Aate unohtuu kun ministeriauton takapenkki kutsuu

Hallituskiima voitti aateliiman

Tiedetään, että asiat ovat niin miltä ne näyttävät, kunnes tiedetään miten ne todellisuudessa ovat. Tätä kirjoittaessa Orpo on kasannut hallitusta 4 viikkoa "hyvässä hengessä" ilman tulosta. Tähän tyytymätön persujen Purra on astunut esiin ja määrännyt hallitusneuvotteluille takarajan ilmastomuutos- ja maahanmuuttoasioiden ratkaisuun. Näyttää kuin Purra olisi ottanut kuristusotteen Orpossa neuvottelujen johtajana.

Katsoin muistin virkistämiseksi Nordnet Rahapodin tekemän haastattelun Riikka Purran mielipiteistä ajalta ennen eduskuntavaaleja. Tunnin jaksoin kuunnella Purran monologia persujen lupauksista jos pääsevät hallitukseen. Moni asia siinä nykyisyydestä kääntyy päälaelleen. Kokemani pettymykset estävät minua uskomasta mahdottomiin lupauksiin. Ei musta valkeaksi muutu lupauksilla. Haastattelija kysyi Purralta, mitä persut lupaavat antaa heitä äänestäneille duunareille. Siinä kohtaa havaitsin Purralla epäröintiä. Lopulta hän sanoi sellaiseksi verojen alennuksen. Mitä ajattelevat tästä duunarit? Riittääkö heille veronalennukset? Eikö työrintamalla tapahdu muutakin? Työlainsäädäntö, palkka- ja muut sopimukset, työsuojelu ja luottamusmiesjärjestelmä ovat asioita, joiden toteutuminen on mahdollistettu ammattijärjestöjen toiminnan kautta. Duunareiden vastapelurina taustalla yleensä on häärinyt kokoomus. Nyt näyttää siihen nousevan omalla julistuksellaan persut, ilmoittamalla tulevansa lailla myös palkkaratkaisuihin. Alkuun nyt maahanmuuttajien palkat. Pistää duunarin miettimään kun työehdoista neuvottelee ammattijärjestöt ja vasta puolella on duunareiden valtaan äänestäneet persukansanedustajat.

Lauantaina katsoin kännykästä 6 tuntia ensin RKP:n ulko-ovea ja sitten Säätytalon portaikkoa. Minua kiinnosti mitä muutoksia RKP vaati hallitusneuvottelujen maahanmuutto politiikkaan. Eihän ne niitä tuoneet julki. Sitten kiinnosti miten Orpo muutosvaatimuksiin suhtautuu? Kertoi kriisistä selvityn yhteisellä puheenjohtajien päätöksellä. Joitain muutoksia tuli, mutta mitä ja mihin, ei selvinnyt. Riikka Purra tuli median eteen ja pyöritteli sanojaan edestakaisin. Oli sanonut monta kertaa, ettei persut peru päätöksistään eikä päätetystä muuteta mitään. Nyt ilmoitti, että muutettiin, mutta mitä, sitä hänkään ei sanonut. Oli yksityiskohtia, kuulemma. Tapahtuma osoitti Riikka Purran kokemattomuuden neuvottelijana. Neuvotteluissa ei vastustajalle lueta aikarajoja eikä ota tai jätä vaihtoehdoksi. RKP:n Anna-Maja Henrikson veti muutosehdotuksellaan Riikka Purran kölin alta kahteen kertaan. Jotkut sanovat Purran kääntäneen takkiaan. Minusta hän ei kääntänyt takkiaan. Henrikson esityksellään repi Purran takista hihat. Kun RKP ei kerro mitä pyytää, eikä persut mitä antaa ja kokoomuksen Orpo ei kerro mistä sovittiin niin se on tulevaa hallitusohjelmaa.

Metsän omistajia on Suomessa n.600000. Suurin osa lienee tavallisia ihmisiä. Jokaisella lienee jokin käsitys luonnonsuojelusta. Harva on istumassa tiellä tai kadulla estämässä liikennettä. Vielä harvempi kiinnitettynä ketjuilla puihin luontoa suojelemassa. Nämä sinänsä hyvää tarkoittavat mieltäänosoittavat eivät kuitenkaan näytä näkevän metsää puilta. Heitä ohjaa keskenään ristiriitaiset tutkimukset metsien tilasta. Ja puuttuva käytännön kokemus. Kerronpa tässä oman luonnonsuojelumme. Ostimme metsää 11.2.2013., 15ha. Laitoimme siitä "ikuiseen" luonnonsuojeluun 15.1.2014., 7,4ha. Metsätietämyksemme on kansanopiston metsätalouskurssi ja kävely metsässä.

