PÄÄTÖSEHDOTUS: KUNNANHALLITUS ESITTÄÄ, ETTÄ VALTUUSTO HYVÄKSYY SEUTUVALTUUSTOLTA TULEVAN ESITYKSEN.

Päätösehdotuksessa on se pieni ongelma, että enempää esittelijä kuin kunnanhallituskaan eivät tienneet mitä seutuvaltuusto valtuustolle päätettäväksi esittää. Sen kokous kun on vasta kahdenviikon päästä. Kolme ja puolituntia ennen valtuuston kokousta.
Toinen ongelma voi olla myös, mikä on seutuvaltuuston esittelyoikeus kunnanhallitukselle. Hallitus voi päättää asioista vain kunnanjohtajan tai puheenjohtajansa esittelystä.
Ymmärtääkseni, jos päätösehdotus olisi hyväksytty esitetyssä muodossa, se ainakin minun käsityksen mukaan olisi tiennyt esittelijän luopumista valmisteluvelvollisuudesta ja esittelyoikeudestaan ja hallituksen luopumista päätöksentekooikeudestaan.
Mikä olisi puolestaan tiennyt taas yhtä uutta päätöksentekokulttuuria tohmajärveläisessä kunnalliselämässä. Mikä puolestaan olisi ollut vahvassa ristiriidassa kuntalain kanssa.
Tohmajärvellä on nyt sellainen vauhti päällä muutamalla virkamiehellä ja luottamushenkilöllä, ettei jarruja taida löytyä mistään.
Tulkaa kuntalaiset kuuntelemaan valtuuston kokouksien kulkua. Valtuuston kokoukset ovat julkisia ja kuntalaiset ovat sinne tervetulleita. Ei tarvitse tyytyä lehtikirjoituksiin.

perjantai 30. marraskuuta 2007

Luottamushenkilön onni ja autuus

Jos onni löytyy kunnallisista luottamuspaikoista, niin autuus pitäisi löytyä samoista paikoista kirkolliselta puolelta.
Molempien puolten asioita olen koko pitkän päivä pähkäillyt. Ei tunnu löytyvän onnea ei autuutta.
No, väliäpä tuosta. Kumpaakaan en ole luottamustehtävistä lähtenytkään hakemaan.
En tässä ryhdy yksityiskohtaisesti päivän töitäni selvittelemään. Yleisellä tasolla kuitenkin voin valottaa millaista on tällaisella yksinkertaisella ihmisellä selvitä luottamustehtävistä.
Vaaleilla valittuna luottamushenkilö hoitaa ihmisten puolesta yhteisön asioita ja etuja. "Vastapelurina" hänellä ovat yleensä virkamiehet ja/tai yksityisten henkilöiden yhteisöltä "vaatimat" etuisuudet itselleen. Tukenaan luottamushenkilöllä ovat asiantuntijat ja ohjeisto päätöksentekoon.
Jotta asioiden käsittelyssä olisi jokin tolkku, on laaditty ohjesääntöä, lakia, asetusta ja sääntöä. Voi sanoa, että yhteisö- ja järjestötoimintaa niin kunta kuin kirkollisellakin puolella ohjaa ohjeviidakko, joka on oikeastaan oma tieteenhaaransa. Ainakin meikäläiselle.
Monesti asiat ovat sellaisia, että ne voidaan päättää "musta tuntuu" pohjalta. Myös kallis ja halpa ovat usein asioita, joista voidaan joustaa. Vaikka köyhälle ja rikkaalle halpuus ja kalleus ovat täysin eriasioita.
Mutta nyt tullaan luottamushenkilön ja virkamiehen todelliseen toiminta-aseman mittaukseen. Päätettävää asiaa selvittämään on otettu ulkopuolinen asiantuntija. Hän on omalla asiantuntemuksellaan ja "virkavastuullaan" määritellyt esim. kiinteistön arvon.
Asian ydin luottamushenkilölle syntyy uskooko hän asiantuntijan kirjallista ja perusteltua lausumaa vai tekeekö päätöksen muihin asioihin nojautuen esim. kauppatilanteessa.
Jos uskoo asiantuntijaan, niin kuin minä vajavaisella tietopohjallani ja luottamusasemani ymmärtäen teen. on päätöksen pohjalla yleisesti hyväksytty perustelu. Mitä muuta varten asiantuntijalta on pyydetty lausunto, jos sitä ei haluta noudattaa?
Jos asiantuntijan lausunnolle ei anneta merkitystä, toimii luottamushenkilö oman arvionsa pohjalta ja ainakin asiantuntija kustannukset ovat silloin heitetty kaivoon.

* * *
Toisen konklaavin kokouksen päätösehdotusta olen makustellut koko päivän. Päätösehdotus on niin absurdi, ettei sellaista uskoisi tulevan eteen paikassa, jossa virkavastuulla tehdään päätöksiä.
Päätösehdotuksessa esitetään hyväksymään päätös, jonka sisältöä ei tiedä tässä vaiheessa kukaan. Ei edes päätösehdotuksen tekijä. Päätösesitykseen liittyvä kokous pidetään kahdenviikon päästä, jonka päätös nyt sokkona esitetään hyväksyttäväksi. Lisäksi hyväksyttäväksi tulevaa esitystä esittää instanssi, jolla ei ole asian esittelyyn oikeutta.
Päätösesitys on kahdeksan sanainen ja tulen sen tällä palstalla julkaisemaan, kun kyseinen pöytäkirja on saanut lainvoiman.
Totean kuitenkin sotesta, että juna jätti ja mopo karkasi käsistä jo junalle tullessa.

Tämmöistä se on luottamushenkilönä toimiminen.

maanantai 26. marraskuuta 2007

Joulu tulla jollottaa

Perjantaina oli Tohmajärven ja lauantaina Kiteen joulunavaus. Perjantaina satoi vettä. Sokerista kun olen jäi iltatapahtuma Tohmajärvellä näkemättä. Lukuunottamatta ilotulitusta, joka näkyi hyvin keittiön ikunasta kun istui pöydällä. Kiteelle en ole ennenkään ehättänyt.
Terveyskeskuksessa olen muutaman kerran vieraillut. Tervehtimässä kaveriani, joka on joutunut pitkäaikaiseen vuodehoitoon. Nyt näyttää valoa tunnelin päässä. Ainakin minun havaintoni perusteella. Josko joulu kotona?
Itse olen yhden joulun sairaalassa viettänyt. Siitä on viitisentoista vuotta. "Pakoputki" rupesi krakaamaan. Kymmenkunta vuorokautta vierähti PKKS:ssa.
Näytän olevan laitostuvaa tyyppiä. Omaksuin sairaalan elämän niin täydellisesti, että koin jouluaaton vieraat häiritseviksi. Lapsen lapset toivat sairaalaan joululahjaksi minulle Fiskarssin kirveen.
Hoitsut ja muut potilaat katselivat, voiko kirvestä jättää sängyn alle. Lähetin sen pois odottamaan myöhempää käyttöä. Kirves toimii vielä nytkin.
Muut laitoshoidon joulumuistot ovatkin sitten vankilasta. Tosin siltä avainten käyttö puolelta.
* * *
Tohmajärven terveyskeskus ja vuodeosasto toimivat vielä hyvin. Lääkäripulaa on aika-ajoin mutta vstaavasti potilaita on sitten riittävästi.
Allekirjoittanutta aprikoittaa mitä muutoksia Kunta- ja palvelurakennelaki toimintoihin tuo.
Sote- hanke on lyöty lukkoon. Mitä muutoksia se tuo palveluihin, on täysin hämärän peitossa.
Kunnanjohtaja vetää Sotea, mutta ainakaan minulle asti ei tietoa tulevasta ole tihkunut. Ei sittenkään vaikka olen kysynyt. Luottamushenkilön asema näyttää olevan tässä projektien maailmassa se, että ainoaksi tehtäväksi jää luottaa.
Se taas luontuu minulta tosi huonosti.
Nyt on lopetettava, kun pysyvä ihmissuhde huusi: "Syöööömäään".

torstai 22. marraskuuta 2007

Tekstiä tulee

Niin, tekstiä tulee. Tämän palstan pitoa on vähän häirinnyt kun höyrähdin ja lupauduin kirjoittamaan Helsingin Keskusvankilan työtoiminnan historiaa vuosilta 1970 - 1990.
Kirjoittaminen vie oman aikansa. Mukavaa ja suhteellisen helposti mieleen palautuvat tapahtumat vuosienkin jälkeen. Vai olenko jo siinä iässä, että vanhat muistan ja uudet asiat unohtuvat.
* * *
Uudeksi harrastukseksi olen ottanut ainakin joksikin aikaa seurata Karjalaisen nettisivuja. Myös mielipideosastoa. Olen muutaman kannanotonkin sinne kirjoittanut. Omalla nimellä. Useimmat näyttävät käyttävän siellä nimimerkkiä. Olen jo sen verran vanha pieru, ettei omaa hajuaan kehtaa hävetä.
Kovin tulista on keskustelu mielipideosastolla. Netissä on mielestäni parempi esittää mielipiteitään kuin lehden tekstiviestiosastolla. Kenelle ne lie tarkoitettu. Ei ainakaan minulle, koska sivuutan ne poikkeuksetta lukematta.
Kuntaliitosasiat ovat päällimmäisinä nettikeskustelussa. Ei kuitenkaan Keski-Karjalan osalta, jossa ne edelleen ovat toistaisesti enemmistö päätöksellä kielletty. Kysyä sopii, miten pitkään?
Keskustelu olisi suotava. On tosi harvainvaltaa, jolla yhteisiä asioita pyritään viemään ratkaisuihin Tohmajärvelläkin.
* * *
Olen pitänyt tätä palstaa kokeeksi muutaman kuukauden lehdissä olevien pakinapalstojen rinnalla. Alkuun epäilin tuleeko kotipalstalle lukijoita. Tietokoneet eivät vielä ole sen ikäpolven käytössä kaikilla, joita tekstini saattaisi kiinnostaa.
Nyt palstalla lukijoina käyneiden lukumäärästä voi päätellä, että ainakin sen puolesta voin jatkaa palstan pitoa. Lukija jakautumasta voi myös päätellä, että teksti on mennyt oikeisiin osoitteisiin.
Palautettakin on tullut, joka puoltaa arveluitani.
Kaikesta edellä olevasta tulen siihen tulokseen, että palstalla on tulevaisuuttakin, jos teksti on riittävän kiinnostavaa. Olen ajatellut terävöittää juttuja julkaisemalla nimiä, joita jutut koskettavat.
Lukijan on syytä aina muistaa, että kannanottoni ovat henkilökohtaisi eivätkä yritä väittää, että niissä on ainoa totuus ja oikeus. Elämä on monimutkaisempaa kuin mitä poliittisiin suojamuureihin kätkeytyneet vastaväittäjäni faktoina esittävät.

sunnuntai 18. marraskuuta 2007

Eikö eurot merkitse mitään?

