Viisaus voi olla kokemustakin

Rangaistus tuskin ratkaisu

Pitäisi se tietää, ettei Öllölästä käsin Helsingin liikenteestä voi kaikkea tietää enempää kuin Helsingissä ymmärrettäisiin luonnon monimutkaisuus metsämaisemassa. Puhumattakaan keskieurooppalaisten mahdollisuutta ohjata etänä kumpaakaan. Helsingissä 30 vuotta asuneena tiedän kokemuksesta, ettei raitiovaunu koukkaa. Muun ajan metsäympäristössä rämpineenä tiedän, ettei EU:lla tai kaupungissa elävällä ole mahdollisuutta määritellä oikein jokaista hehtaaria, puroa tai lähdettä luonnon suojeluun. Luonnon monimutkaisuuden ovat jo metsäyhtiöt ainakin kohdaltamme kauppoja tehdessään jättäneet nykyisellä ohjeistuksella puronvarret, kosteikot ja vastaavat kohteet ostamatta. Tätä taustaa vasten Annika Saarikon omaisuuden suojelu ja hyppääminen opposition kelkkaan, näyttää tuoneen takapakkia keskustan kannatukseen. Sopimuksista kiinnipitoa arvostavat suomalaiset enemmän kuin oman edun tavoittelua aina kiukkupotkuihin asti.

Tätä kirjoittaessani katson kuvaa, jossa Päivi Räsänen, Ville Tavio, Riikka Purra, Harry Harkimo, Pia Kauma ja Mari-Leena Talvitie jättävät opposition välikysymystä hallitukselle nuorisorikollisuuden ja katujengien hallitsemiseksi. Riikka Purra esittää, että tulevan hallituksen pitää uudistaa maahanmuutto- ja kriminaalipolitiikka. Ville Tavio säestää yhtä utopitisillä  muutoksilla, joita vain ei voida käytäntöön soveltaa. Samalla linjalla näyttää olevan Kauma. Päivi Räsäsen mahdollisuudet ja kyvyt katuväkivallan hallitsemiseen ovat jo koettu hänen ollessaan sisäministeri. Harry Harkimo on "ulalla" korjausehdotuksissaan kun ehdottaa linjaksi Tanskan ja Ruotsin tietä. Jos rikollisuus olisi maailmasta poistettu noilla muutosehdotuksilla olisi se tehty ennen näitä päiviä.

Kuolemantuomioita ja vankiloita on rikollisuuden estoon käytetty läpi historian. Jo raamatussa mainitaan ammattinimikkeenä vanginvartija. Rangaistuksilla ei ilmeisesti koskaan voida poistaa rikollisuutta. Niillä kuitenkin voidaan jossain määrin hallita sitä. Lähes kolmenkymmenen vuoden ajan sain elää päivittäin vankien ja heidän asioitaan huolehtivien ja vastaavien kanssa. Minulla oli myös tilaisuus tutustua vankeinhoitoon miten se tapahtuu ulkomailla. Kokemukseni perusteella voin vakuuttaa, että valta osa vangeista lusii tuomiotaan syyttömänä. Jotkut sanovat syyksi vahingon, huolimattomuuden tai humalan. Mikä on rikos, on useimmalle vangille vaikea ymmärtää. Miten on mahdollista ojentaa vankia rangaistuksella, jos tällä ei ole käsitystä siitä mistä häntä rangaistaan. Mielestäni oppositiossakin tiedostetaan tämä. Välikysymys lieneekin tarkoitettu vaalisyötiksi asiaa tarkemmin tuntemattomille ja saamiseksi helppoja ääniä vaaleissa ongelmalla, jota ei voi kuitenkaan lopullisesti ratkaista. Suomessa vankeinhoito perustuu tutkimukseen ja käytännössä saatuun tietoon. Ei puoluepolitiikan hyväksi käyttöön.