Vankeinhoidolla on oma kulttuurinsa.

 

Mopo keulii monella.

Mikä meitä suomalaisia vaivaa? Osa mököttää mökeissään ja osa hilluu milloin minkin perässä. Niin kuin tätäkin kirjoittaessani äitienpäivä aattona. Kerääjä, Kääntäjä vai Käärijäkö se on saanut ihmiset sekaisin? Kaikki kunnia hänelle, vaikka enemmän arvostan niin laulu- kuin pukeutumisessakin Olavi Virtaa ja Henry Theeliä. Joku villitys on meneillään Tampereella jääkiekon kansa. Maailman mestaruuksia siellä ratkotaan joka vuosi. Pian kai pari kertaa vuodessa. Pelaajia sanotaan tähdiksi ja haastatellaan kuin kuninkaallisia valtiovierailuilla jos ehtivät antamaan ilmeikkäitä lausuntojaan: "Me pelataan omaa peliä. Katsotaan mihin se riittää" Kaverille ei anneta perää." Kaljan hintaa on korotettu 9 eurosta 9,30 ekeen. Minkä tiedottivat aina rahan ahneet järjestäjät. Vielä kun niin Käärijän kuin jääkiekon ympärillä pyörivät ihmiset muistaisivat omia äitejään edes äitienpäivänä. Hän on tehnyt mahdolliseksi sen, että voimme riehua milloin minkin harrasteen puolesta. Kiitos siitä on pieni ele äidille. Hän ei vaadi, hän ansaitsee sen.

Rikosseuraamuslaitos  (Rise= ent Vaho=Vankeinhoitolaitos) on nostanut vankilat tikun nokkaan. Olen kirjoittanut siitä laajemmin kotipalsta.blogspot.com (30.4) koskien Pelson vankilan lopettamispäätöstä. Nyt Rise on päässyt vauhtiin ja Hesarissa (10.5) uutisoinut lakkautuslistalla olevan myös Riihimäen, Helsingin, Jokelan ja Kylmäkosken vankilat. Tilalle rakennettaisiin uudet vankilat. Tämän jutun kun huomasi Helsingin pormestari Vartiainen, hän tarjoutui ottamaan Helsingin vankilan alueen ja rakentamaan alueelle uusia asuntoja. Sama Vartiainenhan ei kunnostautunut henkilöstön palkan maksujen järjestelyssä. Jäikö häneltä huomioimatta Risen uuden vankilan sijoitusvaatimus lähemmäksi kaupungin keskustaa. Helsingissä se olisi senaatin- tai kauppatori. Kustannuksia ei Rise enempää kuin Vartiainenkaan maininneet mitään. Minä vähällä matikkapäälläni  epäilen niiden nousevan miljardiluokkaan.

Olin vähällä osuudellani mukana Pohjois-Karjalan lääninvankilan perustamisessa ja alkuun panossa. Mikä lie kyseisen vankilan nimi? Nimiä, osoitteita ja virkanimikkeitä Rise näyttää vaihtavan vuodenaikojen mukaan. No, nykyiseltä nimeltään Pyhäselän vankilaa Rise oli lakkauttamassa muutama vuosi sitten. Mielestäni ilman yhtäkään järkevää perustetta. Jokaisella nykyisellä vankilalla on oloonsa järkevät perusteet. Pyhäselän vankilan sijoitukseen olivat vahvoina  perusteina sijainti. Alueella ei ollut vankilaa. Aluepolitiikka, vankila korvaisi kuparikaivoksen lakkautumisesta johtuvaa  heikkoa työllisyystilannetta. Uusi vankila mahdollistaisi uuden tyyppisen vankeinhoidon kokeilun uusissa siihen rakennetuissa tiloissa. Tila- ja henkilökuntarakenne sekä vankeinhoidolliset tavoitteet tukivat vankilan olemassa oloa juuri Pohjois-Karjalassa.

