torstai 13. syyskuuta 2018

Tuki voi olla haitaksi


Byrokratia kukkii ja voi hyvin
Hallitusohjelmassa luvattiin purkaa byrokratiaa. Tässäpä kaksi kohdetta joihin olen törmännyt muutama päivä sitten. Tyhmyyttäni vai korkeasta iästänikö johtuen? Toinen koskee metsävero- ja toinen metsänhoitotukikiemuroita. Kumpaisenkin kohdalla minua on kohdeltu lainmukaisesti. Se on selvinnyt minulle lukuisten kirjallisten, suullisten ja puheluselvitysten jälkeen. Kyseessä ovat olleet verotuksessa menovaraus ja metsänhoidossa tuki taimikon varhaishoitoon. Kysymyksessä ovat olleet taloudellisesti vähäiset asiat suhteessa niiden aiheuttamaan haittaan minulle ja suhteettoman suureen byrokratiaan yhteiskunnalle ajankäyttönä ja henkilökuntakustannuksina.
Metsäverotus on ollut keskustelun kohteena vuosikymmenet. Se kuulunee kapitalistisen ja demokraattisen yhteiselon ominaisuuksiin. Sen ei pitäisi kuitenkaan estää asioiden hoitamista veroteknillisesti niin, ettei sitä tarvitsisi paikata inhottavalla tukiviidakolla, jonka hoitoon tarvitaan asiantuntijoita asiantuntijoiden tueksi. Ollaanko oikealla tiellä, jos maanviljelyä ohjaa nippelisäännöillä EU ja metsänhoitoa ja puukauppaa ohjaavat asiantuntijat ohi metsämaan omistuksen?
Hallituksen byrokratian purkaminen ei ole yltänyt edellä oleviin asiakohtiin, vaikka hallituksessa istuukin uudistusministeri. Uudistukset Suomessa tahtovat mennä lisäetuuksien "keksimiseen", ei entisen "himmelirakennelman" purkamiseen. Erityisesti ns. kaupunkilaismetsänomistajat ovat hukassa pienten metsäpalstojensa omistajina.

Politiikkaan teko lähemmäksi äänestäjää


Avoinmuutta on lisättävä
Tätä kirjoitettaessa Ruotsissa vasta äänestetään. Siihen voidaan palata myöhemminkin. Oman hallituksen ja eduskunnan hommia on mielenkiintoista seurata miten kesäloma ihmisiin on vaikuttanut. Puheet ovat pysyneet entisinä. Kehonkieli kertoo kuitenkin pinnan alla olevan liikkeitä, jotka näyttävät muuta kuin mitä sanat kertovat. Tämä näkyi eduskunnan ensimmäisellä kyselytunnilla.
Kysyjiin oli tullut selvästi enemmän pontta ja itsevarmuutta. Hallituksen aitiossa muutos oli mennyt toiseen suuntaan. Kysyttiinpä mitä hyvänsä vastauksessa jankutettiin jopa ylimielisesti yhtä ja samaa, joka ei ollut vastaus kysymykseen. Pääministerille osoitettuihin kysymyksiin vastasi yleensä sinisten ministeri. Syntyi käsitys, että tästä oli sovittu ennakkoon. Pääministerin katse harhaili jo kysymystä esittäessä ties` missä. Irtisanomiskynnyksen alentamisesta tällä menolla tulee entistä tuhoisammaksi hallitukselle. Ja samalla siitä seuraavat kustannukset tulevat yhteiskunnan maksettavaksi. Pitääkö hallituksen lyödä vielä päänsä seinään, kun yrittää kyykyttää ammattijärjestöjä. Ei tule onnistumaan. Peilaako hallituksen toimet myös kokeneiden kansanedustajien "pakoon" kansanedustajaehdokkuudesta? Ehkäpä.
Viime Viikko Pohjois-Karjalassa kysyttiin "Vastaavatko puolueen rakenteet tätä päivää". No, se jos mikä on selvää. Ei vastaa. Ja tilanne lienee samoin lähes kaikilla puolueilla. Puolueeseen ei pidä suhtautua kuin uskontoon, joka tapa lienee perua kirkon hallintokaudelta. Jäsenkirja ei ole raamattu, eikä puolueen kanta yksiselitteinen, jota jäsenkirjassa julistetaan. Puolueen johto ei nauti ylitseymmärryksen viisautta, jota kirkko julistaa papeilleen. Jäsenkirjauskolliset eivät ole sen arvokkaampia puolueelle kuin tavallinen ihminen, joka tukee puolueen tavoitteita ja kannattaa niitä vaaleissa. Puolueen nimissä pidetyt kokoukset eivät ole salaseuran kokouksia, joiksi ne tahtovat muodostua nimen omaan kuntatasolla.
Jos nuo mielipiteet omaksutaan ja ollaan valmiita muutoksiin ollaan lähempänä tätä päivää. Nykyisin ihmisen puoluekanta ei näy vaatteista eikä mielipiteet jäsenkirjan väristä. Ihminen haluaa olla itsenäinen omine mielipiteineen ja vaikuttaa asioiden kulkuun. Demareillakin polku Nuorista Kotkista jo kunnanvaltuustoon on liian pitkä. Tietä päättäjäksi voidaan lyhentää avaamalla jäsenkirjakokoukset tavallisille asian kannattajille ja aloitteiden ottamien käsiteltäviksi ja päätettäviksi suoraan tavallisilta ihmisiltä. Tämä käy hyvin mahdolliseksi tietokone yhteiskunnassa. Pitkän linjan läpikäyneille tämä tuskin kelpaa, mutta enemmin tai myöhemmin sen on kelvattava.

