torstai 29. lokakuuta 2020

Tätä se digi teettää

 

Monen sorttista demokratiaa

Olen seurannut mediassa esiin tulleita asioita. Niiden perusteella USA:n vaalijärjestelmästä ei saa selvää Erkkikään. Sanotaan, että oma kehu haisee, muttei näköjään kun Trump puhuu. Raha voi tehdä Amerikassa kauniin naisesta ja öykkäristä miellyttävän. Yhdysvaltalainen demokratia sanotaan olevan vaarassa tulevissa presidentin vaaleissa. Kysyä sopiikin, mikä se sellainen demokratia on, jossa lopultakin sallitaan äänestäessä käyttää omaa kynää, mutta ase on saanut olla mukana äänestyskopissa vuosikymmenet. Maassa maan tavalla, jottei samaan Suomessa ajauduttaisi pidetään huolta suomalaisesta demokratiasta äänestämällä tulevissa kuntavaaleissa.

Vaaleissa aina on kysymys vallasta. Suomessa siitä kamppaillaan puolueiden nimissä. On muistettava, että kysymyksessä kuitenkin lopulta ovat henkilövaalit. Nimillähän kamppailu käydään. Ehdokkaat ovat sitoutuneet edustamaan puolueensa edustamia asioita ja tavoitteita. Äänestäjän on arvioitava miten oma äänestettävä pystyy tähän tehtävään. Samalla äänestäjän on ymmärrettävä suomalaisen demokratian jakautuma. On erikseen valtakunnalliset ja kunnalliset vaalit. Niissä on eri tehtävät. Kuntavaaleissa valitut hoitavat kansalaisten lähiasioita. Eduskuntaan valitut valtakunnan asioita. Jotkut ja joskus puolueet koettavat hämärtää tätä tehtävä jakoa tarkoituksellisesti. Mielestäni tätä on tapahtunut persuissa, joissa tarjotaan maahan muuton estämistä ratkaisuksi kaikkiin niin valtakunnan kuin kunnallisiinkin ongelmiin. Jään mielenkiinnolla odottamaan mikä on persujen vaaliteema Tohmajärvellä tulevassa kuntavaalissa.

Viime aikojen mielipidemittauksissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Demarit ovat vakiinnuttaneet kannatuksensa kärjessä. Odottamaani persujen kannatuksen putoamista ei ole tapahtunut. Uskoisi, että kaikkeen tyytymättömyys ei enää ole peruste nykyaikana äänestyskäyttäytymiseen. Vennamo ja Soini ratsastivat sen hevosen hengiltä. Muistoilla ei voi elää kovin pitkään. Kokoomuksessa ihmetellään hiljaista mutta varmaa kannatuksen putoamista, kun persut nakertavat valtaistuimen jalkaa ja isoraha metsäjättien kanssa ajavat oikealta ohi. Tehtäväksi kykypuolueelle on jäänyt haparointi, joka johtaa vain kannatuksen laskuun. Hallituspuolueiden kannatus on pysynyt, jopa hiukan vahvistunut. Kunhan eivät itse takerru epäoleellisiin asioihin. Sellaiseksi katson keskustelun soteen liittyvästä nimiasiasta. On ihan yksi ja sama onko nimenä hyvinvointialue vai maakunta. Tai sitten se kuuluisa persreikä. Vanha sanonta sopii tähänkin. Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeään.

Tietosuojasta ja sen murrosta kohistaan. Ymmärrän tietosuojan olevan monille ensiarvoisen tärkeää. Sellaisen piiriin kuulunevat erityisesti terveystiedot. Varsinkin psykoterapiaan kuuluvat tiedot. Pankkisalaisuuden ja rikosrekisterin tietojen pysyminen salaisuuden piirissä ovat joillekin tärkeitä arvoja. Varsinkin jos niihin liitetään luottotiedot ja joita tarvitsee yksi ja sama ihminen. Tietomurto Vastaamoon on rikos ja tietojen käyttö kiristykseen on yököttävää. Henkilökohtaisesti tuskin järkyttyisin, jos olisin murron kohteena. Pankki- ja terveystietoni olen antanut luottamuksella kyseisille järjestelmille omaksi edukseni. Ne eivät ole enää silloin salaisuuksia.

torstai 15. lokakuuta 2020

Kyky muuttui viikossa yhy yhy

Kykypuolueen hölynpöly

Kirjoitan tätä sunnuntaina. Pakinan ajankohtaisuus kärsii vähän siitä kun lehden ilmestyspäivä on torstaina. Politiikassa oppositio huolehtii paremman puutteessa siitä, että hätätilassa vähästäkin pidetään mölyä. Sellaiseksi katson kokoomuksen epäluottamusesityksen perhe- ja peruspalveluministeri Kiurulle. Perusteluissa mainitaan, ettei Kiurun sanomisiin voida luottaa ja että kasvosuojainten käyttö- ja hankinnoissa olisi poliittista ohjausta ja näin suomalaisia olisi johdettu harhaan. Tähän väliin panen oman puumerkkini, että hölynpölyä.