Suomessa rikollisten rangaistuksiin ovat riittävät rajat. Kiristyksellä tai helpotuksella tuskin on vaikutusta. Nuorisorikollisuuteen ja katuväkivaltaan voidaan vaikuttaa vähentävästi kodin, koulun ja yhteiskuntakasvatuksen kautta. Näissä kaikissa on viime vuosina lipsuttu. Kodeissa käytetään vapaan kasvatuksen metodia. Ei kerrota sitä mikä on sallittua mikä ei. Koulussa keskitytään ainekeskeiseen opetukseen ja menestykseen siinä. Huonosti menestyvät ja poikkeavat lapset jäävät sivuun tai oireilevat. Keinot ohjaukseen ja tarvittaessa ojennukseen jäävät käyttämättä. Yhteiskunta arvostaa rahallista menestystä. Elämän arvoista ei kerrota, eikä niiden positiivisistä vaikutuksista ihmisiin. Kaikesta edellä kerrotusta on tutkittua tietoa.

 

Mikä on hyvää hallintotapaa?

 

Projektissa ei vastaa kukaan

Viisi tuntia pitkästä elämästä ei ole paljon, jos se käytetään hyödyllisesti. Vaikka tiedon hankintaan. Näin ajattelin, kun valmistuin seuraamaan Tohmajärven kunnanvaltuuston kokousta, jossa käsiteltiin Värtsilän koulun ja kunnallistalon tulevaa kohtelua. Tietoa sain, mutta millaista tietoa?

Jo alku oli hankalaa. Kokouksen alkuajasta oli kaksi tietoa netissä. Osoitti välinpitämyyttä Youtubelaisia kohtaan. Kuva löytyi. Ei sekään kovin selvä, mutta äänitys aliarvoinen ja sekin oli pois kokouksen alusta ja lopusta. Ja tietenkin päätösten kohdalta tärkeimmistä pykälistä. Kunta on hankkinut tietotekniikkaa, mutta ei osaa tai halua sitä käyttää. En tahdo uskoa, että kyseessä olisi tahallisuus tai sabotointi. Veronmaksajien aliarvioimista moinen piittaamattomuus kuitenkin oli. Muualla päättäjät käyttävät äänen- ja kuvan lisäksi yleisesti viittomakieltä palveluissaan. Tolkkukunnassa siihen lienee pitkä aika.

Muutama henkilökohtainen havainto kokouksesta. Onko hyvää hallintotapaa pitää kunnanhallituksen kokous juuri ennen valtuuston kokousta ja tuoda hallituksen esitykset heti valtuuston päätettäväksi? Ei ole. Valtuuston jäsenet eivät selvästikään tienneet mistä olivat päättämässä. Se näkyi monesta kokoustauosta, joissa ryhmäjohtajat selittivät valtuutetuille mitä ollaan päättämässä. Huonoa hallintotapaa tämäkin.

Erityisesti kiinnitin huomiota Värtsilän koulun ja kunnallistalon asioiden käsittelyyn. Nehän ennakkoon näyttivät kiinnostavan kuntalaisia. Värtsilän koulu oli "purku-uhkan alla ja kunnallistaloa odotti mahtava ja kallis remontti. Kaksi selvästi erillistä asiaa. Mutta eivät enää valtuuston äänestysten jälkeen. Porukkaan sotkettiin Kemien entinen koulukiinteistö. Miten, se jäi minulle äänivaikeuksien takia epäselväksi.

Kokouksen kulkuun astui minulle tuntematon Anne. Etsin hänen sukunimeään kunnanvirkahenkilöiden nimikalleriasta, mutta en löytänyt. Anne esitteli "projektin", josta en päässyt selville. Esityksessä vilahtelivat sanat; kunnallistalo, arvokastalo, asbestia ei ole, sisäilma on hyvä. Immonen ja Osmo Karttunen esittävät talon erittäin kunnostuskelpoiseksi. On tullut  talosta kansainvälisiä tiedusteluja. Haetaan rahaa ja tukea museovirastolta, yliopistolta ym. Projektiin liittyi kunnallistalo, vanha koulukeskus ja Värtsilän koulu. Miten se jäi minulle epäselväksi. Olen yksinkertainen ihminen näissä asioissa. Ymmärrystäni rasittaa se, että tunnen kunnallistalon, sen käytön ennen ja nyt sekä Jouni Töyrylän kuntotutkimuksen. Ristiriitaa  Annen esityksen ja oman tietämykseni perusteella minun vaikea ymmärtää. Ihmetystä minulle on se, että Annea kutsuttiin kokouksessa etu nimeltä ja valtuutettuja koko nimeltä. Kuin myös se, että hän pyysi ja sai kokouksessa puheenvuoron valtuutettujen keskusteluun. Asiantuntijoiksi kutsuttujakin kuullaan vain pyydettäessä asian esittelyyn.  Onko Anne "hurmannut" virkahenkilöt ja valtuutetut esityksellään? Jos on niin se ei välttämättä ole hyväksi päätöksiä tehtäessä. Ei edes esittely vaiheessa. Äänestyspäätöksiin en voi ottaa kantaa. Niitä ei Youtubessa näytetty.

