torstai 9. toukokuuta 2019

Metsänhoito on muuta kuin puhetta


Taka-askeliin ei tarvetta metsänhoidossa
Mietin sitä kumpaa äänestäisin EU-vaaleissa? Häntä, joka on kykenemätön ja tuntematon vai häntä, jonka tunnen osaavaksi, kokeneeksi ja ahkeraksi tehtäviinsä, mutta ilmoittaa, ettei ota tehtävää vastaan vaikka valittaisiin vaaleissa. Eihän tällaisessa ole järjen häivää. Sitten ihmetellään äänestysaktiivisuuden laskua.
Ennen vanhaan isäntä istui pöydän päässä. Muu porukka sai itse etsiä paikan ruokapöydässä. Jakkaran sijainti on tätä kirjoittaessa noussut eduskunnassa ongelmaksi. Pitää näkyä kuvassa kello ja kampaus, mikäli lehteen tai TV kuvaan pääsee. Tätä mieltä ovat ruotsalaiset ja persut. Tässäkö on kuva tulevaisuuden eduskuntayhteistyöstä. Vaalien jälkeisessä istumapaikkajaossa oli vain yksi kärsijä. Hän on Paavo Väyrynen. Hänelle osoitettiin seisomapaikka ja sekin katsomolehterille.
Vaalien tuloksesta ja siihen vaikuttavista syistä ovat aktiivipoliitikot antaneet selityksensä. Miksipä en mikäkin aktiiviäänestäjänä. Ensimmäiseksi näen vaalit protestina hallituksen harjoittamaa toimintaa vastaan. Varmimpana tähän näki tavallinen suomalainen äänestää persuja. Malliin; siitähän saivat hallitus ja heikko oppositio. Halla-aho piti huolen, ettei itse ja perulaiset ottaneet kantaa ilmastonmuutokseen ja metsänhakkuuseen, joka on toistaiseksi epäselvää miten niitä pitäisi hoitaa mutta jotka koskettavat läheisesti 600000 metsänomistajaa. Mikä pakottaa puheenjohtajia vastaamaan toimittajien kysymyksiin, joista kukaan ei oikein tiedä mikä on oikea vastaus. Puheenjohtajan mielipide liitetään usein puolueen kannaksi, mitä se todellisuudessa ei ole.
Muistan sloganin: "Puulla parempiin päiviin". Näin se Suomen kohdalla on ollut ja tulee olemaan. Puuta on käytetty ja kehitetty yhteiskunnan tarpeiden mukaan. Ei itseisarvona pyrittäessä vaurauteen vaan enemmänkin köyhyyden poistoon ja elintason nostoon. Puu on taipunut polttopuusta sahatavaraksi, pyyhintikusta WC-paperiksi, selluksi ja nyt viimeksi kuiduksi korvaamaan öljyä ja muovia. Tämä on syytä muistaa politiikkojen kun päätetään Metsä Group:in asioista.
Oikeutukseni mielipiteeseeni olen hankkinut ostamalla lisää metsämaata 15 ha joka  heti laitettiin ikiajoiksi luonnonsuojelualueeksi. Tämä terveisiksi heille, jotka ovat huolissaan metsän monimuotoisuuden hoidosta. Tappiota tuli 23000 euroa mutta tilalle tuli hyvä mieli.

