Läheisyys on ystävyyden ensiaskel.

Joulupakinani 2023.

Kirjoitin muutama päivä sitten Viikko Pohjois-Karjala lehteen pakinaani ihmisen perustarpeiksi Suomessa; leivän, lämmön ja läheiset. Ruokaa meillä on. Asuntojakin. Tiedän molempien jakautuvan epätasaisesti ihmisille. Kukaan kuitenkaan ei kärsi kohtuuttomasti tai kärsi nälästä tai jää pakkasen armoille. Kiitos hyvinvointi Suomen. Kolmas kohta tarpeista, läheiset, on vaikeammin määriteltävissä tarpeeksi, vielä vähemmän puutteeksi. Sielläkin missä kokoonnutaan suurilukuisena Joulun viettoon.

Ihminen on kehittynyt sosiaaliseksi. Paras esimerkki tästä on perhepiiri. Isä, äiti ja lapset. Ehkä myös isovanhemmat. Tämä läheisyhteisön muistan omasta nuoruudestani. Ajan myötä läheisiksi tulivat naapurit lapsineen ja opiskelutoverit. Harrastukset ja työyhteisö toivat läheisiä ihmissuhteita. Muutamia ystäviksi saakka. Koulu ja yhteiskunta opetti näkemään läheiseksi kylän, kunnan, maakunnan ja koko Suomen. Eurooppaa on uskallettua tässä läheisyysmielessä sotaa käyvänä enää tuoda esiin.

Nyt kun ikää on karttunut riittävän paljon, huomaa läheisten vähenevän kiihtyvällä tahdilla. Läheiset kuolevat. Myös vanhenevat rinnalla samaa tahtia kuin itsekin. Liikkuminen ja yhteyden pito vaikeutuu. Kirjeet ja postikortit ovat harvinaisia yhteyden pidossa läheistenkin kesken. Ollaan netissä. Vanhukset sen ulkopuolella. Työpaikat ovat hajauttaneet perinteiset yhdessä asuvat perheet. Yhä useampi elää omaa elämäänsä. Vailla läheisiä. Vanhemmat ja varsinkin isovanhemmat. Leipää ja lämpöä on, mutta läheisiä entisessä mielessä vähän tai puuttuvat kokonaan. Hiljaisten, vanhojen, liikuntarajoitteisten kohdalla läheisten poissa olo korostuu. Varsinkin Jouluna. Perinteiset joulun vietto tavat lahjoineen ja ruokineen vievät muistot sellaiseen johon ei ole paluuta. Sen tajuaa jokainen. Myös vanhus.

Palaan alkuun. Ilman läheisiä ja heidän kanssaan hyviä ihmissuhteita elämä ei ole onnellista. Jokainen tarvitsee ohjeita, opastusta, kiitosta ja moitteitakin elämäänsä. Juuri läheiset ovat tähän tehtävään oikeita ihmisiä. Leipä ja lämpö ovat tärkeitä, mutta läheiset näitäkin tärkeämpiä. Ihminen voi elää yksin, mutta hänen ei tarvitse olla yksinäinen. Jouluna saattaa lahjat ja jouluruuat nousta arvoasteikolla, mutta korkeimpana siellä ovat läheiset ja heidän muistamiset. Olivatpa he paikan päällä tai poissaolevina sairaalassa tai toisella paikkakunnalla. Kirje, kortti, soitto läheiselle voi olla kohteelleen tärkeämpi kuin mikään muu maailmassa. Sen leivän ja lämmön lisäksi.

Läheisyys ei löydy sukukirjoista eikä seinänaapuruudesta vaan ihmisten välisestä kanssakäymisestä.

Hyvää Joulua!

 

Lukija määrittää lehden tarpeellisuuden

 

Lehti on lukijoille tarkoitettu

Jätän itärajan riepomisen muille. Siinä kansalaiset näyttävät olevan 70 %:sti yhtä mieltä. Vain persut koettavat löytää irtopisteitä toimilleen turhilla irtiotoillaan laillisuusvalvojaa vastaan. Toistaiseksi pistepussi ei ole ropissut.