Vankila ei ole vain rakennus, eikä henkilökunnan tehtävä vain vartioida. Ei myöskään yksin ohjata, opettaa, neuvoa tai tuputtaa omaa ohjettaan vangille, enempää uskonnon, lääketieteen tai muunkaan nurkkanäkemyksen mukaan. Rangaistus vankilassa perustuu vain vapauden menetykseen. Muu vankilan toiminta on estää rangaisukseen mahdolliset lisäävät osa-alueet. Ei haalia sellaisia, jotka vain vaikeuttavat perustehtävästä selviytymistä. Kaikki muutokset vankeinhoitoon edellyttävät vankilakulttuurin tuntemusta ja sen huomioon ottamista. Vankilarakennukset antavat vain puitteet vankeinhoitoon. Tavoitteet ja henkilökunta siihen sisällön.

Pelko ja ennakkoluulo uppoaa äänestäjiin

Oma analyysini

Ketkä äänestivät persuja? Karkea jako vaaleissa ennen oli, että maalaiset äänestivät Keskustaa, duunarit demareita ja ns. parempi väki Kokoomusta. Loppuporukka jätetään tässä marginaaliin. Paitsi persut. Kiipeämiseen kokoomuksen ja demareiden väliin pitää olla hyvä syy.

Isojaossa 1700-luvulla maat Suomessa jaettiin niin, että asumukset rakennettiin erilleen toisista, vastoin kuin Euroopassa. Talo mäellä hallitsi maisemaa ja tapahtumia. Syntyi omistusoikeus ja kateuden siemen naapureita kohtaan. Yhteiskunta kehittyi. Kirkon ote maallisesta vallankäytöstä hölleni ja tilalle tulivat etupiirit ja niistä kehitettiin poliittiset puolueet. Kysymys todellisuudessa oli vallasta ja sen käytöstä. Sitä markkinoitiin vaaleissa äänestäjän edulla. Syntyi ryhmiä, jotka jakoivat mielipiteitä mutta myös kansalaisia erilaisiin etupiireihin. Siinä sivussa syntyi populismi, joka käytti vallantavoittelussaan vanhojen puolueiden heikkouksia.

Romanit (mustalaiset) lähtivät Intiasta 1000-luvulla ja tulivat myös 1500-luvulla Suomeen. He erottuivat elintavoiltaan ja pukeutumiseltaan valtaväestöstä. Muistan minuakin pelotellun mustalaisilla, jotka ottavat lapsen mukaansa jos ei totelleet vanhempiaan. Minulle syntyi vieraan pelko, josta vasta viime aikoina olen päässyt eroon. Jostain kasvatuksellisistä syistä kuulin lapsia pelotellun myös poliisilla.

Sodat, nälänhätä ja toimeentulon niukkuus on synnyttänyt maahanmuuton. Oman hengen säilyttäminen ja toivo elämän paremmasta jatkumisesta ovat tuoneet Suomeen pakolaiset omine kulttuuriperinteineen ja pukeutumisineen. On syntynyt ja synnytetty  takaisin suosisatainen  pelko kaikkea uutta ja vierasta kohtaan. Pahinta tässä on, että kohteena ovat ihmiset. Helpoin tapa osoittaa pelon kohteet, ovat heidän vaatetuksensa. Jotta ennakkoluulot vahvistuisivat aina muukalaisvihaksi tarvitaan suomalainen luonteen piirre, joka on kateus. Pakolaiset muka rasittavat talouttamme ja kaventavat toimeentuloamme. Tätä väitettä uskotaan, vaikka tutkimukset osoittavat jo päinvastaista. Tähän vuosisataiseen kaiken uuden pelotteluun ovat persut perustaneet ideologiansa. Mausteeksi vanhasta kontista kun otetaan herravihan ja röyhkeän kielenkäytön, niin johan ääniä tulee mallilla; meillä uskalletaan sanoa. Uuden ja poikkeavan pelko näyttää ajavan perinteistenkin puolueiden äänestäjiä persuja äänestämään. Heitä häiritsee kadulla vastaan tulevat ja kahviloissa istuskelevat maahanmuuttajat. Suomessa unohdetaan, että suomalaisia "elintasopakolaisia" 60- ja 70-luvulla meni Ruotsiin satojatuhansia ihmisiä.