Nyt kun Tehy:n asiat näytetään saatavan joltiseenkin kuntoon, kaivetaan keskusteluun toiset asiat. Nimen omaan tohmajärveläiset.
Tohmajärvi sai Värtsilän kuntaliitoksen kaupanpäällisinä investointirahaa n. 1,5 milj. euroa. Rahat ovat korvamerkittyjä vanhainkodin saneeraukseen ja terveyskeskuksen laajennukseen. Eli ne on pakko käyttää näihin kohteisiin tai hakea ministeriöstä muutosta käyttötarkoitukseen tai palauttaa rahat takaisin valtiolle.
Tässä kohtaa on syytä kertoa, että rahat on käytetty käyttötalouteen. Eli ne on syöty. Jos edellä kerrottuihin mihin hyvänsä toimenpiteisiin ryhdytään on otettava velkaa.
Mitään ratkaisua ei kunnassa ole poliittisella eli valtuustotasolla tehty. Ei, koska kunnan virkamiesjohto ei ole asiaa tuonut valtuustoon enempää kuin hallitukseenkaan päätettäväksi.
* * *
Seuraavassa tuonkin oman esitykseni rahojen käyttöön. Olen saman tehnyt lautakuntakäsittelyyn kirjallisenakin, mutta ei se ole ottanut tuulta purjeisiinsa. Eli sitä ei ole hyväksytty eikä hylätty. Tyypillistä asioiden hoitoa Tohmajärvellä varsinkin nykyään.
Ehdotan, että ministeriöstä haetaan muutosta määrärahan käyttöön niin, että koko summa saadaan käyttää terveyskeskuksen laajentamiseen.
Lisärakennus rakennetaan Saalem-kirkon puoleiselle sivulle kiinteästi nykyiseen terveyskeskusrakennukseen kiinni. Terveyskeskuksessa nyt toimiva sosiaalitoimisto siirretään muualle ja tilat otetaan vuodepaikoiksi.
Näin menetellen saadaan yhteinen kokonaisuus palvelemaan sairaita ja vanhuksia. On sama kutsutaanko uusia tiloja terveyskeskuksen vuodepaikoiksi tai tehostetuksi palveluasumispaikaksi.
Lyhyellä matematiikalla olen laskenut, että investointirahalla saataisiin rakennetuksi 14 yksiötasoista asuntoyksikköä.
Nykyisen vanhainkodin tuleva käyttö tulisi uuteen harkintaan. Kunnan toimesta vanhuspalvelut sieltä tulisi siirtää Kemieen.
Jos ratkaisuksi Sote tai kunnanjohtaja keksivät jonkin muun, olisi hyvä tuoda se mitä pikimmin luottamushenkilökäsittelyyn. Muuten terveys- ja vanhuspalvelut saattavat hajanaisuudessaan olla Sotelle liian helppo nakki siirtää pois paikkakunnaltamme.
Kunnanjohtajamme on todennut minulle henkilökohtaisesti, että kuntaliitoksiin valtiovallan tarjoamat n. 10 milj. euroa ovat pieni raha, eivätkä merkitse mitään ko. päätöksiä tehdessä.
Nyt näyttää, että pieniksi jäävät investointiin varatut rahatkin. Olivatpa ne pieniä tai isoja loppuratkaisussaan ne kasvattavat kunnan velan arvioni perusteella ensivuonna n. 9,5 miljoonaan euroon. Josta summasta on sitä kuuluisaa kumulatiivistä velkaa n. 2,5 milliä

perjantai 16. marraskuuta 2007

Lähi- ja kaukopalvelut

On lähipalveluja, joita eniten joutuvat käyttämään he, jotka eivät niitä haluaisi. Otetaanpa käsittelyyn tämän päivän uutinen ja havaintoni markkinatorilta.
"Poliisilaitosten määrää supistetaan 90:stä 24:ään." Uutinen voi tarkoittaa monenlaista muutosta. En ryhdy niitä tässä pohtimaan. Jätän pohdinnan Erkki Kanervan tehtäväksi. En ota siihenkään kantaa säästyykö supistuksella rahaa ja kenen taskuun. Otan mahdollisimman yksinkertaisen lähestymistavan.
Ennen vanhaan poliisin palvelut olivat lähipalveluita. Joka pitäjässä oli putka ja joka kylässä ainakin yksi poliisi. Humalainen ja isompikin konna joutui käyttämään lähipalveluja eli kävelemään putkaan, kun poliisi häntä toisella kädellä niskasta ja toisen käden pampulla lievästi ohjasi.
Sitten koitti tehostetun palvelun aika. Poliisi siirrettiin autoon. Putkat, koska nyt poliisilla oli auto käytettävänään, vietiin vähintäinkin naapuri kuntaan. Lapissa naapuri paliskuntaan.
Hyvät lähipalvelut ulkopuolisen näkövinkkelistä siis loppuivat. Jos haluaa tarjota naapurille palveluja, siis kutsumaan poliisin, joutuu odottamaan yhdessä kännikalan kanssa palvelun tarjoaa tuntikausia.
Niin, se tämän päivän juttu, jonka näin markkinatorilla. Kysymyksessä oli jo myöhäissyksyn kolea päivä. Lähipalvelua tarvitseva henkilö oli vajaavaisesti vaatetettu. Jalassakin vain aamutossut. Nestetankkauskin oli loppuvaiheessa.
Tässä asiakkaan ja naapurin kannalta ongelmallisessa tilanteessa jouduimme odottamaan palvelua liian kauan. Lopulta mustamaija tuli ja vei palvelua tarvitsevan.
On eriasia asiakkaan ja asiakkaan, lähipalvelun ja lähipalvelun välillä.
Jos lähipalvelut poliisilla laitossupistuksen takia vielä menevät kauemmaksi ollaan tosiongelman kanssa tekemisessä. Kännikala selviää ennenkuin putkalle asti ehditään.
Ellei sitten poliisille anneta oikeutta auttaa onnetonta asiakasta, joka selviämisellään romuttaa koko poliisihallinnon ja sen uudistuksen. Annetaanko poliisille oikeus käyttää taskumattia asiakkaan ohjauksessa pampun sijasta.
Sellainen oikeus voisi mustastamaijasta tehdä suositunkin kulkuvälineen.

tiistai 13. marraskuuta 2007

Miksi ei meillä

Muualla Suomessa näytetään ymmärrettävän kunnalliselämää paremmin kuin meillä Pohjois-Karjalassa ja erityisesti Keski-Karjalassa.
Tämän päivän uutinen oli, että viisi kuntaa Kymenlaaksossa liittyvät yhteen. Kouvola, Anjalankoski, Kuusankoski, Valkeala ja Jaala muodostavat yhteisen kunnan. Elimäki jäi kuntaliitoksen ulkopuolelle yhdellä äänellä.
Uudessa kaupungissa on yli 80000 asukasta ja nimi kaupungille päätetään myöhemmin.
* * *
Keski-Karjalassa nyhrätään ja jarrutetaan kuntaliitoksia vastaan, mikä kuitenkin on väistämättä edessä. Jos ja kun Keski-Karjalaan muodostetaan yksi yhteinen kunta, ei sekään takaa, että olotila jää kovin pitkäksi. Muutaman vuosikymmenen rauhan ja kehityksen mahdollisuuden se kuitenkin antaisi alueelle ja täällä asuville.
Sote-hankkeella ajetaan terveys- ja vanhuspalveluja yhteiseen pulloon, josta niiden saaminen kuntalaisille tulee olemaan äärimmäisen hankalaa ja kallista. Uuden yhteisen byrokratian pystyttäminen erillisiin kuntiin, jossa hallinnoijia on kohta enemmän kuin käyttäjiä, ei voi olla viisasta.
Sote-hankkeiden vetäjien olisi aika tuoda suunnitelmiaan kuntalaisten tietoon ja keskusteluun. Vasta silloin niiden erinomaisuutta voitaisiin verrata esim. kuntaliitoksilla aikaan saataviin palveluihin.
Keski-Karjalan Sote-hanke on kunnanjohtajien keksintö ja hallinnoima. Sitä on varjeltu kuntalaiskeskustelulta ainakin Tohmajärvellä kouristuksen omaisesti. Miksi, on aiheellista kysyä?
Nyt keskustelua käydään ohjatusti ja tarkasti rajoitetusti vain seutuvaltuustossa, jolla ei ole varsinaiseen asiaan mitään päätäntävaltaa. Miten pitkään vaaleilla valitut kunnanvaltuutetut tällaista sietävät? Hehän jäävät keskustelusta ja ohjauksesta ulos kuin lumiukot.

keskiviikko 7. marraskuuta 2007

Herättääkö Jokelan traaginen tapaus?

Jokelan ampumatapauksesta on kirjoitettu kaikki. Tapahtuman jälkeen olen yrittänyt ajatella onko tapauksesta meille opiksi. Mitä on mahdollisesti tehty väärin tai jätetty tekemättä? Vastauksia on varmasti loputtomiin ja tuskin yhtä ainoaa oikeaa.
Yritin muistella työaikanani eteen tulleita tapauksia. Tappoja ja murhia tehneiden kertomuksia. Mitään yhteistä en niistä löytänyt silloin enkä nyt .
Kuulin eilen jonkin asiantuntijan mielipiteen Jokelan tapauksesta. Siihen voin yhtyä. Parempaakaan en tässä vaiheessa tiedä.
Hän sanoi jotenkin näin.
On varottava ja huomioitava jos syntyy tilanne, jossa lapsi tai nuori sanoo tai ottaa asenteen, jossa hän ilmaisee olevansa viisaampi kuin vanhempi henkilö.
Varmasti tuttu tilanne jossain määrin jokaisessa lapsi perheessä. Kuitenkin on eroja ja eroja miten tämä ylempi "viisaus" esitetään ja miten pitkään se jatkuu. Jokelan surmaajalla se näyttää jatkuneen liian kauan.
Lapsi ja nuori tarvitsee ohjausta, oppia ja kuria, että hän itse voi valita ja myös päättää vaihtoehtojen kesken. Sitä oppia ei saa kirjoista, ei netistä eikä telkkarista. Oppi tulee toiselta ihmiseltä. Useimmin omilta vanhemmilta.
"Joka kuritta (opitta) kasvaa, hän kunniatta kuolee", on vanha kansan viisaus ja pitää paikkansa.
Syvä myötätuntoni ja surun valitteluni kaikille heille, joita Jokelan tapaus on henkilökohtaisesti koskettanut.