Loppukuvassa kunnanjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja hymyilivät. Päätökset lienevät olleen heidän mieleisiään. Kokouskeskustelusta voi päätellä, että kuherruskausi kunnanjohtajankin osalta on ohitettu. Kokouksen tulokset tulevat maksuun kuntalaisille myöhemmin.

Karjalaisen mielipidepalstalla julkaistu 9.12.-22.

 

Harkintaa päätöksiin

Tohmajärven kunnanhallitus ja valtuusto pohtii taas kerran mitä Kunnallistalolle pitäisi tehdä. Pitäisikö talo korjata ja millä tavoin. Kunnanhallitus väännön jälkeen päätti esittää talon remonttiin 260000 euroa. Talon kohtalosta lienee voimassa olevia valtuuston päätöksiä. Niissä yhtenä vaihtoehtona on myös talon purkaminen. Syntyykö nyt päällekkäisiä päätöksiä?

Talo on alkuaan ollut Kaurilassa, josta Edistysseuraintalo Oy perustamisensa ja Yhtiösopimuksen laadinnan jälkeen 30.11.1925 osti, purki ja siirsi talon Kemieen. Samassa yhteydessä osakkeet merkittiin henkilöille.

Seuraavaksi Tohmajärven Edistysseuraintalo Osakeyhtiö velkaannuttuaan myi talon Tohmajärven Suojeluskunnalle 179000 markan kauppahinnalla 27.5.1940. Velkojen jälkeen jäi kauppahinnasta maksettavaa 6000 mk, joka kuitattiin saaduksi 30.6.1940.

Tohmajärven Suojeluskunta lahjoitti kunnalle 3.11.1944 Edistysseuraintalo-nimisen talon ja Vaaranrinta-nimisen tilan n:o 2:11 Saariosta sekä eräitä vuokraoikeuksia kokouspäätöksellään. Kokousmääräys oli tullut päiväkäskyllä ja siinä mainittiin pikaista koollekutsua ilman tiedoksiantoaikaa. Tästä ajasta lähtien olen seurannut talon tapahtumia. Muistan kokouksesta henkilöt, jotka tulivat kotiini kokouksen jälkeen kahville. Heiltä kuulin, että tarkoitus alunperin oli lahjoittaa talo urheiluseuralle, mutta kun pelättiin talon joutuvan venäläisille oli kunta turvallisempi lahjan vastaanottaja.

Kunnan omistuksessa talossa ovat toimineet kaikki kunnanpalvelut ja paljon muuta. Siten talon historiaan sisältyy runsaasti historiaa ja henkilökohtaisia muistoja monelle. Niin minullekin vuodesta 1940 alkaen. Olen kirjoittanut talosta ja sen piirissä tapahtuneista asioista lukuisia juttuja lehtiin. Talossa on siirrelty sisäseiniä aina tarpeen mukaan. Järjestelmällistä ja suunniteltua remonttia taloon ei ole tehty. Jouni Töyrylä teki talon kuntotarkastuksen 1990 luvulla. Siinä todettiin talon kunto heikoksi, eikä johtanut korjauksiin. Alkuperäiseen taloon on rakennettu ensin toinen kerros ja lisäsiipi ja sitten kellarikerros, jonka yhteydessä Eino Immoselta solahti rautakanki talon alla olevaan onkaloon.

Kirjoituksistani minut tunnettaneen Kunnallistalorakennuksen puolesta puhujana erityisesti historiallisista syistä . Nyt aika on mennyt menojaan ja on viisasta harkita talon kohtaloa uudelleen. Historiaa voi säilyttää ja kunnioittaa nykyään paremmin kuin yrittää saada vanhuuttaan hajoavaa rakennusta kohtuuhinnalla käyttökelpoiseksi.

Veijo Tuunanen. talon vaikutuksessa elänyt.