Hallitusta muodostaessaan Orpolla on ongelmana maahanmuutto. Perinteelliset kokoomukselaiset tarvitsevat lisää maahanmuuttajia. Jos ei niitä tule, lähtee puolue niitä hankkimaan ilman Orpoa. Jos persut löysäävät maahanmuutto vastaisuuttaan lähtevät persuilta äänestäjät. Mitään muuta ideologiaahan ei persuilla olekaan. Sellaiseksi kun tuskin voi laskea kaiken muun moittiminen ja sopimaton kielenkäyttö. Äänestäjätkin voivat ryhtyä ajattelemaan mikä valta on heidän äänellään.

Edellä olevan perusteella ennustan kokkareiden ja persujen yhteiselämälle vaikeutta ja lyhyttä yhteiselämää.

 

On sitä sählätty ennenkin

30.8.2011.

Eikö valtuutettuja ja kunnanhallituksen jäseniä informoida?

Eilisessä Tohmajärven kunnanvaltuuston kokouksessa oli asia N:o 5, otsikolla ”Keski-Karjalan sote-neuvottelujen muistio 22.06.2011”

Valmistelijaksi oli merkitty kunnanjohtaja ja päätösehdotus oli tiedoksi kunnanhallitukselle ja edelleen valtuustolle.

Allekirjoittanut ihmetteli ”neuvottelijoiden” kokoonpanoa. Ketä olivat neuvottelijat ja sitä miksi ei tässä vaiheessa käytetä voimassa olevaa Seutusopimusta, seutuvaliokuntaa ja seutuvaltuustoa, Nehän olivat kaikki keskeisiä, kun Helliä rakennettiin. Lisäksi niiden pitäisi olla demokraattisesti valittuja.

Ihmettelin myös miksi pykälä nyt oli valtuuston esityslistalla, kun se oli auttamattoman myöhässä. Tiesin samojen neuvottelijoiden pitäneen kokouksiaan mainitun päivän jälkeenkin.

Myöhemmistä kokouksista oli tiedotettu näyttävästi julkisuuteen aina radiota myöten. Niissä annettiin ymmärtää, että Helli lopetetaan. Kuitenkaan sellaista päätöstä ei ymmärtääkseni ole tehty yhdessäkään kunnassa.

Tohmajärvellä on nykyisen kunnanjohtajan virkakauden aikana riittänyt ihmettelemistä.

Asiakohdassa 6 oli kunnanjohtajan tekemä päätösehdotus: ”Kunnanhallitus esittää valtuustolle, että Tohmajärven kunta täyttää kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain velvoitteet muodostamalla sosiaali- ja terveystoimen yhteistoiminta-alueen 1.1.2013 alkaen Kiteen kaupungin sekä Kesälahden ja Rääkkylän kunnan

kanssa. Asiasta valmistellaan kuntien välinen yhteistoimintasopimus, joka tuodaan valtuuston päätettäväksi vuoden 2012 aikana.”

Tällaisella päätöksellä lähetetään vastaus valtiovarainministeriöön Tohmajärven terveys- ja sosiaalipalvelujen nykytilasta.

Kysyn onko vastaus yhtä kuin tämän päivän totuus tilanteesta? Vastaan, ettei ei. Meillä on toiminut yhteistyöalue ja on voimassa edelleen. Heillä on Helli-liikelaitos ja sekin toimii tavallaan. Vastauksessa sanotaan, että näitä ryhdyttäisiin rakentamaan vasta nyt. Vastauksesta on unohtunut mainita, että Rääkkylä on lähtenyt Hellin palvelujen käytöstä. Ja sekin on unohtunut, että kunnat käyvät keskenään kiistaa Hallinto-oikeudessa. Jopa itsenäisen Rääkkylän vetäminen ilman heidän päätöksiään menee ainakin rääkkyläläisten hilseen yli.

Käsittelylistalla oli myös Demari-valtuustoryhmän aloite erota Helli-liikelaitoksesta. Se keskustan esityksestä siirrettiin. Perusteluina oli, ettei asiaa ja sen vaikutuksia ehditä kiireen syksyn takia kaikkia selvittää.

*****

Sitten varsinaiseen asiaan.