maanantai 5. marraskuuta 2007

Järjestys torppaan

Eilisessä valtuuston kokouksessa nähtiin miten valtuuston puheenjohtaja Vuokko Väistö palautti järjestykseen niin kunnanjohtaja Olli Riikosen kuin hallituksen puheenjohtaja Tuomo Erosenkin.
Siihen tarvittiin puuttumista kesken Erosen puheenvuoron ja kehotusta pysymään asiasisällössä ja jättämään pois henkilökohtaisuudet.
Molemmat paheksuivat värikkäin sanakääntein valtuutettu Esa A. Luukkaisen jättämiä valtuutetun aloitteita. Niistä yksi koski Värtsilän ja Kemien välistä asiointilinja mahdollisuutta taksiautoilla, toinen virastotalon muuttamista palveluasunnoiksi ja kolmas 1,5 milj. euron investointirahaa vanhainkodille ja terveyskeskukseen.
Mielestäni kaikki aloitteet olivat kirjallisia ja perusteltuja. Näyttää vanha sanonta pitävän paikkansa: "Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa." Molemmat "sapiskaa" saaneet näyttävät olevan erityisen herkkähipiäisiä. Kumpikaan ei siedä omista ajatuksistaan poikkeavia mielipiteitä.
Vahinko vain kun kyseessä on valtuutetun aloiteoikeus, jonka kuntalaki antaa valtuutetulle. Aloitteen tehneen henkilöön tai hänen motiiveihinsa ei Erosella tai edes kunnanjohtaja Riikosella ole oikeutta puuttua. Aloitteentekijä vastaa niistä lähinnä omille äänestäjilleen.
Keskustelu jatkui pitkään valtuutettujen ja Erosen ja Riikosen välisenä keskusteluna, jota vuoroon käytiin teititellen ja vuoroin sinutellen.
Monessa valtuutetun puheenvuorossa kiitettiin puheenjohtaja Vuokko Väistön toimintaa valtuuston puheenjohtajana. Vaatii rohkeutta keskeyttää hallituksenpuheenjohtajan puheenvuoro ja antaa vielä ohjeita kunnanjohtajallekin puheen sisällöstä.
Vuokko Väistön toiminta oli asiallista ja toivottavasti opiksi näille kahdelle "pesservisserille."
Hiukan koomiseksi tilanne muuttui, kun Tuomo Eronen kiitti loppupuheenvuorossaan käytyä keskustelua asialliseksi ja muutenkin asiasisältöjä avaavaksi.

* * *
Henkilökohtaisena arvionani näen kokoustapahtumien taustalla Sote-hankkeen, johon kunnanjohtaja Olli Riikonen ja hallituksen puheenjohtaja Tuomo Eronen ovat näköjään sitoutuneet tavallista vahvemmin sitein.
Nyt näyttää, että Soten hidas eteenpäin meno (ei tiedetä hallintomallia, ei lähipalveluja) ja edelleen sitkeästi keskustelussa pysyvä kuntaliitosmahdollisuus ärsyttävät mielipiteitä.
Sote:een ei saa puuttua, eikä siitä saa kysyä mitään. Kuntaliitosvaihtoehto tai sen puolesta puhujat halutaan sotelaisten toimesta vaientaa täysin.
Ei muisteta, että Tohmajärven valtuustossa, silloin kun Soteen lähdettiin, tehtiin päätös keskustan yksinkertaisella enemmiställä ja ilmeisen ryhmäpäätöksen voimalla.
Demarit on syrjäytetty niin keskustelusta kuin sisältöön vaikuttamisestasakin. Lähes puolet valtuutetuista olisivat halunneet keskustelua ja vertailua ja myös kuntalaisten mielipidettä muutoksen suunnasta ja vaikutuksesta. Sitä ei ole saatu, eikä saada nykymenolla.
Valitettavasti.
Epäillä sopii, ovatko aikanaan Soteen sitoutuneet enää sen ehdottomia kannattajia.

sunnuntai 4. marraskuuta 2007

Ottaa koppaan

On asioita joille ei voi mitään. On vain istuttava hiljaa ja seurattava kauhulla minne ollaan menossa. Hampaita voi kirskutella ja purnata vaikkapa blogissa.
Miten yhteiskunta voi säätää lain ja antaa sen jälkeen lain toteuttamisen yksityisille yrityksille rahastettavaksi. Näin on käynyt autokatsastukselle. Auto on pakko katsastaa ja yhtä pakko on myös maksaa siitä yksityiselle. Vieläpä tämä yrityksen määräämä taksa.
Autokatsastusyhtiöt käyvät yhtiöistään kauppaa ja nykyisin A-Katsastuksen omistaa brittiläinen Bridgepoint Capital. K1 Katsastajat tekevät työtä espanjalaiselle Applus yhtiölle. Se on turvallista kaupankäyntiä kun valtiovalta takaa jatkuvuuden. Kaupoissa lihovat yhtiöt ja niiden johtajat. Katsastusasemien liikevaihdosta kertyy tuloa n.30 %
Kiitos Suomen päättäjät, kun vapauditte kilpailulle katsastusmarkkinat 1994. Sanoitte kilpailun laskevan hintoja. No, ei ole laskenut, mutta nousseet ovat 2,5 kertaisesti.
* * *
Lakisääteiset vanhus- ja terveyspalvelut ovat parasta aikaa lipumassa samaan kuin autokatsastus aikaisemmin.
Tässä on maksumiehenä välissä ainakin toistaiseksi kunnat. Kuntalain 10a luku. Kunnallinen liikelaitos (27.4.2007/519 enteilee kyseisten lakisääteisten palvelujen järjestämiseen aivan uutta ja ennen kokematonta muutosta. Nopeimmin palvelut viedään luottamushenkilökonrollin ulkopuolelle, jos käyttöön otetaan laissa mainittu liikelaitoskuntayhtymä.
Liikelaitoskuntayhtymä-mallissa maksumiehenä, tosin hampaattomana, ovat kunnat, mutta palvelun taso, sen laajuus, sijainti ja toteutus ovat täysin liiketaloudellisen toteutuksen varassa.
Jotta pohjoismaiselle hyvinvointi yhteiskunnalle saadaan lausuttua loppusanat, seuraava vaihe lakisääteisten palvelujen tuottamisessa on, että kunta jää maksumiesasemasta pois ja maksut siirretään suoraan asiakkaan maksettaviksi.
Tätäkö tämän päivän luottamushenkilöt Keski-Karjalassa ovat tukemassa Sote-hankkeen kautta? Tulkoon taas kerran sanottua, etten minä ainakaan.
* * *
Rääkkylän kihauksesta olen kaiketi aikaisemmin sanonut jotain. Ajattelen tuleeko nimen muuttamisesta lisäpotkua tapahtumalle? Uusi nimi on Kihaus folk. Ei selko Suomea, jos ei sitten ulkomaan kieltäkään.
Kihaus folk muuttuu kolmipäiväiseksi, jonka budjetti sanotaan olevan 150000 euroa.
Onko kaikki nyt ajateltu niin, ettei ensikesän jälkeen taas syytetä huonoja ilmoja.
Kaikki toiminta, myös Kihauksen , perustuu uskottavuuteen. Onko sitä tulevalla Kihauksella? Se nähdään aikanaan. Toivon sitä, mutta reaaliteetit huomioiden pelkään, ettei toiveeni toteudu.

tiistai 30. lokakuuta 2007

Kunnalliselämää parhaimmillaan ???

Tohmajärvellä on tämän valtuustokauden aikana villiytytty kieltäytymään ja eroamaan luottamustehtävistä. Jos en ihan pihalla ole syistä, niin ne kaikki johtavat samalle sylttytehtaalle, jota johtaa pari tai korkeintaan kolme henkilöä.
Luottamustehtävästä kieltäytyi, vieläpä keulatehtävästä, henkilö perusteenaan poliittiset syyt.
Valtuusto äänesti ja yksinkertainen enemmistö hyväksyi kieltäytymisen. Valitukset hallinto-oikeuteen.
Luottamushenkilö pyysi eroa valtuuston jäsenyydestä, perusteenaan omantunnon syyt. Valtuusto äänesti ja yksinkertainen enemmistö (oma ryhmä) hyväksyi eron.
Nyt näyttää siltä, että Tohmajärven valtuuston enemmistölle kelpaa tarkoituksen mukaisuus syistä mikä syy tahansa myöntää ero valtuuston jäsenyydestä.
Seuraavaksi pelkään, että joku voi pyytää eroa ja syyksi pistää ilmavaivat. Silloin syntyy valtuustossa keskustelu siitä haiseeko henkilö ja jos haisee, haiseeko tarpeeksi, saadakseen eron tehtävästään, jota muuten on hoitanut moitteetta.
Edellä olevan voi joku tuntea herjauksena valtuuston ja sen jäseniä kohtaan. Sitä se ei ole. Tämä on puolustus kuntalaille, joka näyttää olevan toissijainen tämän päivän kunnallisia päätöksiä tehdessä Tohmajärvellä.

lauantai 27. lokakuuta 2007

Sattumuksia nämäkin

Siitä ei ole pitkä aika, kun midän perheeseen ostettiin taulutelevisio. Hyvä oli entinenkin, mutta kun tekstiä ei iltasilmillä tahtonut nähdä lukea, niin sijoitus suurempaan ruutuun tuntui perustellulta.
Siltä varalta, että näkökyky heikkenisi edelleen ostimme telkkariin leveyttä puolimetriä enemmän kuin olisi ollut nyt tarpeen.
Kaikki oli alkuun kivasti, kunnes pysyvään ihmissuhteeseen iski pintaan naisen logiikka. Kiikku jossa töllöä katselin oli olohuoneessa sisustusargitehtoonisesti hänen mielestään väärässä paikassa. Oli suoraan telkkaria kohti n. 3,5 metriä kuvaruudusta. Mielestäni oikein hyvin.
Turpakäräjien jälkeen kiikkuni on nyt 0,5 metriä telkkarista ja 90 asteen kulmassa kuvaruutuun nähden. Kyllähän siitäkin näen ja tekstin erittäin hyvin. Parempi olisi kuitenkin, jos silmät saisi siirrettyä toiselle korvalliselle. Nyt väsyvät niskat, kun vänkytän vinkkelissä.
Olenkin keksinyt oivan konstin telkkarin katseluun. Katson kotimaiset ohjelmat vastakkaiselta seinältä ikkunasta. Teksi on vaikeaa, kun on peilikuvana.
Pieni vaikeushan tämä on, jos tällä perherauha tulee pysymään.
* * *
Osallistuin luottamusmies ominaisuudessa männä viikolla korpiseminaariin Kolilla. Paikalla oli valtuutettuja kaikista neljästä Keski-Karjalan kunnasta ja johtoporras päälle.
Tarkoitus oli ajaa käärme pulloon. Eli saada joku tolkku terveys- ja vanhuspalvelujen järjestämiseen kuntien yhteistoimintana. Voi arvata onnistuttiinko? No, ei onnistettu.
Näyttää siltä, että koko touhusta ei tule lasta eikä sitä toista, ellei tavoitteeksi oteta lähestyä ropleema kuntalaisen näkökulmasta. Kuntalaisen etu pitää asettaa ensimmäiselle sijalle.
Tohmajärvellä on tämä lähtökohta huomioitu kunnallisaloitteissa neljä kertaa, mutta kertaakaan ne eivät ole kelvanneet kunnanjohtajalle ja keskustan valtuutetuille. Kuitenkaan en usko erehtyväni, jos sanon, että vielä tulevat kelpaamaan. Siksi epäselväksi ratkaisuyritykset jäivät Kolillakin.
Jos sellaista palvelujärjestelmää ja erityisesti hallintomallia yritetään ympätä Keski-Karjalaan, josta Kolilla puhetta pidettiin ja jolloista ei ole missään Suomessa, niin hellurei ja hellät tunteet hoidettaville ja veronmaksajille. En uskonut, että vakaassa Keski-Karjalassa itsepäisyyden takia ajetaan pää suoraan Karjalan mäntyyn.
Uskon palaavani aiheeseen vielä monta kertaa.