Eno putosi veneestä, milloin minä.

 

Salasanat pitävät vallassaan

Miten vanhat ihmiset pärjäävät nykyisessä digielämässä? Itsellänikin on jo vaikeuksia. Salasanat ovat nimensä veroisia. Niitä ei muista. Ennen tarvitsin salasanoja vain perhepiirissä. Salasanaa ja tunnusta kysytään joka paikassa. Sopimuksia tehdessä, mutta ei enää purettaessa. Henkilökohtaisesti olen tehnyt pankin kanssa sopimuksen kahdeksan kertaa. Niistä kaksi viimeisintä olivat digisopimuksia. Kertaakaan en ole pyytänyt pankilta velkaa. Lienen huono asiakas, vaikka ostin omistaja asiakkuudenkin. Pankkisuhteen purkamiseen pankki ei kysy salasanaa. Ilmoittaa pahimmillaan pankin muuttavan pois kylältä. Oli minulla pankin säilytyslokerokin. Siellä säilytin arvoasioita. Salasanoja. Nyt veivät lokeronkin. Yksipuolisella ilmoituksella. Kotikylälläni oli ennen neljä pankkia. Käytyäni viimeisessä ostin pankkisalista Mustanparran tippoja.

Suomalainen sairaan- ja terveydenhoito on hyvää ja tehokasta. Tuntemus on henkilökohtainen. Jos ette usko kysykää ikääni. Uskon hoidon perustuvan lääketieteen kehittymiseen ja vanhoihin koettuihin  hoitotapoihin. Siis toistaiseksi. Apotti uhkaa toimivaa järjestelmää. Apotti on Suomeen ostettu potilastietojärjestelmä. Kallis mutta toimimaton. Haittaa työtä, mutta vaarantaa hoidon, sanovat lääkärit. Apotti, jota kutsutaan sairaaloissa robotiksi, on maksanut jo 626 milj. euroa. Tuolla rahalla saa melkoisen määrän salasanoja, mutta kirjoituskonetta ja kuulakärkikynää se ei pysty toistaiseksi korvaamaan terveydenhoidossa.

Vankeinhoitolaitoksen luulisi tarvitsevan vahvoja kaltereita ja lukkoja. Mutta digihyvä pyrkii sinnekin. Vankeinhoitoon kehitetään Roti- asiakastietojärjestelmää. On kehitetty vuosia ja maksanut jo nyt 40 milj. euroa. Kehitys on kesken, koska kehitystä ei ole saatu vielä päätökseen. Vartijat sanovat Rotin vaarantavan turvallisuuden. Toimin vankiloissa parikymmentä vuotta vanhalla kehityksellä. Nykyään muutetaan henkilönimityksiä ja vankilain osoitteita. Ja jos se ei näytä riittävän kehitetään digiroti. Sehän perustuu salasanoihin.

Alfa TV hakeutui konkurssiin. Näyttää siltä kuin Timo Soinilta ja Harkimolta porras julkisuuteen katkesi alta. Sitä ei kannata surra, mutta Alfan työntekijöiden puolesta pitää olla huolissaan. Lopputilin saanee tiedän miltä heistä tuntuu. Julkisuus näyttää olevan tie politiikan portaille. Kokoomus on haistanut tämän ja pestannut puolustusvoimain entisen komentajan Jarmo Lindbergin eduskuntavaaliehdokkaaksi. Mikä on hänen kokemuksensa ja tietämyksensä puoluepolitiikasta? Tiedossahan on, ettei puolustusvoimissa ole saanut harjoittaa politiikkaa tai kuulua julkisesti poliittisen puolueen jäsenyyteen. Armeijassa ei tehdä poliittisia päätöksiä eikä äänestetä hyökkäykseen lähtöajoista. Armeijan ohjaus perustuu käskytykseen. Julkisen vallan käyttäjiä, varsinkin poliisit ovat näkyviä persuissa. Mitä tekevät puolustusvoimain eläkeläiset kokoomuksessa?

Odottelen edelleen kutsua itsenäisyyspäivän juhliin presidentin linnaan. Taitaa olla turhaa. Vähensivät juuri kutsuttujen määrääkin. Hyvää itsenäisyyden päivää ja Joulun odotusta.