perjantai 31. elokuuta 2018

Reki menee ohi vetäjästä


Elämää ei saa alistaa algoritmeille
Ihminen on yksilö. Jokainen meistä tuntee ja elää omalla tavallaan. Yksi ihmisyyden perusarvoja on, että antaa arvon toisen tunteelle eikä muodostaa oman mielipiteensä huomioiden muiden mielipiteet. Sanottakoon sitä tunne-elämään, tasa-arvoon tai sitten hyviin tapoihin perustuvaksi elämäksi, jossa kunnioitetaan yksityisyyttä.
Nyt yritetään ihmisiä luokitella ja lokeroita eri ryhmiin. Samalla etsitään mitä ryhmiä ihmiskunta tarvitsee enemmän ja mitä vähemmän sekä minkä ryhmän voisi korvata robotilla. Tähän tehtävään tarvitaan tekoälyä ja algoritmia. Näiden avulla menneisyyden perusteella tehdään tulevaisuuteen tunteettomia päätöksiä, joihin yksilöllä ei ole mitään sanottavaa. Jopa lääkärit keräävät tietoa ekoälylle, jossa sairaudella ei yksin ole asemaa, vaan jopa potilaan ulkomuoto ja asu ohjaa diagnoosia. Inhimillisyydelle ja tunteelle jää tällaisessa vähän tilaa.
Korkeasta iästäni johtuen henkilökohtaisesti tulevaa en pelkää. Osuuspankki ei taannoin kuitenkaan katsonut antaa tililleni 600 eron tilinylitysmahdollisuutta pankin asiakkuudesta ja jäsenyydestä huolimatta ja siitä, että maksuasiamme oli aina hoidettu hyvin, ja velkaa meillä oli viimeksi 50-luvulla. Rahaakin taisi olla samaan aikaan muutama tonni. Edes omistusasunnon isännöitsijätodistus ei auttanut. Saman konsernin vakuutus piti vaihtaa toiseen yhtiöön, kun päivän vanhan puhelimen onnistuin särkemään. Korvaukseksi yhtiölle olisi tullut 100 euroa ja minulle 150 euroa omavastuuta. Uusi puhelin olisi pitänyt lähettää 100 kilometrin päähän tarkastettavaksi onko se varmasti rikki. Algoritmit ilmeisesti määräsi molemmat asiat miten pankki ja vakuutusyhtiö käsittelee yksityistä ihmistä.
Viimeisin algoritmin ohjaus sattui minulle, kun tarjottu kaupan tiliasiakkuus ei mennyt läpi "tekoälyssä". Tiliasiakkuus ei ole velkasuhde, vaan yhteisesti sovittu maksujärjestelmä. Tekoälyssä näytetään uskottavan, että  meikäläisen ikäinen saattaa kuolla ennen laskun ehtimistä perille. Kaikki ymmärtänevät, että kysymyksessä on ikärasismi, jossa algoritmit on pantu palvelemaan rahan valtaa.
Edessä kohta ovat sote-ratkaisut. Niitä ei näytä vielä ohjaavan algoritmit, vaan puoluepoliittiset intohimot ja tavoitteet. Lähes yhtä pelottavat asiat kuin tekoälynkin valtaan pääsy. Edellä olevien asioiden kurissa pitämiseksi demareilla riittää tavoitetta ja ohjelmaa tulevissa eduskuntavaaleissa.

tiistai 28. elokuuta 2018

Tämän jutun olen kirjoittanut Karjalaiseen 23.10.2013.