perjantai 19. lokakuuta 2007

Karjalaisen nettisivut ja mielipiteet

Olen myöhäisherännäinen tietokoneen käytössä. Tuskinpa tätäkään juttua naputtelisin, ellen olsi saanut kenkää mielipiteilleni. Niitähän raapustelin lehtiin pääasiassa kynällä ja koneella. Nimellä ja nimimerkeillä.
Yhtä huono olen, tai vielä huonompi olen ollut, lehtien nettisivujen käyttäjänä. Kunnes tänä syksynä joku höynäytti näyttämään miten sinne päästään ja miten voi itsekin sinne mieliteitään laittaa.
Muutaman mielipiteen olen Karjalaisen netin mielipidesivulle kirjoittanut. Ihan omalla nimelläni. Niin kuin tällekin palstalle.
Innostukseni syynä on ollut se suhteellisen vähäinen kirjoittelu paikallislehdissä keski-karjalaisia ehkä syvällisemmin kuin koskaan koskevasta asiasta. Terveys- ja vanhuspalvelujen järjestäminen Keski-Karjalassa näyttää menevän virkamiesten ohjauksessa sellaiseen suuntaan, joka ei välttämättä ole se paras ja taloudellisin.
Vaihtoehtomalleista keskusteleminen ja vaihtoehtojen keskeinen vertailu on jostain syystä jäänyt tekemättä. Tahattomasti tai ohjailtuna.
Karjalaisen netin mielipide sivuilla on nyt alkanut mielenkiinto kääntynyt myös vaihtoehtojen perään kyselyyn.
* * *
Meneillään oleva kunnanjohtaja Olli Riikosen vetämä sote-projektin ensimmäinen osa päättyy tämän vuoden loppuun. Ilmeisesti myös rahoitus n. 350000 euroa ovat siihen mennessä loppuun käytetyt.
Jos näin on, niin eikö nyt olisi aikalisän paikka. Jos sen aikana otettaisiin keskusteluun yhtenä vaihtoehtona Keski-Karjalaan muodostettava yksi yhteinen kunta. Perusteet tälle vaihtoehdolle ovat huomattavasti paremmat kuin nyt menossa olevalle vaihtoehdottomuudelle.
Keski-Karjalan ja siinä mukana olevien Kiteen, Kesälahden, Rääkkylän ja Tohmajärven tulevaisuus ei ole terveys- ja vanhuspalvelujen järjestämisen varassa. Paikkakuntien tulevaisuus riippuu seutukunnan menestyksestä, ei enää yksityisen kunnan mahdollisuudesta menestyä yksin.
Tämä pitäisi oppineiden kunnanjohtajien ja vastuuta kantavien luottamushenkilöidenkin tajuta.

maanantai 15. lokakuuta 2007

Terveyspalveluista puheenollen

Tehyn tulevasta lakosta on puhuttu ja kirjoitettu lähes kaikki. Paljon spekulaatiota, pelkoa, uhkailua, uhoa ja asiallista puhetta. Niinhän se asioiden tähän tilaan ajauduttua yleensä tahtoo olla.
Henkilökohtaisesti olen tehyläisten "puolella". Heitä on totaalisesti harhautettu. Oma syynsä siihen on tietenkin tehyläisilläkin. Ei pidä uskoa kaikkea mitä poliitikot vallan halussaan menevät lupailemaan. Vanha kokemuspohjainen tieto on, ettei poliitikon lupaus ole pituuteltaan kuin hiiren hyppy papanoilta.
Olen muistaakseni kirjoittanut jo ministeri Kataisen osuudesta syntyneeseen tilanteeseen. Kun puhuu suuremmalla suulla kuin on todellisia valtuuksia ja isolle joukolle, on puheen muistajia enemmän kuin puhujan yksi muisti.
Toisekseen menemällä ulkopuolisena toisten reviirille, tässä tapauksessa työmarkkina kenttään, voi siellä tulla tyrmätyksi. Luulisi tässä olevan oppia muillekin poliitikoille, ei yksin Kataiselle.
Lopuksi; tehyläiset ovat työllään palkkansa ansaitsevia. Heillä on täysi oikeus taistella ja saada työstään kohtuullinen korvaus. Mielestäni paremmin kuin itse itselleen palkkaa säätävät politiikan huipulla olevat ja optioherrat erityisesti.
Lippu korkealle vain tehyläiset.
* * *
Terveyspalveluista on kyse Keski-Karjalassakin. Käärmettä pulloon työntävä kuntajohtajien joukko konsultti apuineen tekee omaa työtään. Siinä ei sivulle vilkuilla, eikä luottamushenkilöiden mielipidettä kysellä.
Tohmajärvellä kunnanvaltuuston niukalla enemmiställä ja parin johtohahmon ohjauksessa ollaan tekemässä järjestelmää, josta "hedelmät" kantavat kaikki Keski-Karjalassa.
Olen toistuvasti kyseenalaistanut sote-projektin mielekkyyden vastauksena puitelain vaatimuksiin. Ilman vertailua eri vaihtoehtojen kesken ei parasta vaihtoehtoa voi löytyä. Nyt vaihtoehdoista ei saa puhuakaan. Tämmöistäkö on sote-asiaan vihkiytyneiden demokratiakäsitys?
Jos sote-hanke saadaan käytännön asteelle (johon en jaksa uskoa. Uskon terveeseen maatiaisjärkeen) jää kuntiin nykyisestä toiminnasta ja taloudesta vajaat 30%. Tarvitaanko nykyistä kunnan virkamieskuntaa ja luottamushenkilöitä pitämään kahvikuppikokouksia asioista, joita ei enää ole tai ne hoidetan muualla?
Tai onhan jälellä vielä yksi yhteinen tehtävä. Kiista ja riitely kuntien keskeisestä kehityskilpailusta. Ja sitä riittää.
Puitelaki ohjaa kuntia hienotunteisesti liikkumaan tiettyyn suuntaan. Se on selvästi nähtävissä tarjolla olevissa kuntaliitosvaihtoehdossa. Se pitäisi näkyä näkysokeudesta vaivaamille kuntajohtajillekin. Heidän pitäisi nähdä edes tarjotut porkkanarahat.
Kuntalaiset ovat näihin päiviin olleet kuulolla. Nyt ainakin Koti-Karjalassa on herätty keskustelemaan mihin ollaan menossa. Myös Karjalaisen nettipalstan mielipiteissä on keskustelua ollut kohtuullisen runsaasti. Lahes kaikki kyseenalaistavat tai epäilevät sote:n onnistumista. Minäkin ja omalla nimellä.
Ootellaan mitä tuleman pitää.

keskiviikko 10. lokakuuta 2007

Keuliiko mopo, vai karkaako käsistä?

Tänään sain äänestäjieni vaikutuksesta edustaa heitä kunnanvaltuustossa. Rutiini kokous Esa A Luukaisen eronpyyntöä lukuunottamatta. En voinut tukea hänen eroaan valtuuston jäsenyydestä.
Koin eron kuntalain vastaiseksi ja tein päätösehdotuksen, ettei eroa hänelle myönnetä.
Samaan lopputulokseen päätyi 12 valtuutettua, neljä äänesti tyhjää ja kolme valtuutettua oli poissa. Kuusitoista valtuutettua oli äänestyksessä sen kannalla, että omantunnon syyt riittävät valtuustosta vapauttamiseen. Olivat muuten Luukkaisen "puoluetovereita".
Palaan asiaan myöhemmin ja samalla julkaisen ko. asiasta esittämäni päätösehdotukseni.
Jos keskustan mopo keuli Luukkaisen asiaa käsitellessä niin valtuustokokouksen jälkeen pidetyssä valtuustoseminaarissa karkasi mopo joko minulta tai kunnanjohtaja Olli Riikoselta.
* * *
Kunnanjohtaja alusti samasta sote-asiasta kuin eilisenä iltana konsultti Kirsi Kiviniemi. Jaksoin kuunnella toistettua alustusta ääneti lähes tunnin. Kun muutamat välipuheen vuorot oli käytetty rohkaisin mieleni ja pyysin puheenvuoron minäkin. Taisin tehdä virheen.
Kysymystäni innoitti tämän päivän Hesarista lukemani Helsingissä pidetyn sosiaali- ja terveydenhuollon seminaarista tehty lehtijuttu.
Jutun otsikko kuului: "Kuntayhtymät nakertavat kuntien itsenäisyyttä". Alaotsikko: Liitto suosittaa mieluimmin kuntaliitoksia." Otsikot ja koko juttu oli tehty kuntaliiton toimitusjohtaja Risto Parjanteen esiintuomista näkemyksistä.
Luin kysymykseni aluksi lehtijutun otsikot ja kysyin kunnanjohtaja Olli Riikoselta oliko Keski-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdistämishankeen alussa jätetty orientoitumisvaihe tekemättä kun yhdistymisnykymalliin ei olla motivoituneita. Päätellen siitä, että kuntaliitosta näytetään kannatettavan kuntaliitossa ja täällä tehtävän toistuvia kuntaliitosselvitys aloitteita.
Viimeistään tässä vaiheessa huomasin olevani heikoilla virkamiehen edessä. Olen vain valtuutettu ja kunnanhallituksen jäsen ilman poliittisen puolueen jäsenkirjaa.
Olli Riikonen ilmoitti toimivansa virkamiehenä ja noudattavansa saamiaan valtuutuksia. Vastaus osuus loppui siihen, enkä vahingosta viisastuneena yrittänytkään tehdä jatkokysymystä, niin kuin eduskunnassa olen nähnyt tehtävän.
Oppia se on ikä kaikki. Niin kuin mikä on virkamiehen saama valtuutus ja mikä on luottamushenkilön oikeus saada kunnanjohtajalta vastauksia kysymyksiinsä. Tässä tapauksessa myönnän, että kysymykseni oli tosi tyhmä.
Varastoon jäi kysymys puretaanko Keski-Karjalan terveyspalvelujen kuntayhtymä. Mikäli sain selvää kunnanjohtajan puheesta, kuntayhtymä puretaan. Oli hyvä etten ehtinyt kysyä ja munata itseäni toiseen kertaan samassa tilaisuudessa.

tiistai 9. lokakuuta 2007

Mää sie, mie pien hevosta.