Yhtenä suomalaisena monien puolesta, joista kokoomus sanoo kantavansa huolta sanon, että meilläkin on aivot. Ymmärrämme kuultua puhetta ja kirjoitettua tekstiä. Myös Krista Kiurun puhetta, vaikka se runsasta monen mielestä lieneekin. Korona on edelleen tuntematon. Sen liikkeistä ei ole tietoa, eikä sen estämisestä ole yhtäkään varmaa konstia. Eikä sitä näytä tietävän kokoomuskaan. Tuskin epäluottamuksen esittäjä Mia Laihokaan vaikka on koulutukseltaan lääkäri ja Terveystalon asiantuntija. Tukiessaan Laihoa Mykkänen ja Orpo asettavat kykypuolueen maineen kyseenalaiseksi. Samalla tulevat ampuessaan hallitusta hajalle ampuvat itseään jalkaan.

Uskon suomalaisten tekevän maskinkäyttöpäätöksen oman harkintansa ja saadun tiedon pohjalta. Se ei ole puoluepoliittinen päätös. Meidän perheessä ryhdyimme yhteisellä päätöksellä eilen käyttämään   kasvomaskeja siellä missä ihmisiä liikkuu. Maskit eivät ole haitta, ei harmi. Ne ovat suoja näkymätöntä ja tuntematonta vaaraa vastaan. Ei opposition keppihevonen.

Kuntavaalit lähestyvät piittaamatta koronasta. Kuntavaaleissa voimasuhteissa ovat näyttäytyneet perinteiset puolueet kepu, kokoomus ja demarit. Näiden keskeinen järjestys ei ole ollut sama kuin mikä on valtakunnallisissa voimasuhteissa. Kepu on keikkunut kunnissa keulassa, mutta varsinkin nyt kulkee Sipilän perintönä valtakunnan hierarkiassa varjojen mailla. Persut uhkaavat tulevissa vaaleissa syöstä kepun vielä syvemmälle unohduksen suohon. Niin uhkaa, mutta millä keinoilla? Ne eivät ole samat kuin valtakunnan politiikassa meuhaaminen maahanmuuton estämisellä ja sen ratkettua kaikki olisi valtakunnassa hyvin. Kuntalaisten hyvinvointi ei ratkea maahanmuutolla mihinkään suuntaan. Jää nähtäväksi huomaavatko persuja äänestävät tätä.

Hallituspuolueista demareilla menee tällä hetkellä hyvin. Mielestäni paljolti Sanna Marinin ansiosta. Hänen hallituskoostumus ja toiminta tapansa saa paljon hyväksyntää laajalti myös muilta kuin demareilta. Kantaako Marinin myönteinen persoona demareita kuntavaaleissa vaalimenestykseen? Eduskuntavaaleissa sitä voisi pitää varmana, mutta kuntavaalit ovat oma juttunsa. Nostaisin tässä vaiheessa menestykseen ensimmäiseksi asiaksi onnistuneet ehdokasasettelut. Kuntavaaleissa äänestetään enemmän tuttua ja turvallista ihmistä, johon voi luottaa yli puoluerajojen. Kunta-asioita ovat enemmän lähipalveluun kuin valtakunnan asioihin sidottuja. Maalaisjärjellä ratkottavia asioita. Siksi ehdokas, joka on näkyvällä paikalla ja tietämättä hänen kuntapolitiikkansa tietämyksestä saa helpommin ääniä ja tulee valituksi kuin puoluepolitiikassa marinoitunut puurtaja. Vaarana tässä ovat yhdenkauden tähden lennot. Näiden poisto pitää puolueiden kunnallisjärjestöjen hoitaa ennakkoon. Persujen heikkous on juuri siinä, ettei heillä ole perinteitä ja paikallisia vahvoja kunnallisjärjestöjä tätä tehtävää varten. Siksi persuilla on ollut ongelmia jäsenistönsä kanssa oikeustoimissa.

 

tiistai 6. lokakuuta 2020

Onko eliittiammatteja, jotka tarvitsevat omat lakikäsittelynsä.

 

Yksi laki riittää

Suojaako suomalainen hallintojärjestelmä lääkäreitä ja pappeja lain langettavista seurauksista ns. tavallista kansalaista paremmin?  (Hs. 26.9. Jutut tuomiokapitulin ja Valviran kannanotoista pappien ja lääkäreiden lainvastaisiin tekoihin) Verrokkina kerron tapauksen, jossa syrjäkylän taksi menetti elinkeinonsa ja uudehkon autonsa valtiolle, kuljetettuaan autonsa takakontissa asiakkaan maitotonkkaa jossa oli pontikkaa. Onko oikein, että Valvira arvioi langettavan tuomion jälkeen rangaistuksen kovuutta ja lääkärin kykyä hoitaa tehtäväänsä ilmeisestä ja todetusta uusimisriskistä huolimatta? Ovatko kirkkolaki ja Suomen laki ristiriidassa keskenään, kun pappien tekemiin rikoksiin tarvitaan molempien tuomioasteiden käsittely ja erilaiset rangaistukset?