Ei uutta pyörää tarvitse keksiä

Kuntarakenne- ja soteuudistus on järjestettävissä vanhoihin raameihin. Peruselementit ovat olemassa niin kunnissa kuin maakunnassakin. Tuntuu ihmeelliseltä miksi vanhat raamit eivät kelpaa uudenlaiseen käyttöön.
Yritetään keksiä uutta pyörää, joka ei olisi perustuslain kanssa ristiriidassa. Kun se ei tahdo onnistua, ryhdytään muuttamaan perustulakia pyörälle sopivaksi. Onko se viisasta?
Perusterveyden- ja erikoissairaanhoidon järjestäminen ja vastuu on yhdistettävä esim. Pohjois-Karjalassa yhdelle riittävän suurelle yksikölle. Vain siten järjestelmä saadaan toimimaan johdonmukaisesti ja taloudellisesti.
Tällainen yksikkö on keskussairaala. Hallintomalliksi käy kuntayhtymä. Se täyttää perustuslain ja kuntalaisten demokraattisen vaikutuksen toimintaan.
Perusterveydenhuolto hoidettaisiin nykyisten kuntien terveyskeskuksissa tarvittavassa laadussa ja laajuudessa keskussairaalasta käsin. Hoitokatkohaitat ja lääkärien saatavuusongelmat terveyskeskuksissa poistuisivat.
Vastuukuntamalliin pakottamiseen en näe perusteita. Päin vastoin. ”Isäntäkunta” toiminnasta ei ainakaan Keski-Karjalassa jäänyt kuin savuavat rauniot ja loputon sotku kustannuksista.
Puhdas vastuukunta ei tule onnistumaan ja se on kuntalaisten itsemääräämis- ja demokratiavaateen kannalta vajaavaltainen. Eikä malli sopine yhteen perustuslainkaan kanssa.
Jos sote-uudistus esim. esittämälläni tavalla saataisiin järjestettyä, on syytä uskoa, että kuntarakenneuudistus saisi ilmaa siipiensä alle. Kuntalaiset huomaisivat, ettei byrokradian pyörittämiselle enää läydy perusteita ja kuntaliitoksiin avautuisivat ovet.
Suomalainen on aina vieroksunut turhaa työtä. Kuntien lukuisuus teettää päällekkäisenä turhaa työtä. Sitä tuskin kukaan enää kieltää. No, he ehkä, jotka puhuvat lähidemokratian menettämisestä. Se on mennyt jo aikoja sitten. Mihin? Ilmeiseti virkamiehille ja politiikoille.

                                                                  Veijo Tuunanen
                                                                   Tohmajärvi

torstai 23. elokuuta 2018

Julkaistu Karjalaisen mielipidepalstalla


Algoritmit ohjaa päätöksentekoa
Ostimme huonekaluliikkeestä (10.8) kaksi moottorisänkyä. Siirtyessämme kassapalveluihin maksamaan ostoksiamme, tarjosi ystävällinen myyjä halusinko ryhtyä tiliasiakkaaksi. Kun siitä ei syntyisi lisäkuluja niin suostuin ja myyjä haki tietokoneeltaan minulle tiliasiakkuutta.
Yllätykseksi niin myyjälle kuin minullekin tiliasiakkuutta ei minulle, eikä myöskään vaimolleni myönnetty. Syytä tähän ei myyjä sanonut tietävänsä, vaikka kysyikin sitä joltain esimieheltään puhelimellaan.
Taustatiedoksi voin kertoa, että luotto- ja maksuasiamme ovat kunnossa. Velkaa meillä on ollut viimeksi 50-luvulla. Koska uskon menettelyn kohteeksi joutuneen muitakin ihmisiä, tuon tapahtuman julkisuuteen. Ilman tietoa oikeasta syystä tiliasiakkaaksi pääsyyn syntyy epäilys eriarvoistamisesta ilman syytä tai korkeasta iästämme. Joku voisi puhua jopa ikärasismista.
Ilman tiliasiakkuussähläystä olimme tyytyväisiä ostoksiimme, niiden hintaan ja palveluun. Maksoimme ostoksemme pankkikortilla ja luotamme, että liike toimittaa ostoksemme meille sovitussa ajassa ja niin tapahtuikin. Pidämme kohteluamme luottamuksen puutteena meitä kohtaan ilman meille kerrottua syytä. Tiliasiakkuus ei ole velkakauppaa, vaan tasa-arvoa ja luottamusta myyjän ja ostajan kesken. Onko tekoäly päässyt algoritmien kautta määräämään miten asiakkaita iän perusteella luokitellaan kaupankäynnissä?  Pankki- ja vakuutusasiakkaille niin on jo käynytkin.
                                                                     Veijo Tuunanen 84v.
                                                                      Taalintehdas.