Olin tänään Keski-Karjalan sosiaali- ja terveystoimen yhdistämishankkeen infotilaisuudessa. Kaksituntia kesti, mutta vähempikin olisi riittänyt.
Prosessi sanaa toistettiin varmasti satoja kertoja. Prosessi = tapausten kulku. Toisin sanoen meille laatikoiden, nuolien ja käppyröiden välityksellä yritettiin vakuuttaa miten hyvin palvelut pelaa kunhan projektirahat 350000 euroa on saatu kulumaan loppuun.
Konsultti Kirsi Kiviniemi esitti sujuvasti sanottavansa, mutta ellekirjoittajalle jäi epäselväksi pitikö hän minua pilkkanaan. Vai olenko todella niin tyhmä, ettei helmiä kannata heittää sioille.
Olin tullut paikalle saamaan uskon vahvistusta tulevien sote-palvelujen toteuttamisesta, mutta ilmeisesti tyhmyyttäni en tiedonjanoani saanut tyydytettyä. Tuli entistä selvempi pelko siitä, että metsään mennään. Ja pahemman kerran.
Yritin kysyäkin tyhmyyttäni, että mikä se tästä uudesta systeemistä tekee paremman siitä systeemistä, jolla kuntapalvelut on luottamushenkilöiden kanssa viimeiset 135 vuotta tuotettu.
Ei siihen vastannut Kirsi Kiviniemi eikä kunnanjohtaja Olli Riikonen, joka mainitaan tämän uuden palvelurakenteen isäksi.
Sen verran kiireessä sain selvää, alustajan ajankäyttö oli rajattu kahteen tuntiin, että Keski-Karjalaan on suunniteltu sosiaali- ja terveyspalvelut tuotettavaksi niin sanotulla tilaaja/tuottaja mallilla.
Kunnanvaltuustot valitsevat yhteiseen lautakuntaan edustajansa. Lautakunta toimii palvelujen tilaajana. Tuottajana toimii liikelaitos, joka hoitaa kaikki sote-palvelut. Liikelaitoksella on oma johtajansa ja johtokuntansa. Ilmeisesti kaikkine lisämausteineen. Hep! Mää sie, nyt mie pien hevosta.
Jos tuosta tolkkua saa ja vielä palveluja niin hyvä. Ja jos ne ovat halvempia ja parempia niin siitä toinen hyvä.
Mitä itsenäisiin kuntiin jää, jos rahoista ja nykyisestä toiminnasta lohkaistaan liikelaitokselle arviolta 70%.
Luottamushenkilöt voivat vielä vähän aikaa vaikuttaa mitä terveys- ja vanhuspalvelussa tapahtuu. Kun prosessi pyörii paperilla on kaikki vielä mahdollista. Kun se pyörii käytännössä, ollaan pahemman kerran lirissä.

maanantai 8. lokakuuta 2007

Kirkollisia aloitteita

Valtuutetun aloite 1/2

25.9.2007.

TOHMAJÄRVEN EV. LUT. SEURAKUNTA

KIRKKOVALTUUSTON PUHEENJOHTAJA

VUOKKO VÄISTÖ

Me allekirjoittaneet kirkkovaltuuston jäsenet esitämme kunnioittavasti, että Tohmajärven seurakunta ryhtyy välittömästi kaikkiin niihin tarvittaviin toimiin, joilla mahdollisimman pian Keski-Karjalaan saataisiin muodostettua yksi yhteinen seurakunta.

Perustelut:

Strategiaseminaarissa 22.9.2007., kirkkoherra Raimo Kemppaisen pitämä alustus ”Pohjois-Karjalan rovastikuntien yhteistyöprojektin satoa, erityisesti Kiteen rovastikunnan seurakuntien näkökulmasta.”

Seurakuntien yhteisestä hallinnosta johtuvat taloudelliset säästöt ja paremmat toiminnalliset mahdollisuudet, jotka johtuvat henkilöstön tehokkaammasta yhteiskäytöstä.

Yhteinen seurakunta poistaa päällekkäiset hallinnolliset toimet papeilta ja vapauttavat heidät varsinaiseen seurakuntalaiseen kohdistuvaan hengelliseen työhön.

( Nyt 7,5 papin virkaa. Yhteisessä seurakunnassa esim. yksi hoitaa hallinnolliset työt ja muut hoitavat varsinaisia papin tehtäviä)

Nykyiset kohtuuttoman korkeaksi nousseet henkilöstökulut. Yhteinen seurakunta mahdollistaa henkilöstön ja laitteiston tehokkaamman käytön ja antaa mahdollisuuden tulevaisuudessa palkata seurakuntaan erialojen erikoisasiantuntijoita.

Rääkkylän ja Kiteen nähtävissä oleva kuntaliitos. Nyt olisi hyvä samaan aikaan saada mielestämme Keski-Karjalaan todellista yhteistyötä ja seurakuntalaisia parhaiten palveleva seurakuntakokonaisuus.

Kirkkohallituksen myönteinen kanta seurakuntaliitoksiin ja niihin liittyvät tukirahat.

Kirkollisia aloitteita

Suomen luterilaisen evankeliumyhdistyksen Sleyn toiminta on jo pitemmän aikaa suuntautunut syrjintään erityisesti naispappeusasiassa.

Tästä esimerkkinä ovat mm. tämän vuoden maaliskuussa Hyvinkään tapahtumat, jotka ovat tuoneet syrjintäsyytteet kahdelle Sleyn jäsenelle ja työsyrjintäsyytteen vs. kirkkoherralle.

Hyvinkäällä Sleyn pastori kieltäytyi toimittamasta jumalanpalvelusta yhdessä naispapin kanssa.

Tämä ja vastaavat muut naispappeutta vastustavat toimet Sleyn piirissä ovat johtaneet siihen, että Sleyn kesäkokouksessa 15.9.2007, syrjintää vastustavat henkilöt ovat päättäneet perustaa uuden yhdistyksen jatkamaan lähetystyötä. Työnimeksi uudelle yhdistykselle he ovat valinneet Kirkolliset evankeliset.

Sleyn suhtautuminen naispappeusasiaan on saanut runsaasti julkisuutta valtakunnan mediassa. Sen voi katsoa olevan ristiriidassa kirkon virallisen ja käytännön toiminnan kanssa ja vaikeuttavan täten seurakunnissa tehtävää työtä.

Edellä olevista syistä johtuen esitämme, että Tohmajärven ev. lut. seurakunta pidättyy toistaiseksi tukemasta rahallisesti Sleyn toimintaa.

perjantai 5. lokakuuta 2007

Järkeen käypiä juttuja

Kuka se taas sanoikaan, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku?
Tohmajärven seurakunnan valtuutetut hiffasivat tulevaisuuden ennusteet ja tekivät aloitteen Keski-Karjalan seurakuntien yhdistymiseksi yhdeksi yhteiseksi seurakunnaksi.
Aloite perustui vuoden aikana tehtyyn tutkimukseen Pohjois-Karjalan seurakunnista ja Keski-Karjalasta erityisesti.
Aloitteen merkitys korostuu, kun sen allekirjoittivat kahta valtuutettua (Juhani Mäkistä ja Markus Kontiaista lukuunottamatta) kaikki paikalla olleet valtuutetut. Myös kirkkoherra Mikko Lappalainen näki aloitteen myönteisenä omalta ja seurakunnan näkövinkkelistä katsottuna.
Onko aloitteella vaikutusta myös kunnan johtoa huomioimaan, että muunkin laisia ajatuksia kunnassa on kuin nyt kiveen hakattu itsepäisyys, korjaan itsenäisenä pysyminen hintaan mihin hyvänsä?
Puheet siitä, että seurakunnat olisivat hitaita muutoksiin tai taantumuksellisia voidaan ainakin Tohmajärvellä todeta vääräksi. Se huomattiin jo Värtsilän ja Tohmajärven seurakuntien yhtymisessä. Sehän tapahtui ennen kuntien yhtymistä.
* * *
Tosiasioiden tunnustamista ohjaa (toivottavasti) myös taannoinen sisäasiainministeriön asettaman Kiteen ja Rääkkylän kuntaliitosta tutkinut arviointiryhmä. Loppuraportissaan se suosittelee koko Keski-Karjalan alueen kuntajaon tarkastelua. Suomeksi sanottuna yhtä yhteistä kuntaa.
"On aate kallis ja pyhä." Me pennut jatkettiin ennen: "On akat tallissa yhä."
Kunta puolella hoetaan Tohmajärvellä mantraa: Vain näillä kuntarajoilla on ainoa mahdollisuus elämiseen. Ajatusta ylläpitää ja markkinoi kaksi henkilöä; kunnanjohtaja Olli Riikonen ja kunnanhallituksen puheenjohtaja Tuomo Eronen.
Mitenkähän olisi jos kunnanvaltuutetut saisivat suljetussa lippuäänestyksessä sanoa mielipiteensä?
Annetaan ämmän olla kaivossa. Luulisi asian kypsyvän, kun ministeriönkin kantaa kuunnellaan.
Ainakin valtuutettujen pitäisi ymmärtää katsoa kuntalaisten etua.
* * *
Lehdistöllä on suuri merkitys yhteisöllisten tietojen välittäjänä. Tässäpä yksi vertailu painotuksista, joita lehtiä lukemalla voi tehdä.
Tohmajärven kirkkovaltuuston kokouksesta ja siellä jätetystä aloitteesta kirjoitettiin seuraavasti:
Koti-Karjala uutisoi kokouksen 2760 palstamillimetrillä.
UutisAlasin käytti kirjoitukseensa 960 palstamillimetriä.
Karjalainen katsoi kirjoitukseensa riittävän 80 palstamillimetriä.
Jos millimetreillä arvioidaan painotusta, jota lehti tuntee asiaa ja aluetta kohtaan, niin kysyä sopii mihin perustuu Karjalaisen kiinnostuksen vähyys Keski-Karjalaa kohtaan.
Johtuuko se Karjalaisesta vai toimittajien mielipiteistä?
Olen kysynyt sitä lehdeltä itseltään, mutta kysymykseni ei ole päässyt edes nettisivuille.

tiistai 2. lokakuuta 2007

Digidigi tikittää

Viisi vanhaa töllötintä on viety keräily pisteeseen. Kolme digi-laitetta on kannettu kaupasta tupaan. Kauppiasta on näillä menoilla tuettu rahallisesti muutamalla tuhannella mummon markalla. Samalla on saatu tyytyväisiksi muutama televisioherra Pasilassa.
Mitä itselle on herinut tästä rumbasta? Kipea selkä, keventynyt rahapussi, toistuvat hermoromahdukset ja närästys henkitorvessa. Nämä nyt ainakin.
Teknilliselle puolelle on merkittävä ainakin pysähtelevä kuva ja vaikeasti löydettävä tekstitys.
Oheisvaivaksi pitää lukea myös se, että ennen onnistuimme nauhottamaan lähetyksiä. Nyt homma on muuttunut tyystin.
Meikäläiseltä menee loppuikä uutta nauhoitusjärjestelmää opetellessa. Ja jos opin koskaan, ovat teleherrat siihen mennessä muuttaneet systeemit uusiksi.
Kyllä näillä uusilla vehkeillä nauhoituskin onnistuu. Kahdella edellytyksellä. Toinen on se, että kuva pyörii, ääni kuuluu eikä pysähtele.
Toinen on se, että naapuri on käyttämässä koneita. Homma on hankala, kun sillä on kertomansa muutakin tekemistä kuin rassata meikäläisten töllötintä.
* * *
Tekniikka kehittyy muillakin aloilla, ei yksi töllömaailmassa. Mehu- ja säilyketölkit eivät avaudu vahingossa matkalla kaupasta kotiin. Ei tosin kotonakaan. Ellei käytä kirvestä ja pokasahaa.
Laastaria pitää olla viikottain käytettävissä metrikaupalla aterian yhteydessä.
Kahvit saa pannuun helpommalla. Pitää vain ensin puukottaa paketti vastustuskyvyttömäksi.
* * *
Näin siis tänään. Pitää lopettaa. Nyt ei enää närästä. Nyt sapettaa.