perjantai 3. toukokuuta 2019

"Nalle" Wahlroosin haastattelusta


Kahdenkerroksen väkeä
Muistan talonmies ajaltani Björn Nalle Wahlroosin 70-luvulla vanhuksia taistolaisuudella pelottelevana pitkätukkaisena nuorukaisena. Taistolaisuus ja tukka lähti. Tilalle tuli itseään rikastuttanut verosuunnittelija, jonka maaomaisuus on hankittu Suomessa  ja joka itse perheineen asuu ulkomailla. Hänenkö ohjeensa sopisivat suomalaisten  elämän menoon? Sitä on vaikea uskoa luettuani MT:n (18.4) viikonvaihde haastattelun.
Wahlroos asettuu haastattelussa oman elämänsä esittelyyn ja mielipiteillään tuo esiin suomalaisille muutostarpeita veroihin, investointeihin, puoluepolitiikkaan, maatalouteen ja työehtosopimusten yleissitovuuteen sekä lopulta huolen pankkien tilasta ja perustuslain kyvystä huolehtia laillisuusasioiden hoidosta. Elettyyn elämään tavallisena suomalaisena nojaten en väitä, etteikö Wahlroosin ohjeilla hänen elantonsa paranisi, mutta samaa tuskin kokisivat suomaiset maanviljelijät ja palkansaajat.
Haastattelussa Wahlroos kertoo: "Minä en ammu luodikolla lainkaan, vain haulikolla". Hän kertoo myös, että kartanossa on juuri haastattelupäivänä katettu illallinen 25 hengelle, "kyseessä on suomenkielinen illallinen". Verojärjestelmän tulisi myös olla sellainen Wahlroosin mukaan, että koulutetuilla ihmisillä olisi varaa palkata kotiapua pesemään pyykkejä ja imuroimaan. Tämän viimeisimmän verojärjestelmämuutoksen jälkeen  epäilen Wahlroosin joutuvan luopumaan  siitäkin ennen pitkää, niin kuin taistolaisuudestakin aikoinaan.
Yksilöimättä tämän enempää Björn Wahlroosin ajatuksia  totean vain, että veroja kerätään Suomessa köyhien auttamiseen ja maataloustukia maksetaan maanviljelystä elävien toimeentulon turvaamiseksi. Näitä ajatuksia tukevia mielipiteitä en haastattelussa havainnut.

lauantai 27. huhtikuuta 2019

Omahyväisyyskö hyve?


Aikansa kutakin
Ajan voi jakaa kahteen osaan. Aikaan ennen vaaleja ja aikaan vaalien jälkeen. Tätä kirjoittaessa ollaan suvanto vaiheessa ja siksi odotellaan mitä tulee tapahtumaan. On hyvä aika kirjoittaa vähän syntymäpitäjäni asioista.
Tohmajärveläiset ovat monessa mielessä vähän ongelmaisia. Niin kuin pohjois-karjalaiset yleisemminkin. Huomion tein kierreltyäni mualimoo. Lähtiessäni kierrokselleni minulla oli käsitys, että  olin jotensakin pidetty henkilö paikkakunnalla. Paitsi nyt ehkä lähityökavereiden keskuudessa, jossa kilpailtiin asemista. Näillä muisteluilla minusta tuli neljännesvuosisadaksi lopulta paluumuuttaja. Päivääkään en vaihda tästä ajasta pois, vaikka nyt naputtelen tätä juttua uusissa ympyröissä.
Siitä ongelmaisuudestahan minun piti kirjoittaa. Tiedän, että toisen ongelma on toisen hyve. Olen tullut käsitykseen, että niin Tohmajärvellä kuin Pohjois-Karjalassakin ollaan paikkakunta sidonnaisia. Tähän kuuluu, ettei juuri kuunnella ja arvosteta  oman porukan ulkopuolelta tulevia asioita ja ajatuksia. Ollaan korostetusti omanarvon tuntoisia, jonka ulkopuolinen voisi ajatella johtuvan myös heikosta itsetunnosta. Tykätään kehua itseä ja jos toiset eivät kehua, siitä murjotetaan. Etsitään mainetta ja kunniaa keinoilla, jotka toimivat usein tarkoitustaan vastaan. Esimerkkinä Tohmajärvellä Katri Helena raitti ja Katri Helena muki kuntaa edustavina asioina.
Tohmajärvellä on meneillään mittava koulurakentaminen. Siitä ja sen tarpeellisuudesta näytetään kiisteltävän. Nyttemmin koulukeskusrakennusta on ryhdytty kutsumaan sivistyskeskukseksi. Turhaa näpertelyä, sillä sivistys tarkoittaa vain kasvatuksen kautta omaksuttua tietoa. Ottakaa tohmajärveläiset ajasta vaari, johon uutuusrakennus antaa mahdollisuuden. Vaihtakaa sivistyskeskusnimi  nopeasti toimintakeskukseksi ja kehittäkää sen toimintaa laaja-alaiseksi Oodin malliin. Lopettakaa valitus ja ruikuttaminen. Teollisuutta tulee ja kauppa kehittyy omalla mallillaan. Tavallisen kuntalaisen viihtyvyyteen kannattaa kiinnittää huomiota ja sitä tekee parhaimmillaan toimintakeskus kootessaan kuntalaiset laajalti toimintaan saman katon alle. Tehkää Tohmajärvestä maakunnan paras asukaskunta. Siihen antaa hyvät mahdollisuudet kunnan sijainti.
Asukaskunta ajatusta yritin esiin tuoda luottamustehtävissä ollessani. Ei kelvannut. Syyksi sanottiin minun edustavan väärää ryhmää. Tiedä sitten nyt. Edelleenkin olen huono kehumaan itseäni ja toisten toimia katselen edelleen kriittisesti. Se ei ole vastustamista. Toimintakeskus ajattelussa ollaan kuntalaisen asialla ja se tarvitsee  yhteistyötä tavoitteen saavuttamiseksi. On hyvä elää ajassa