Suomalaiseen hallintojärjestelmään on kirjattu niin Valviran kuin Tuomiokapitulin menettelyt. Ne lienevät lainmukaisia, mutta tuskin kansalaisen mielestä oikeuden- ja tasa-arvonmukaisia. Erityisesti nyt koronan aikana, kun ihmisten perusoikeuksiin joudutaan muuttumaan tuskin tarvittaisiin ammattiryhmiin perustuvia eriarvostavia sanktioseurauksia.

Veijo Tuunanen. Kemiönsaari

torstai 1. lokakuuta 2020

ÄÄNESTÄ ETTEI TARVITSE HUUTAA

 

Sivistystä opetetaan, kulttuuria eletään

Äänten enemmistö ei takaa vaalivoittoa Amerikassa. Valkovenäjällä voittaja laskee äänet. Venäjällä on vaarallista asettua ehdokkaaksi vaaleissa. Vaaleilla valituista EU-edustajistamme jännitämme eniten sitä, pysyykö heillä korkki kiinni. "Tähdet tähdet", "The Voice of Finland" ja "Tanssii tähtien kanssa" TV-ohjelmissa saa äänestää mutta äänimääriä ei kerrota. Voittaja julistetaan ja sekin joskus hämärään prosenttilukuun verhottuna. Ollaanko oikeilla jäljillä, vai hämärretäänkö tällaisella menolla vaalien ja äänestysten merkitystä demokratian vahvimpana peruskivenä? Ruonansuun sanoin: "Mietipä ite." Kiinan ja Pohjois-Korean järjestelmistä ei taideta tietää mitään muuta varmaa kuin, että siellä kerran valitut pysyvät asemissaan hämmästyttävän kauan. Ennen kuin paremmat ratkaisut yhteisten asioiden hoitoon keksitään, käytä äänioikeuttasi vaaleissa. Suomessa on merkitystä vaalituloksella.

Sanoilla on oma merkityksensä. Lehtemme viime numerossa oli ansiokas juttu Tohmajärven kohta valmistuvasta sivistyskeskus Ahjosta. Alkuaan samalla tontilla oli alakoulu. Se, jossa minuakin yritettiin kasvattaa ihmisten tavoille. Järjestelmä kehittyi niin, että viereen rakennettiin kansakoulu, aseman suolle keskikoulu, koulukeskus ja nyt sitten Ahjo. Kyläkoulut ovat hävinneet. Olen koulutukseltani edelleen sen alkuperäisen alakoulun varassa. Sivistyksestä ja sanan merkityksestä kiinnostuin kun olisin nähnyt uudelle rakennukselle paremmaksi nimeksi; kulttuurikeskus. Sivistyksen koen sellaiseksi, jota koulussa juuri opetetaan. Ihmisten tavoille elämistä. Siihen nimi sopii. Rakennukseen sanotaan sijoitettavan paljon muutakin kuin koulun tarjoamaa opetusta. Myös yhdistys ja vapaata kansalaistoimintaa. Siksi kulttuurikeskus nimi olisi ollut sopivampi. Kulttuuri pitää sisällään sivistyksen, mutta ei välttämättä toisin päin. Sivistystä opetetaan, kulttuuria syntyy elämisen myötä. Ahjo sopii nimeksi niin kulttuuri- kuin sivistyskeskuksellekin, vaikka harva nuori tietää mitä ahjo-sana tarkoittaa. Se on sepän pajan tulisija, johon lisätehoa saadaan palkeilla, joilla pumpataan lisäilmaa ahjon hiiliin kuumennettaessa rautaa takomalla muokattavaksi. Ukini ja isäni olivat seppiä Kemien keskustassa ja heillä oli tietenkin pajassaan ahjo. Se siitä.

Saattohoidosta ja koulukiusaamisesta on oltu huolissaan viime aikoina. Vaikka olen itse saattohoitoiässä, en kanna huolta 17-paikkaisen saattohoitopaikan taloudesta. Lähtö tulee aikanaan, oli millaiset lähtiäiset tai saattajat hyvänsä. Harvalle saattohoito lähtiäisiä on tarjolla, kun katsoo elämänmenoa maailmalla ja Suomessakin. Koulukiusaamiselle on tehtävä stoppi. Mutta miten? Osaajia ja puhujia riittää, mutta samalla kiusaaminen etenee väkivallan suuntaan. Olisiko syytä ottaa esille lapsen kehitys, lapsen ensimmäisestä parahduksesta lähtien. Tiedämme, että lapsi oppii pitkälle kouluikään asti mallioppimisen kautta. Ottaako nykyisin lapsi oppinsa väkivalta elokuvista, videopeleistä joissa ammutaan ja tapetaan ihmisiä ilman mitään seurauksia. Kipua ei  kuvata eikä rangaistuksia seuraa pahoistakaan teoista. Vastuu onkin koulukiusaamisesta meillä vanhemmilla, kun sallimme nykymenon. Lapselle on pienestä pitäen näytettävä hyvän ja pahan rajat. Mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Koulukiusaaminen loppuu vain meidän vanhempien, isien ja äitien sekä opettajien yhteistyöllä. Väkivallan "ihannoiminen" elokuvissa ja videoissa on saatava loppumaan.