sunnuntai 30. syyskuuta 2007

Syksy saa (ennen myös isännät)

Halpamainen lisäys sulkumerkeissä. Olisiko vielä kaksimielinen? Vaikka tottahan se on, että ennen syksyllä maataloissa korjattiin kesän sato. Isännät sen saivat. Emännille jäi häthätää kiitos mukana olosta. Nykyisin sato korjataan Brysselistä. Ajasta ei ole aina tietoa.
* * *
Eilen vaimo osti torilta lähetystyön hyväksi myytäviä syksyn tuotteita. Korkkoherra oli myymässä ja sanomansa mukaan itse kasvattamiaan porkkanoita ja lanttuja. Olivat multaisia, jotka vaimon mukaan ovat ainoita oikeita.
Arvelin tässä antaa kauppialle vinkin. Hyllyyn pestyjen perunoiden ja porkkanoiden viereen multapalju, jossa pestyt voi mullata ennen kassalle vientiä.
* * *
Osti vaimo piirakoita ja pullapitkonkin. Nämä tuskin olivat kirkkoherran paistamia. Mausta ja mallista päätellen Impi oli ollut asialla. On vanhastaan tuttu tuotteistaan. Takavuosina ei Helsinkiin ollut asiaa ilman Impin piirakoita. Nämäkin paistokset myytiin lähetystyön hyväksi.
* * *
Lähetystyön hyväksi tehdään Suomessa merkittävästi vapaaehtoistyötä. Toki seurakuntien pussistakin lähetystyötä avustetaan. Lähetysjärjestöjen ( 6 kpl ) yhteen laskettu talousarvion loppusumma 2006 oli 52,3 milj. euroa.
"On aate kallis ja pyhä", hoettiin pikkupoikina. Ongelmalliseksi lähetystyön tekevät lähetystyötä tekevät itse ja heidän johtajansa.
Vain yksi, Suomen Lähetysseura, hyväksyy ehdoitta kirkon linjan naispappeuteen. Eli hyväksyy naispappeuden.
Suomen Pipliaseura ei ota kantaa, mutta periaatteessa hyväksyy ja tekee yhteistyötä naispappien kanssa.
Radiolähetysjärjestö Sanansaattajat hyväksyy kirkon linjan mutta yhteistyön tekemisen jättää omantunnonvapauden varaan.
Evankeliumiyhdistys (Sley), Lähetysyhdistys Kylväjä ja Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys eivät hyväksy kirkon linjaa naispappeudesta.
Pitäisikö seurakuntalaisten sanoa sanansa nykymenosta?
* * *
Naapurissa ryskää ja möyrii. Kotipihassa (vanhuksille tarkoitetty asuntoyhdistys)rakennetaan
mukavuuksia ja hoidon helpotusta hoitajille. Velkarahaa rakentamiseen on tarvittu ja tarvitaan avustusten lisäksi.
Miten on kunnan saaman investointiavustuksen kanssa, joka tupsahti Värtsilän kuntaliitoksen yhteydessä. Oliko se 1.5 milj. euroa. Piti saneerata vanhainkotia ja rakentaa lisätilaa terveyskeskukseen.
Tiedän, että investointieurot on käytetty muihin menoihin. Pitääkin kysyä rakennetaanko mitään vai palautetaanko rahat takaisin valtiolle. Se on ehto jos ei rakenneta.
Molemmissa tapauksissa kunnan pitää ottaa lainaa selviytyäkseen velvoitteesta.
Tämäkö on sitä nykyaikaa. Kysyisin kunnanjohtajalta, mutta hän vastaa, että kaikki hoituu aikanaan. Nyt ei ole se aika, jolloin investointiasioita käsitellään.
Milloin sitten? Kohta pitää rahat palauttaa, jos mitään ei tapahdu.

sunnuntai 23. syyskuuta 2007

Haahaa-ajatuksia, ei kun, haja-ajatuksia

Miten käy Kataisen?
Hänhän on toistamisen jälkeen toistanut, miten historiassa ensimmäisen kerran valtiovalta on osoittanut rahaa hyvin koulutetuille pienipalkkailisille naisvaltaisille aloille.
Rahat on jaettu, mutta pienipalkkaiset sairaanhoitajat, perushoitajat, mitä nimikkeitä sairaanhoitoon liittykään, ovat menossa lakkoon.
Miksi näin?
Kataisen miljoonat haihtuivat, kylläkin kuntasektorille, mutta vain lisäämään hoitsujen tuskaa. Ainakin siltä osin, kun suurimman eurokorotuksen saivat lääkärit. Se ei ainakaan terveyskeskus- ja sairaalapiireissä lisää hoitohenkilökunnan palkkatyytyväisyyttä tai supista palkkakuopan syvyyttä.
Neuvo Kataiselle.
Äänestäjät antavat vallankäytön oikeuden. Ne eivät anna kuitenkaan viisautta kaikkien alojen hallitsemiseen. Tuskin siihenkään dynamiikan hallintaan, jolla tehdään päätöksiä ammattijärjestöissä. Siis tämä Kataisen historiallinen avaus työmarkkinakenttään on erehdys, jonka kulut tulevat maksamaan veronmaksajat.
Tuleeko lakko?
Sitä ei tätä kirjoitettaessa kukaan tiedä. Parempaa tilaisuutta lakolle aikaisemmin tuskin on petattu. Ainakaan valtiovarainministerin toimesta.
Lupaus on annettu ja se on toteutumatta. Rahat ovat jaettu muualle kuin alkuperäiselle kohteelle. Yleinen mielipide, jos lakko tulee, on lakkolaisten puolella. Lakon loppuratkaisusta ei ennakkoon rahallisesti tiedä kukaan. Lakon moraalisia voittajia tulevat olemaan tehyläiset ja superilaiset. Sanokaa minun sanoneen.
Ottakoon opiksi.
Nuoren innokkaan puoluejohtajan pitäisi ymmärtää, että puoluejohtajan puheet eivät ole samat kuin tietoa ja kokemusta vailla olevan valtiovarainministerin puheet. Ei pitäisi olla ylivoimaista kysäistä kokeneimmilta mikä milloinkin on viisasta ja missä tilanteessa.
Mitäs sitä kyselemään. Viulut maksavat veronmaksajat.
* * *
Keski-Karjalassakin tapahtuu, mutta vain pakon tai vapaaehtoisen pakon edessä.
Rääkkylän kunta ilmeisesti liittyy pikapuolin Kiteen kaupunkiin. Se tietää kirkon säädöksien mukaan myös Rääkkylän seurakunnan liittymistä Kiteen seurakuntaan. Molemmat muutokset kuuluvat "pakkoluokituksen" piiriin. Olivatpa täysi tai vapaaehtoisia pakkoja. Lopputulemaltaan muutokset ovat nykyelämään sopivia ja tulevaisuuden uskoa lisääviä.
Olisiko nyt Keski-Karjalan muilla seurakunnilla oma etsikkoaikansa nousta esimerkiksi maalliselle kuntapuolelle ja näyttää mitä oikea yhteishenki ja toiminta on todellisuudessa.
Riittääkö itsekäs omasta asemasta kiinnipito ylittämään kirkon sanomassakin korostetun yhteishengen ja pyrkimisen yhteiseen palveluun uskomme ja sen asettamien tavoitteiden toteuttamisessa.
Keski-Karjalaiset kirkon piirissä toimivat voisivat näyttää miten vastataan seurakunnissa yhteiskunnan vaatimiin haasteisiin. Paras vastaus olisi juuri nyt, Rääkkylän muutoksien yhteydessä, perustaa yksi yhteinen seurakunta Kski-Karjalaan. Hallintomalli, seurakunnan nimi tai keskuspaikan sijainti eivät saisi nousta esteiksi suuremmalle päätökselle. Annetaan kuntapuolen näperrellä epäoleellisissa asioissa.

torstai 20. syyskuuta 2007

Sitä sun tätä

Minulta on kysytty miksi kirjoitan blogiin.
Syitä on varmasti useita. Tärkein lienee, että tunnen sen velvollisuudekseni niin kauan kuin toimin luottamushenkilönä. Minua äänestäneillä on oikeus tietää mitä ajattelen ja miten toimin heidän uskottunaan.
Blogissa ei myöskään ulkopuoliset sensuroi ajatuksia. Lehtiin kirjoittaja on aina alistettu lehden päätoimittajalle. Hän voi julkaista tai jättää julkaisematta tai ainakin hän tieten tai tiedostamattaan ohjaa sitä, mitä lehden palstoilla julkaistaan. Järjestelmä on tärkeä ja se ylläpitää jotain tolkkua esim. lehden suhteesta mielipidekirjoituksiin.
Blogini ei kapinoi päätoimittajia vastaan, vaan puolustaa mielipiteen vapautta. Siksi blogi.
Jostain luin, että kirjoittaminen voi olla myös "huume". Jotain sen suuntaista se voi olla myös minulle. Terapiana kirjoittamisen ainakin tunnen.
Blogi korvaa osaltaan myös entiset kirjeet, puhelinsoitot ja postikortit ystäville ja tuttaville. Jopa ympäri maailman. Blogi voi olla yksisuuntainen, mutta jos joku haluaa, niin kommentointi mahdollisuus toki on.
Se tällä kertaa blogista.
* * *
Tohmajärvellä on käyty keskustelua venäläisten tulosta kuntakuvaan. Onko se hyvästä vai pahasta?
Muutama havainto edellisestä. Jos kunta ei kelpaa suomalaisille, niin autioksiko tämä pitäisi jättää.
Miten kauppias erottaa venäläisten euron paikkakuntalaisen erosta kassalippaassaan? Ei mitenkään, sen jälkeen kun ostaja on poistunut kassalta.
Tohmajärvellä on myyty muutamia asuntoja ja taloja venäläisille. Hevosmiesten tietotoimiston mukaan jo liikekiinteistökin. Myyjät ovat suomalaisia. Heidät pitäisi syyllistää, ei ostajia, jotka toimivat meidän järjestelmämme hyväksymissä puitteissa.
Rauhotutaan nyt vähäksi aikaa. Pliiiis!
* * *
Lopulta muutama ajatus meneillään olevasta Keski-Karjalan kuntien yhteisestä sosiaali- ja terveyspalveluhankkeesta. (= sote projekti hinnaltaan rapiat 350000 euroa)
Vanhuksia ja sairaita on "sotesta" huolimatta tietty määrä. Heidän hoitonsa vaatii saman työmäärän sotesta huolimatta. Laki takaa hoidon ja sen tason.
Miten uudella suunnitelmissa olevalla tuottaja/tilaaja mallilla saadaan parempaa, halvempaa ja toimivampaa palvelua?
Tuottajamalli tietää syntyäkseen uutta organisaatiota johtajineen terveys- ja vanhuspalveluihin. Suomeksi sanoen se on samaa kuin palvelujen yksityistäminen.
Tilaajamalli vaatii uutta kuntien yhteistä "lautakuntaa" tai vastaavaa konklaavia huolehtimaan palvelujen tilauksista. Siis lisäorganisaatio sekin. Tietää kokouksia ja kiistaa kuntien kesken palvelujen paikoista ja hinnoista.
Tätäkö tarvitaan. Kuntalaisilta katoaa kontrolli palveluihin. Suomessa on kunnalliset palvelut järjestyneet 135 vuoden ajan nykyisillä kuntaorganisaatioilla. Heitetäänkä se nyt pois ja ryhdytään palveluja tyottamaan epämääräisen "yhteistyön" pohjalta.
Puitelaki vaatii 20000 asukaspohjaa palvelujen järjestämiseen. Mielestäni Keski-Karjalan ei pitäisi hylätä kuntaliitoksia palvelujen turvaamiseksi. Ei myöskään niitä miljoonia, joita valtio tarjoaa kuntaliitosten syntymisen tukemiseen.
Keskustelua kaipaan nimenomaan siltä suunnalta, joilla on valta päättää yksinkertaisella enemmistöllä kunnan kehityssuunnasta. Nyt keskustelua ei ole ollut. Se jopa näytetään kiellettävän. Mikä tähän on paikallislehtien osuus?

