Mielipiteitä nämäkin

 

Muutokseen mukaan

Inkluusio on toisten mielestä hyvä toisten paha. Segregaatio on siihen vaikuttanut tai ei. Helsingissä siitä on sanansa sanonut Razmyari ja mielipiteensä Zyskowicz. Pitäisi olla korkeasti oppinut, että tietäisi mistä asioista puhutaan ja osaisi oikein kirjoittaa nimet puhuville.

Olen ajalta jolloin Oinonen oli alakoulun opettaja ja toinen Oinonen kohta perään opetusministerinä. Tiedän, että kaikki pennut olimme samalla luokalla siviilisäädystä riippumatta evakot mukaan lukien. Siihen aikaan ei pennut häiriköineet kotona, ei koulussa eikä koulumatkalla. Tiedä sitten oliko ennen paremmin kuin nyt?

Intialainen Gautam Adani nousi 146,9 miljardin omaisuudellaan maailman toiseksi rikkaimmaksi mieheksi hiilibisneksellään. Siinä on Herlinillä ja Wahlroosilla kirittävää. Ihmetyttää mitä ökyrikkaat rahoillaan tekevät. Perustarpeet kun ovat samat kuin tavallisella ihmisellä. Nälkä lähtee syömällä ja mittaansa enempää ei vatsaan mahdu. En tiedä keljuttaako heitä tai ketään, että pärjään kohtuullisen hyvin vanhuuseläkkeellä.

Nykytilanteeni ei yksin johdu omasta osaamisestani. Vahvana tukena ja turvana on ollut ammattiyhdistysliike. Miten? Riittänee kun mainitsen tässä vain vanhuuseläkkeen. Sitä voi sanoa hyväksi, huonoksi tai hyvin huonoksi. Ilman ammattiyhdistyksiä ei eläkettä olisi arvosteltavaksi. Sitä ei olisi. Hyvänkin asian voivat ihmiset tyriä. Niin myös ammattiyhdistyksissä kuin työnantaja puolella. Ottamatta kantaa hoitajien asioiden hoidon yksityiskohtiin puolelle tai toiselle, voi sanoa, että tyritty on. Syy ei ole liikkeen, aatteen tai rahan. Syy on ihmisten taitamattomuudessa. Rahalla on vaikea arvottaa työtä, että se olisi oikeassa suhteessa tehtävään.

Jos eläminen kiinnostaa niin kuoleminen sitäkin enemmän, jos ei omalle kohdalle satu. Englannin ja muutaman muun maan kuningatar Elisabet:in elämä ei vaikuttanut ihmisten elämään niin paljon kuin hänen kuolemansa. Ihmiset jonottavat tuntimääriä saadakseen vilauksella nähdä vainajan arkun. Putin ei tiettävästi viestitellyt paljoakaan Elisabetin kanssa. Heillä ei ollut yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Putinin hallintohimmelissä ollaan pahoillaan kun kuningattaren perikunta ei ole kutsunut Putinia hautajaisiin. Nehän ovat näyttävät ja olisi kiva viettää hiljainen hetki hallitsijan haudalla, varsinkin kun ne eivät ole omat hautajaiset.

Henkilökohtaisesti en kannata seremonioita. Enää. Lapsena ajattelin miten äiti ja isä itkee hautajaisissani kun kuolen. Siitähän saavat kun eivät ostaneet karkkia. Murrosiässä ajattelin miten pesäpalloporukan pojat ovat mailoineen kunniavartiossa kirkon portailla kun arkkuani kannetaan kohti hautaa. Olisin ansainnut paremman paikan lyöntijärjestyksessä. Arvostin lapsuusajan  hautajaisia. Kuolleet olivat yleensä vanhoja. Kuolleet säilytettiin riihessä ja hautajaiset pidettiin kotona. Ruumis oli näytillä ennen kirkolle lähtöä. Parhaat hautajaiset olivat kaksipäiväiset. Oli parempaa  ruokaa ja vieraita lapsiakin kaveriksi.

En pidä seremonioista olivatpa sotilaallisia, siviili- tai kirkolliseen toimintaan osuvia. Hautajaiset monesti kummeksuttavat. Niissä kehutaan vainajaa tarpeettomasti. Muistaminen tapahtukoon eläessä.