lauantai 13. huhtikuuta 2019

Muutos tulee jos sitä haluat


Kohti muutosta äänestäen
On loppukirin aika. Vaalitulokseen voi vielä vaikuttaa. Politiikan teon tosiasiat näkyvät tehtyinä asioina ja tulevaisuus lupauksina. Jos menneisyys on musta, sitä yritetään vaalentaa mielikuvilla. Vähemmän politiikkaa seuraavathan äänestävät mielikuvan perusteella.
Keskusta ja kokoomus ovat ottaneet pestessään pois menneen hallituskautensa tekosia sloganit , jotka viittaavat valtakunnan pelastajiin. Kepu julistaa rakastavansa tätä maata ja kokoomus sanoo luottavansa Suomeen. Annetaan kuva, että Suomi olisi jotenkin uhattuna ilman heidän vallassaoloa. Lehmäkauppaa maakuntahallinnosta  ja kilpailutuksesta ei näillä konsteilla pestä näkymättömiin. Kysymys on luottamuksesta poliitikon sanaan ja toimintaan. Nopeat mielipiteen muutokset eivät herätä uskottavuutta. Menneen hallituskauden työn tuloksia katsottaessa tuntuu turvalliselta demareiden toteamus yhteisestä matkasta kohti muutosta. Irti markkinataloudesta sote palveluihin ja turhaan hallintobyrokratiaan.
Vaalityössä näytetään elettävän murroksen aikaa. Äänestäjille tarjotaan toreilla makkaraa ja kahvia. Lehdissä mainostetaan kuvilla, joilla passia tuskin saisi uudistetuksi. Televisio paneelit tarjoavat jargonia ja kättään arasti nostavia mokaamista pelkääviä puheenjohtajia. Netissä annetaan kaikkien kuulla kunniansa. Mikä konsti vaikuttaa eniten äänestäjään sitä ei juuri nyt tiedetä.
Näyttää, että puolueiden esiintulot ja eritoten puheenjohtajien esiintymiset  vaikuttavat äänestäjiin. Onko tukka kammattu, ravatti suorassa, housut prässätty ja onko valmis antamaan lyhyen ja selvän vastauksen kysymykseen, jonka haastattelija on laatinut tuntikausia puheenjohtajan "päänmenoksi". Parhaimmillaan kysymykseen ei ole olemassakaan yksinkertaista ja selvää vastausta. Ihmettelen miten viksut puheenjohtajat jatkuvasti menevät tähän haastattelijan lankaan. Ei ihmisen tarvitse aina ja kaikkeen tietää oikeaa vastausta. Ei puheenjohtajankaan. Hyvin voi vastata, etten juuri nyt tiedä oikeaa vastausta mutta otan siitä selvää ja palataan asiaan. Tätä sanotaan rehellisyydeksi äänestäjää kohtaan.
Tulevat eduskuntavaalit voittaa puolue, joka saa äänestämään henkilöt, jotka eivät yleensä vaivaudu äänestämään. Vaalityö pitää nyt suunnata heihin. Juuri heidän asioittensa hoidosta näissä vaaleissa on kysymys.