perjantai 14. syyskuuta 2007

Markkinat kuin markkinat

Kuntamarkkinat ovat jokasyksyiset pippalot kuntatalolla Helsingissä. Kunnanvirkamiehiä ja luottamushenkilöitä kokoontuu, uskaltaisiko arvioida, tuhatmäärin syömään esittelyjen tarjouskarkkeja ja keräämään mainoskyniä jos ei koko suvulle, niin lähipiirille ainakin.
Tämän kertaisen markkinatapahtuman keskeisimmäksi asiaksi seminaarialustuksissa nousi meneillään oleva kuntarakenteiden ja palvelujen puitelaki ja sen edellyttämät muutokset.
Asiaan omia näkemyksiään selvittämään oli saatu puolueiden puheenjohtajat, joista neljä oli ministeritasoa. Politiikkoina heidän toisaalta piti pitää sordiinoa päällä, mutta ministerinä piti saada jotain ymmärrettävää kakaistua myös julki.
Ilman turhia kiemuroita voin sanoa, että päällimäisena puoluejohtajien puheista näkyi toive kuntaliitoksista. Neljättäkymmentä kuntaliitosta toteutuu vuoden 2009 loppuun mennessä ja satakunta kuntaliitosta on vielä selvitysasteella.
Toinen palvelujen järjestämismalli on muodostaa itsenäisten kuntien yhteistoiminta-alueita ja siihen ympätä terveys- ja vanhuspalvelut.
* * *
Allekirjoittanutta kiinnostaa Pohjois-Karjalan tapahtumat ja Keski-Karjalan erityisesti. Joensuun ympärillä kähistään toimintojen järjestämishallinnosta. Mielekkäämpää olisi kähistä palvelujen järjestämistavasta ja sisällöstä. Se palvelisi kuntalaisia.
Keski-Karjalassa ollaan vielä enemmän metsässä. Täällä ei saisi puhua hallintomallien vaihtoehdoista ja niiden vertailusta keskenään. Täällä on muutaman valtuutetun enemmistöllä suljettu kuntaliitosmahdollisuudet pois valikoimasta. Näin on tapahtunut Kesälahdella ja Tohmajärvellä. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että näillä päätöksillä he ohjaavat myös Kiteen omalle polulleen. Kiteen, jonka pitäisi olla seutukunnan talous ja toimintaveturi jo sijaintinsa ja kokonsa perusteella.
* * *
Olen antanut itselleni kertoa, että Keski-Karjalaan ajetaan kuin käärmettä pulloon terveys- ja vanhuspalveluihin ns. tuottaja/tilaaja mallia. Mielestäni se on malli, joka ei lisää päätöksien läpinäkyvyyttä, vaan vie päätökset ja niiden valvonnan etäämmälle tavallisesta kuntalaisesta kuin millä mallilla nyt toimitaan. On toimittu jo 135 vuotta.
Lisäksi tilaaja/tuottaja malli tulee kalliimmaksi. Vaatiihan palvelun tuottajat oman organisaationsa omine johtajineen. Samoin tilaavat kunnat pystyäkseen kiistelemään keskenään tarvitsevat jos jonkinlaista yhteistä lautakuntaa. Ellei sitten, niin kuin pelkään tilauksista huolehtiminen jätetään virkamiesten tehtäväksi. Jos viime mainittu toteutuu, ollaan yhteiskunnassa, jossa valta on teknoraateilla ei demokraattisesti valituilla luottamushenkilöillä.
Tätäkö keski-karjalaiset veronmaksajat tahtovat. Näyttää, että kansaa viedään kuin pässejä narussa, jossa ensimmäisenä mänevät ja mäkättävät kiteeläiset.
* * *
Kuntamarkkinoilla oli toki Keski-Karjalakin näyttävästi esillä. Voipa sanoa, että esittäjiä ja esityksiä ei tarvinnut hävetä. Vaikka henkilökohtaisesti jäinkin esityksistä epäilijän osaan.
Leila Luukkainen omaa rempseän esiintymistaidon ja on selväsanainen puhuja. Sopivasti ripoteltu huumori pitää kuulijat hereillä.
Leila esitteli parashankkeen nykytilaa Keski-Karjalassa. Siinä keskeiseksi jäi yhteistoiminta-alueen esittely. Ei sisältö tai palvelutuotantomalli. No, eihän sitä vielä olekaan esiteltäväksi. Keski-Karjalaiset taputtivat näyttävästi Leilan esitykselle. En tiedä mikä oli suosion osoituksen syy? Ainakaan kiteeläisestä näkövinkkelistä.
Minäkin taputin. En esityksen sisällölle, vaan esiintyjälle. Sivumennen sanoen olisin tehnyt vaikka aaltoja, jos Leila olisi puhunut jostain muusta toteutusmallista kuin nyt kuullusta.
Toisen alustuksen yhtä edustavasti piti Kiteen kaupunginjohtaja Kirsi Hämäläinen. Hänen aiheenaan oli Keski-Karjalan elinkeinostrategia ja sen toimeenpano.
Esitys pohjautui pitkälti projektituotantoon ja minulla kun on se allergia projekteja kohtaan.
Terveisiä vaan Kirsille, Leilalle ja muillekin mukana olleille.

torstai 6. syyskuuta 2007

Kaksi hallintomallia jäljellä

Olin tänään kuuntelemassa miten Keski-Karjalan kuntien sosiaali- ja terveystoimen yhdistäminen etenee. Sitä selvittelemässä oli kunnanjohtaja Olli Riikonen ja PricewaterhouseCoopers (otin varalta varmistimen päältä) konsultti Kirsi Kiviniemi. Tekstiä tuli tuutin täydeltä, niin kuin kunnanjohtajalta oli odotettavissakin. Hidas älyisenä en monestakaan asiasta ja vielä vähemmän sen hyvyydestä saanut selkoa.
Edellisen kerran kun kuntafoorumissa Olli Riikonen puhui samasta asiasta oli hallintomalli ehdokkaita viisi kappaletta. Niistä silloin kunnat eivät olleet päässeet yhteisymmärrykseen mikä olisi paras.
Nyt niitä mainittiin olevan jäljellä kaksi kappaletta: Liikelaitosmalli ja isäntäkuntamalli. Tarkempaa selvitystä siitä miten näihin oli päädytty ei sanottu. Vielä vähemmän sitä millä perusteilla valinta näistä kahdesta aikanaan tehdään.
Kunnallisilta päättäjiltä valinta näyttää karanneen täysin näpeistä. Hanketta vievät virkamiehet ja toteuttaa konsultit. Jos ja kun, rivien välistä olin saavinani selville, että liikelaitosmalli on tulossa, saadaan syntymään sellainen soppa, että sitä keittämässä ja makua vahtimassa eivät tule olemaan ainakaan ns. kuntapäättäjät. Soppatarpeet ja ilmeisen kalliit tulevat kuitenkin liikelaitosmallissakin kuntalaisen maksettavaksi.
Jos en ole ihan pihalla siitä, mitä on tulossa, niin liikelaitosmallia voi hyvin kutsua palvelujen yksityistämiseksi omine organisaatioineen ja johtajineen. Tuleeko mukaan EU säädoöksillään, voi ainakin pelätä.
Jos tuottaja pakenee kauemmaksi kunnallisesta "kontrollista", niin miten hoidetaan tilaajan (kuntien) tarpeet ja tasapuolisuus. Tietenkin uudella tilaaja organisaatiolla, jossa ovat mukana kaikki kunnat. Hupsista ja kahvia kuluu ja kinoja piisaa.
Käynnissä olevan projektin kustannukset tulevat kuulema nousemaan. Kolmejapuolisataatuhattaeuroa ei riitä, vaan vuosille 2008 ja 2009 pitää hakea lisärahoitusta.
Tällaisia on projektit valtuutetun näkökulmasta. Näin ensimmäisen kerran konsultin ja nytkin vain vaivaiset 1,5 tuntia ja jo tuo kerkisi pyytämään lisää rahaa.
Lisärahaa tarvitaan kuulema henkilöstön ja johdon koulutukseen. Minä luulin, että kuntien terveys- ja vanhuspalvelussa oleva henkilöstö on siinä määrin pätevää, että selviävät työstään ammattikoulutuksensa pohjalta ilman projektihenkilöstön lisäkoulutusta.
Näyttää siltä, että nyt pyritään rakentamaan organisaatiota ja sen johtoa. Kuntalaisten tarpeista ja kustannuksista, eivät ainakaan alustajat tässä tilaisuudessa kantaneet huolta.
Meneekö tämä reki mäelle? Vielä kuntapäättäjillä on mahdollisuus vaikuttaa. Mutta projektirahat ( kohta 0,5 milj.euroa) ovat menneet. Odotellaan saadaanko niillä mitään aikaan vai ei.
Niin, se isäntäkuntamalli. Siihen pitää palata, jos projektin vetäjät sen tuovat keskusteluun. Näillä näkymin uskon, että se haudataan seuraavaan kokoontumiseen mennessä.