Ihminen toimii mielipiteittensä ohjaamana. Siksi mielipiteisiin ulkopuoliset koettavat vaikuttaa. Otollisin aika vaikutukselle on kun kohde ei itse tunne miten pitäisi toimia. Silloin vähäisellä totuudella, jopa valheella voi ohjata ihmisiä haluamalleen asialla myötämieliseksi. Puoluepolitiikoilla, kirkoilla ja yhden asian "asiantuntijoilla" on vaara lipsua joskus totuudesta. Kuitenkin tiedetään ihmisen tarpeiden keskittyvän lopulta pariin perusasiaa, jotka ihminen on saanut syntymässään. Perustuuko ne evoluutioon vai mihin, lienee samantekevää.

Muistan 50 vuoden takaa amerikkalaisen tutkimuksen ihmisen vieteistä. Siinä tutkimuksessa kahdeksi suurimmaksi vietiksi tasavertaisesti nousi hengissä pysymisen ja suvun jatkamisen vietit. Siinä ratkaisua joutuu miettimään, jos kohdalle sattuu. Vieläpä jos valinnan joutuu tekemään toisen ihmisen sängyssä. Jätänkö kesken ja lähden karkuun? Tässä asia on huumorillinen, mutta tutkitusti vakava ja merkityksellinen.

Kokemuksesta ja muilta kerätyn tiedon perusteella voin kiteyttää ihmisen perustarpeet kolmeen tärkeimpään kohtaan. Ne ovat leipä, lämpö ja läheiset. Jonkun lyhyt aikainen puute, voi johtaa elämän pituiseen vaikutukseen. Minulle tämä kulmiopiste osui 1950-luvun alkuun, kun olin nostamassa 20 asteen pakkasessa lumiaitoja silloisen kunnalliskodin pellolla. Käsiä palelsi, kasvot ja eväät repussa olivat jäässä. Lämpöä etsittiin kaivamalla tunnelia lumiaidan viereen tuulen suojaksi. Ajattelin, että jos tästä pääsen, ei vaikeampaa ole tulevassakaan. Nyt tiedän, miten vähällä pääsee nauttimaan onnesta. Siihen tarvitaan vain lämpöä ja leipää. Näitä kahta en kieltäisi keneltäkään. Siksi en ottaisi vähävaraisilta pois tukia toimeentulolta tai asumiselta. Vaikka ne vaatisivat verohelpotusten poistamista hyvätuloisilta. Kolmas ihmisen perustarve, läheiset on tukipilari ja ohjeita antava kokonaisuus. Ihminen tarvitsee tukea toiminnalleen, joskus myös kiitosta, mutta yhtä tärkeää ovat ohjeet ja joskus myös moitteet. Niitä tarvitaan elämässä aina. Kukaan ei ole kaikki tietävä. Läheisen tuntee rehellisyydestä, jossa kiitos, moite ja ohjaus ovat tasapainossa. Tällainen läheinen on kullan arvoinen.

 Savo ja Pohjois-Karjala eivät voi kilpailla sanoilla eikä lehden nimellä keskenään. On tarpeetonta nostaa vaikutus- tai näkemyseroja lehden sisältöön tai vaikuttavuuteen. Lehden luettavuus on mittari, jonka lukija määrää. Jos lehden sisältö on haluttu lehteä tilataan ja luetaan. Myös monipuolisuus, joka sietää myös vaihtoehtoja omistajan ja julkaisijan mielipiteisiin tukee luettavuutta. On syytä huomata, ettei entisillä maakuntarajoilla ohjata valtakunnan asioita vaan nykyisin kaikki päätökset vaikuttavat kaikkeen. Pitää muistaa, että tavalliset kansalaiset vaikuttavat vaaleissa mihin suuntaan valtakunnassa mennään, enemmän kuin puoluekirjalla äänestäjät. Juuri heitä varten tätäkin puoluelehteä tarvitaan.