Tasapaino on tärkeintä

 

Kohtuuton moite ja kiitos rasittavat aivoja

Kun muistan, että tätäkin juttua ilmeisesti lukee järkevä ja ajatteleva ihminen, pitää muistaa, ettei kirjoita läpiä päähänsä. On helppo puuttua vähänkin poikkeavaan asiaan. Niistä syntyy lööpit ja on helppo kirjoittaa puolesta tai vastaan. Varsinkin jos kirjoitettavaan asiaan liittyy julkisuuden henkilö. Viime viikkoina on kirjoittajia, asiantuntijoita, haastateltavia, tietäjiä ja politiikkoja riittänyt ohjaamaan, paheksumaan ja tuomitsemaan tapahtumaa ja henkilöä, jonka nimeä en mainitse tässä yhteydessä. On turha kirjoittaa asiasta, joka on käsitelty asiallisesti ja vielä enemmän epäasiallisesti. Tuntematta todellisuutta.

Kirjoitan omasta päästäni. Kokemuksen ja sen tietämykseni mukaan, jonka pohjalta tätäkin juttua kirjoitan. Lähtöoletus on, että ihmiset pääosaltaan ovat samoilla valmiuksilla alkuaan varustetut. Jotkut kehittyvät fyysisiltä, toiset psyykkisiltä ominaisuuksiltaan toisia paremmiksi. Syntyy vahvoja ojankaivajia ja viisaita tiedehenkilöitä. Elin ympäristöllä ja koulutuksella tähän on vahva vaikutus. Tosiasia on, etteivät suutarit tahdo pysyä lestissään. Hyvänä esimerkkinä pidän itseäni. Olin hyvä haalariduunari, mutta halusin kauluspaita hommiin. Siinä touhussa oli leikki kaukana.

Halusin "kehittää" itseäni. Kahlasin kurssit, seminaarit, paneelit. Luin ja opettelin mitä luulin kravattihommissa tarvittavan. Osallistuin, joka poiki jäsenyyksiä, luottamushenkilöpaikkoja ja puheenjohtajuuksia. Sivutöitäkin siunautui enemmän kuin tarpeeksi. Olin haluttu, joka paikan höylä. Sain arvostusta ja minua kehuttiin. Vain aikaa ei tuntunut olevan riittävästi.

Kirjoitan ajasta, josta on kulunut 50 vuotta. Odotin ystävääni Helsingin rautatieasemalla. Kaikki hyvin, kunnes tunsin oudon olon. Pelkäsin menettäväni tajuntani. Kerroin poliisille, etteivät veisi putkaan, jos pyörryn vaan kutsuisivat ambulanssin. Ystävä tuli ja oudossa olossa pääsimme kotiin. Kohtaus meni ohi, mutta uusi muutaman päivän kuluttua työpaikalla. Nyt ohjauduin lääkärin tutkittavaksi, mutta mitään poikkeavaa kuin kertomani hän ei huomannut. Aloin tarkkailla itseäni ja huomasin pelkääväni kohtauksien uusimista. Pelkäsin paikkoja, joissa oli paljon tuntemattomia ihmisiä kuten torilla. Lopulta pääni tutkittiin yliopistollisessa keskussairaalassa kahteen kertaan, eikä sieltä löytynyt mitään. Silloin kukaan ei puhunut paniikkihäiriöstä. Mitään hoitoa en saanut. Itse älysin luopua kaikesta turhasta ja makailin vuoden ilman osallistumista mihinkään. Työni sentään tein.

Loppu toteamuksena ja kokemukseni perusteella uskon, että ihmisen aivot toimivat täydellä teholla luonnonvaraisesti. Aivoillakin on rajat, joita ei voi ylittää. Sellainen tapahtuu, jos aivoja jatkuvasti rasitetaan uudella "tiedolla" poistamatta sieltä vanhaa tietoa. Normaalisti aivojen "tyhjentäminen" tapahtuu ihmisen poikkeamisella normaalista käyttäytymisestään. Yleensä muutosta haetaan lomalla, levolla, "irrottelulla" mutta myös huonolla käyttäytymisellä. Tunnettu konsti on tarttuminen pulloon. Minulla se oli onneksi vain perjantaipullo.

Itseltään liikaa vaativa ihminen sairastuu ilmeisesti paniikkihäiriöön. Ennemmin tai myöhemmin. Aivot reagoivat puolustavasti, jos niiltä liikaa vaaditaan. Työpaineet synnyttävät paniikkihäiriöitä mutta kohtuuton kiitos hyvästä työstä rasittaa aivoja siinä kuin moitekin. Vastuullisilla ihmisillä on vaara ylittää aivokapasiteettinsa. Ihminen itse sitä harvoin huomaa.