lauantai 30. maaliskuuta 2019

Onko pakko vaikk` ei taho


Vapaaehtoisesti kohti muutosta.
"Iliman pilluuko se on piäassii vualijoissa", kysyi Syrjäkulman ukko. Ja lisäsi: "Mehtee pittää istuttoo ja hakata. Lihhoo ja mieluuten läskistä lihhoo on hyvä syyvä." "Immeistä ohjoopi vappaa ehtoisuus, pakko tai vappaa ehtonen pakko", lopetti Syrjäkulman ukko tarinatuokion.
Aiheet mielipiteisiinsä ukko oli saanut puoluejohtajien vaalikeskusteluista. Ja onhan keskustelut vaalien lähestyessä lähteneet enemmän tai vähemmän laukalle. Toimittajat ovat tehneet parhaansa, ettei laukka vaan laannu. Vihreät kantavat huolta koko maailman iltatilasta. Heiltä unohtuu vain Suomen koko maana ja kansakuntana hoitamaan asiaa, joka tapahtuu muualla kuin Suomessa.
Juha Sipilällä on perinteinen insinöörin ratkaisu estämään lämpötilan nousu. Laitetaan nuoret istuttamaan 100 milj. ylimääräistä puuntainta. Häneltä unohtui tai ei tiedä, että Suomessa istutetaan jo nyt vuosittain 110 milj. puuntainta 150000 ha:lle, jotka ovat pääosiltaan avohakkuualueilla. Mihin 100 milj. uutta tainta istutetaan, miten nuoret saadaan metsään ja kuka maksaa viulut ja saa hyödyn?  Tutustuttuani demareiden vaaliohjelmaan niin siellä ei puhuta lihaverosta, eikä minkään muunkaan yksittäisen tuotteen verosta, vaan verojärjestelmästä, jolla pyritään  ohjaamaan käyttämään ilmanmuutoksen kannalta järkeviä tuotteita. Antti Rinteen lipsahdus käyttää lihavero sanaa sai Sipilän marttyyrityyden anomaan; pliis Antti, ei lihaveroa. Tiedoksi, ettei demareissa yksi henkilö veroja nosta eikä laske. Vaikka olisi sitten puheenjohtaja.
Vaihtoehtoihin vapaaehtoinen, pakko vai vapaaehtoinen pakko sisältyy viisaus kun valitaan tapaa, jolla ohjataan muutosta ihmisten käyttäytymistapoihin. Ei tavallinen ihminen, joka elää omaa arkeaan terveytensä ja toimeentulonsa sanelemana lähde helposti mukaan parantamaan maailmaa. Ei häntä saa pakottaa tekoihin, joihin muutos hänen kohdallaan ei vaikuta muuhun kuin huonompaan suuntaan.
Ei  saa unohtaa, että vaaleihin osallistuu vielä ihmisiä, jotka ovat eläneet sodan ja sen jälkeisen ajan puutteineen. Heiltä puuttui silloin liha, sokeri, kanan munat, voi ja jopa saippua. Kunnon asunnosta puhumattakaan. Annettakoon heille nyt kunnonvanhuus hoitoineen viimeisiksi elinvuosiksi. Vapaaehtoisesti ilman kilpailutusta hinnasta.