Seurakuntavaalien äänestysprosentti lienee n. 15%

 

Sopuvaalit sopisi seurakuntiin

Vaalit tulloo, ootko valamis? Nimittäin kirkollisvaaleihin. Mukana seurakunnan luottamushenkilönä aikoinaan olleena en tiedä mihin uskonnon harjoittajat vaaleja ja sen tuomaa demokratiaa tarvitsevat. Huonointa olisi jos vaaleilla hämätään vallankäyttöä, joka nähdäkseni on piispoilla ja papeilla.

Suomessa on kirkolla 3,7 milj. jäsentä joista Tohmajärven seurakunnassa 3087. "Yhtenäinen seurakunta valitsijayhdistys" nimellä olevalla listalla on 20 kirkkovaltuustoon pyrkivää, joista 18 valitaan. Aikaisemmin pystyi ehdokaslistoista päättelemään oliko ehdokas aikaisemmilta mielipiteiltään oikealla, vasemmalla vai keskellä. Kysyin tunnetulta keskustalaiselta ehdokkaalta edustiko hän kirkossa valtaa käyttävää arvokonservatiivistä- vai liberaaliryhmää. Hän kehotti minun itseni miettimään sitä ja jatkokysymykseni poisti kokonaan. Samaa asiaa kysyin nykyiseltä kunnanvaltuustossa oikeistossa valtaa käyttävältä kirkkovaltuuston puheenjohtajalta. Hän vastasi, että nyt eletään parempaa yhteistyön aikaa kuin ennen. Eli jätti vastaamatta, mutta sai viitattua, että ennen oli huonommin. Sain kysyttyä häneltä mitä mieltä hän niistä teoista ja tapahtumista, joita aikoinaan talkoilla tehtiin. Hän vastasi lyhyesti, ettei tarkoita niitä.

En väheksy vaalien merkitystä seurakunnissakaan. Tosiasia kuitenkin on, että hengellisillä opeilla johdetaan maallista vallankäyttöä. Kirkkovaltuustot muodostuvat kunnallisista päätäntäelimissä epäonnistuneista tai ikänsä puolesta sivuun jäävistä ihmisistä. Seurakunnissa valta keskittyy papeille. Pappi johtaa seurakunnan toimintaa kirkkoneuvoston puheenjohtajana olipa se hengellistä tai maallista. Kirkon verotusoikeus ja sillä saatujen eurojen järkevään käyttöön ei monessakaan seurakunnassa papin opit ja taito riitä. Valtuuston tai neuvoston voimat ja kyvyt eivät riitä papin vallankäytön ohjaamiseen. Ei Tohmajärvelläkään. Kysyä pitää onko nyt Tohmajärven seurakuntavaalijärjestelmä demokratian kukkanen vai varjo siitä?

Kemiönsaaren seurakunta on kooltaan puolta suurempi kuin Tohmajärven seurakunta ja muodostuu kolmesta yhteen liittyneestä seurakunnasta. Tästä johtuen hallinnointi vaatii yhteistyötä lukuisine hautausmaineen ja kuusine kirkkoineen. Seurakunta toimii mielestäni erittäin tehokkaasti pitäen tavallisen seurakuntalaisen mukana toiminnassaan tiedotuksin, joista paras on kaksi kertaa vuodessa postissa tullut kirjalnen selvitys tulevasta toiminnasta. Siinä ilmoitetaan myös kaikkien pappien ja seurakunnan työntekijöiden nimet, tehtävät ja puhelinnumerot. Kemiönsaaren seurakunta toimii mielestäni poikkeuksellisen avoimesti ja tehokkaasti ja ilman seurakuntavaaleja.

Kemiönsaaren seurakunnassa ei järjestetä seurakuntavaaleja koska tuli sopuvaalit. Sopuvaalit ovat hyvät vaihtoehto seurakuntiin, joissa seurakunnan etu katsotaan ykkösasiaksi. Ehdokasasettelussa pitää huomioita tulevien valtuutettujen ammattiosaaminen seurakunnan tarpeiden mukaan. Tarvitaan kiinteistö-, maatila-, metsä-, rakennushuolto- ja henkilöstöhallinto-osaamista. Seurakunnissa jäsenistöstä löytyy parhaat osaajat. Se vapauttaa papeille aikaa hoitaa hengellistä perustehtävää.