Kunnanjohtaja Olli Riikonen, eivätkä muutkaan neuvotteluihin osallistuneet tiedottaneet valtuutetuille, että uusi Yhteistoimintasopimus kolmen kunnan kesken valmistellaan ja päätetään tänä syksynä ja saatetaan voimaan 1.1.2012. ( Tämä jäi mainitsematta myös ministeriölle)

Uusi sopimus valmistellaan virkamiesten toimesta. Esitys viedään seutuvaliokunnan, neuvotteluryhmän, laajennetun seutuvaliokunnan kautta kuntien hallituksiin ja valtuustoihin. Päätökset tehdään marraskuun puoliväliin mennessä.

Että tämmöistä asiaa kunnanjohtaja Olli Riikonen valmistelee, mutta ei katso, että tästäkin olisi hyvä tiedottaa valtuutetuille. Onko kuntalaki tässäkin asiassa väärässä?

Samaan aikaan ja viimeksi tänään (30.8.2011) kuntaministeri Henna Virkkunen televisiossa ja radiossa sanoi, että Paras-laki vedetään pois ja annetaan uudet ohjeet sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä kuntiin.

Olisi kohtuullista kunnanjohtaja Olli Riikosen tiedottaa mihin lakiin vedoten hän nyt rakentaa kolmenkunnan yhteistoiminta-aluetta. Paras-laki, joka ennen oli kaikki kaikessa jo ennen aikojaan se sovi enää perustaksi.

Olli Riikosella on oltava tiedossa myös se, että Kiteen kaupunki on varannut Yhteistoiminta-alueensa kunnille ”säästöpäätökset”. Niissä sanotaan mm, että päiväaikainen lääkäripäivystys siirretään Kiteelle.

Se tietää sitä, että Tohmajärven terveyskeskuksessa ei ole lääkärinvastaanottoa eikä sairasosastoa. Ei pian tämän jälkeen apteekkiakaan.

Tämä kaikki toteutuu, ellei Tohmajärven kunnanvaltuutetut sitä estä. Vastuu on keskustan ja kokoomuksen valtuutetuilla.

Veijo Tuunanen.

 

Pelson vankilan muistoksi.

 

Työni vankilassa suoritin 1970 - 1990 luvulla. Siihen aikaan elettiin Vankeinhoitolaitoksen ja K.J.Långin aikaa. Vankiloita johtivat johtajat, vartijat olivat vartijoita, vartiopäälliköitä ja työtoimenhaltijat olivat työmestareita. Vangin päivää ohjasi työnteko maataloudessa tai metalli- ja puuteollisissa työpaikoissa. Valtiolle valmistettiin rekisterikilpiä, liikennemerkkejä ja Postille kalusteita. Tyytymättömyyttä järjestelmää kohtaan osoitettiin, mutta enempää vangit kuin henkilökuntakaan siitä eivät halunneet luopua.

Edelleen aktiivisesti vankeinhoitoa seuraavana olen ihmetellyt vankeinhoidon muutoksia. Erityisesti sitä millä vauhdilla muutetaan organisaatioiden nimikkeitä tehtävien pysyessä entisinä tai niiden sirpaloitumisina. Vankiloiden nimiä vaihdetaan ja henkilökunnan nimikkeiden muutoksesta ei vanhalla tiedolla pysy perässä. Parhaana esimerkkinä tästä on Rikosseuraamuslaitos (Rise) itse.

Järjestäytyneen yhteiskunnan tavoite on toimia yksilön ja yhteisön parhaaksi. Sen tukipilareina on vastuu järjestyksestä ja työnteosta, vaikka omat taidot olivatkin siihen rajalliset. Harva vanki tämän kieltää. Vangin oppiminen ajankäyttöön, levon ja työajan erottamiseen toisistaan oli minulle jo saavutus. Työn onnistumisesta tuli hyvä mieli teettäjälle ja tekijälle.

Nykyvankeinhoito ei tunne kokemuspohjaan perustuvaa kulttuuriaan. Alalle sen korkeimmille portaille tullaan siviilikoulutuksen pohjalta ilman minkään alan ammattikokemusta. Vankeinhoito elää muutosta, jonka lopullista päämäärää ei tunneta. Kokeillaan erityismetodeja, joiden tyrkyttäjiä näyttää riittävän. Syntyy hämmennystä työtehtävien hoitoon niin henkilökunnalle kuin vangeillekin. Jopa se rangaistuksen ainoa tarkoitus; vapauden menetys, unohtuu.