keskiviikko 5. syyskuuta 2007

Helsingissä tuli käytyä

Lähes kolmekymmentä vuotta helsingin keskustassa asuneena, en vieläkään tunne kaupunkia katujen nimien perusteella. Viimeisimmällä matkalla piti turvautua navikaattoriin.
Toisaalta en ole oppinut kulkemaan sienireissuillani kotimetsässäkään. Kompassi pitää olla ainakin taskussa turvana.
No, en tuota osaa liikkua kotonanikaan. Pysyvä ihmissuhde siirtelee edestään vähän väliä ja neuvoo mitä saa missäkin tehdä.
* * *
Tyttären nuorimmaisen pojan rippipeijaisissa olin Meilahden kirkossa. Läheltä piti, ettei rippijuhlat siirtyneet. Poika peijooni oli jättänyt pari kirkkopyhää käymättä ja niiltä osin puuttui passista leimat.
Lauanta aamuna tuli äidin kännykkään huomautus, että jos mielii ripille, niin tänään vielä ehtii paikata poika laiminlyöntinsä, jos menee kahteen messuun Pakilan kirkkoon.
Navikaattorin opastuksella poika Pakilaan ja neljäksi tunniksi kuuntelemaan papin puheita.
Niin sitten ripille pyhänä päästiin ja omaiset ja ystävät saivat rippikahvinsa ja pojan junttura rippilahjansa.
Pidin suvun vanhimpana ja viisaimpana puheenkin pojalle. Sikäli hyvä puhe, että taisin itse liikuttua puheistani eniten. No, niinhän nauran eniten omille vitseillenikin.
* * *
Meilahden seurakunnassa on jämpti meininki. Rippikoulu on siinä mielessä hyvä, että sielläkin opetetaan ihmistavoille ja vastuun merkitystä muustakin kuin kirkollisesta touhusta.
Hyvä Meilahden pappi. Nimen olen unohtanut.
* * *
Julkaisen ohessa taas pitkästä aikaa kirjeen korvesta. Niitä lähettelee minulle hyvin tuttu ja viisas vanhempi henkilö. Hänen lähestymistapansa on persoonallinen, mutta taatusti hänen lähipiiristään lähtevä. Sopii hyvin tähän aikaan, jolloin kiistellään kunnissa siitä kuka saa määrätä mikä vanhuksille on hyväksi. Vanhuksilta tätä ei tietenkään kysytä.

tiistai 4. syyskuuta 2007

Kirje korvesta 3

Männä kesä oli lämmin. Niin kuin kuvasta näkyy. Pitkävarsitossuista, pompasta ja karvahatusta en kuitenkaan luopunut. Mikä pitää kylmän pitää lämpimänkin. Sortsit tempaisin jalkaan muodin ja valokuvaajan takia.

Pahoittelen, että pihanurmi kuvassa on päässyt pitkäksi. Odottelin, että aurinko polttaisi. No, lumi peittää ainakin talvella.

Noista naapureistahan minun piti kirjoittaa. Ovat omituista porukkaa. Niillä on uusi talo. Nyt ne koettaa, että minunkin pitäisi omaani remontoida tai ainakin maalata. Olivat valittaneet kuntaan. Julkisivulautakuntaan.

Minä vastasin, ettei minulla ole velkaakaan niin kuin heillä. Pitäisikö sitäkin naapurin mieliksi hankkia.

Kehuin taloni ulkonäön ja iän. Sanoin, ettei taloni ulkonäkönsä puolesta paljon eroa naapurin vaimon naamasta. Ikää ja ulkonäköä on molemmilla, mutta en puutu naapurin naaman remonttiin, vaikka mieli tekisikin.

Vastakysymyksen tein vallesmannille. Kysyin miksi naapuri ei aja autollaan, vaikka on uusi auto pihassa. Vallesmanni vain yski. Tiesin kysymättäkin, että naapurin ajokortti on kuivumassa, kun istuu illat autossaan ja kuuntelee radiota.

Julkkuja pitää ihailla. Iso Dannykin kestää nuoruusvuosien raameissa. Omasta mielestään. Jopa pursuaa niistä ylikin. Ei näytä yhtään vanhemmalta kuin mitä on todellisuudessa.

Meidän kylällä sanottiin vanhoihin nahkoihin tehdyksi jos oli kaksoisleuka ja ryppyjä naamassa kuin jatsarin varressa.

Tavallisella maatiaismiehellä vanhetessa muisti huononee. Ei muista aina muijansakaan nimeä. Iso Danny muistaa kaikki sussujensa nimet. Ei vaan sitä, että oli yhden kanssa naimisissa.

Rehti ja reilu, ei huoju, ei heilu. Muistelmat peittää mustelmat.

Ymmärrän, että nykyisin naisista tulee julkkuja jos vilauttavat tissiä tai pyllistävät. Tai kertovat olleensa menevän miehen kanssa sängyssä. Vaikka eri öinä.

Toisin oli ennen. Ei ollut telkkuja ja juorulehtiä. Isäntien piti kähmiä piikoja heinäladoissa. Vasta kun pirtissä oli piialla enemmän pentuja kouluun lähdössä kuin emännällä, kuppari otti juorulistalleen.

maanantai 27. elokuuta 2007

Valtuustossa "vit- -taa" ja erotaan.

Tohmajärven kunnalliselämä kummallistuu entisestään. Heiluttaako koira häntää vai häntä koiraa? Onko kysymys todella siitä, niin kuin Esa A. Luukkaisen kirjallisesta eropyynnöstä valtuuston jäsenyydestä voi päätellä, että kaksi henkilöä hallituksen puheenjohtaja Tuomo Eronen ja kunnanjohtaja Olli Riikonen dominoivat mielipiteillään kunnallisia päätöksiä kautta koko luottamushenkilöjärjestelmän.
Siltä todella näyttää, jos viimeisimmän valtuustokokouksen tapahtumia katsoo. Keskustan puheenvuorot asioiden sisältöön käyttivät hallituksen puheenjohtaja ja kunnanjohtaja. Sittenpä jo äänestää rämpsäytettiin, jossa keskustan valtuutetut seisoivat yhtenä mutta äänettöminä johtajiensa takana.
Demarit puhuivat asioidensa puolesta ilman ryhmäpäätöksiä ja äänestyksessäkin mielipiteet vaihtelivat kannatuksesta tyhjään.
Asiasisällöllisesti kysymys tietenkin oli miten mennään Kunta- ja palvelurakenneuudistuslain toteuttamiseen Tohmajärvellä.
Keskusta on tiukoilla ryhmäpäätöksillä pitänyt kiinni kunnan pysymisestä itsenäisenä. Palvelujen järjestämisestä tai niiden hinnasta ei ainakaan hallitus- tai valtuustotasolla heidän puoleltaan ole mielipiteitä kuulunut.
Demarit ovat yrittäneet pitää avia auki vähän joka suuntan. Joensuulta olisi kysytty, kuntalaisilta olisi kysytty ja nyt viimeisimpänä olisi haluttu selvittää olisiko palvelujen tuottaminen Keski-Karjalassa "parasta" kuntaliitoksien kautta.
Viimeisimpäänkin yritykseen keskusta niin kuin aikaisempiinkin, ehkä Sortavalan reissusta opitulla kielellä sanoi: Niet!
Niinpä valtioneuvostolle lähetettävään vastaukseenkin uppiniskaisesta kiinnipidosta, "minä tiedän" jäi perustavaa luokkaa oleva virhe eli ristiriita.
Demarit yrittivät saada vastaukseen lisäyksen, joka koski yhteistoiminta-alueen muodostamistapaa.
Tohmajärven vastaukseksi jäi, joka sanottiin olevan Keski-Karjalan kuntien yhteinen kanta, että yhteistoiminta-alue muodostetaan a) isäntäkuntamallilla; b) kuntayhtymämallilla.
Demarit olisivat halunneet lisätä kohta c) joka olisi ollut kuntaliitosselvitys.
Tämän valtuusto tyssäsi, "johtajiensa" opastuksella.
Mitä neljän kunnan yhteinen kanta on sellainen, jossa Rääkkylä ja Kitee käyvät täyttä vauhtia kuntaliitosselvitystä valtuustojensa päätöksillä. Mitä ajattelevat ministeriössä meidän touhusta?
Johdon mukaisuus ja "minä tiedän" linja törmää vastaisuudessakin. Näin näyttää olevan näreet.
Esa A. Luukkaisen eron pyynnön ymmärrän ja uskon tietäväni myös syyt siihen. Asiasta toivottavasti käydään keskustelua ja nimenomaan keskustan piirissä.
Esa on niitä harvoja valtuutettuja, jotka voi sanoa paneutuneen tehtäväänsä. Hän on ollut keskusteleva ja aloitteellinen, jota ei liiemmälti valtuutettujen enemmistöstä voi sanoa.
Matti Kuittisen kielenkäytöstä en tohdi sanoa mitään. Sillä ei juuri kunnalliseen päätöksentekoon ole vaikutusta.

maanantai 20. elokuuta 2007

Vastaesitys

Vastaesitys Tohmajärven kunnanhallituksen 17.8.2007 pidetyn kokouksen 6 § päätösehdotukseen.

Keskusteltuani päätösehdotuksesta SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja Martti Haarasen kanssa, esitän vastaesityksen ja siihen perustelut.

Vastaesitys: SDP:n valtuustoryhmä ei nimeä edustajia taloustyöryhmän jäseniksi.

Perustelut: Kunnan toimintaa ja taloutta hoidetaan valtuustokausittaan virkamiesten ja vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden toimesta. Heidän toimintansa ja vastuut määritellään kuntalaissa. Nyt perusteilla oleva työryhmä ei anna mitään uutta kunnan toiminnan ja talouden hoitoon. On syytä pelätä, että se epävirallisena jopa hämärtää vastuita.

SDP:n kunnanvaltuutetut, kunnanhallituksen ja lautakuntien jäsenet ovat tuoneet valtuustokaudella kunnan toiminnan ja talousasioiden hoidon järjestämiseksi lukuisia kirjallisia ja suullisia esityksiä. SDP:n luottamushenkilöt tulevat toimimaan niin myös tulevaisuudessa.

Korostamme, että tulevaisuudessakin arvostamme toimintaa, jossa ammattihenkilöt, joita kunnan virkahenkilöt edustavat, tutkivat, valitsevat ja esittelevät toiminta- ja talousasiat luottamushenkilöille, joiden tehtäväksi jää hyväksyä, hylätä tai siirtää päätettävät asiat.

SDP:n valtuustoryhmässä ei ole muista selvästi erottuvia talousasioiden erityisosaajia, jotka voitaisiin nimetä ohjaamaan epävirallisestikaan muita luottamushenkilöitä.

Jos ja kun taloustyöryhmä nimetään haluamme, että sen tekemät esitykset eivät saa enempää painoarvoa mitä epäviralliselle toiminnalle kunnallisessa päätöksentekojärjestelmässä voi kuulua ja eivätkä ohita nykyistä käytäntöä ja virkamiesvastuita.

Veijo Tuunanen