Fataalia tiedotusta
Nyt on palstan pitäjällä jutun juurta. Samalle päivälle pätkähti kolme merkittävää asiaa. Hallituksen tiedotustilaisuus poikkeuslaista, rajalaista vai käännytyslaista. Lukija saa valita. Hallituksen tiedotuksesta en saanut selvää lain nimestä. Eikä selvää tainneet saada lehdistökään. Vaikeuksia ilmeni oikeusviranomaisillakin. Miten lie kansanedustajien kohdalla. Heillä on valta päättää antavatko vallan rajavartijoille päättää kuka rajalla käännytetään ja kuka otetaan vastaan. Tarve on tehdä jotain. Muistan kun sodan jälkeen rajavartiosto tuli Tohmajärvelle. Alkuun Sarkkisen taloon ja siitä Kirkkoniemeen omiin rakennuksiin. Rajavartijat näyttivät minulle vanhuksilta. Kerrottiin olevan vaikeuksia saada nuoriamiehiä rajavartiostoon. Oli huonot palkat. Paremmin tienasi asemalla lastaushommissa. Maailma muuttuu, mutta onko vauhti liian kova? Mielestäni on.
Toinen, Timo Vornasen tapaus on kohta kaluttu julkisuudessa loppuun. Hänen tiedotustilaisuutensa kesti 45 minuuttia. Siinä hän selvitti, ettei voi sanoa asiastaan mitään, koska tutkinta on kesken. Tapahtuma ammuntoineen ei olisi muuten enää huomion arvoinen, ellei osallistuja olisi kansanedustaja. Kansanedustajalta odotetaan ja vaaditaan tiettyjä ominaisuuksia, joita kaikkia Vornanen ei täyttänyt. Oli tutkinta kesken tai lopussa. Muutamiin sanontoihin kiinnitin Vornasen esityksessä huomiota. Hän sanoi tilanteen fataaliksi. Sana tarkoittaa; kohtalokas, tuhoisa ja lääketieteessä kuolemaan johtava. Esityksessään Vornanen kertoi kokeneensa uhkauksia ja uhkaa. Molemmat ovat hänen henkilökohtaisia kokemuksia. Niiden pohjalta tapahtumien kokonaisuutta ei voi pitää oikeutettuna tai hylättävänä. Ihmisellä on taustastaan johtuen monenlaisia ominaisuuksia tuntea pelkoa tai ratkaisumalleja tämän tyyppisiin asioihin. Vornasen tapaus on yksi niistä. Helsingissä ei mitenkään harvinainen. Lukuun ottamatta aseen käyttöä. Ravintoloissa vongataan, haistatellaan, nahistellaan ja ravintolan ulkopuolella uhotaan. Paikalliset ovat osaltaan tällaiseen jo tottuneet. Ulkopuolelta tulleille Helsingin elämä saattaa tuntua "fataalilta". Helsingissä huudellaan eritavalla kuin virkapukuiselle poliisille Joensuussa.
Samoille päiville kuin kaksi edellistä sattui kun Englanti voitti Itävallan jääkiekossa ja avitti Suomen joukkueen syvimmästä sudenkuopasta. Mutta vain väliaikaisesti. Loppusijoitus MM kilpailussa kahdeksanneksi on karsea vastine sille "hypetykselle" jota viikko tolkulla TV:ssä meille pakkosyötettiin. Tolkku on tuttu sana, mutta runomittaan sopii siihen joku toinenkin kun puhutaan Suomen jääkiekosta. Johtajat, liigamaksut ja sarjajärjestelmät ja rahan kähmiminen omistajille ei saisi ohjata jääkiekkoa. Siinä unohdetaan itse peli ja pelaajat. Ehkä NHL-pelaajia lukuun ottamatta. Onko Suomen jääkiekko fataalissa nykymenolla?
Pääministeri Orpo kiemurtelee ministeri Purran vieressä koettaessaan sovittaa neliöpalikkaa kolmioreikään. EU:n yhteisvelkaan Purra ja valtaosa politiikoista näyttää suhteutuvan kielteisesti. Orpo sanoo, että hän kriittisesti. Se muka tarkoittaa, että kriittinen on = kielteinen. Suomen kielessä kielteinen tarkoittaa arvostelua moittivassa mielessä. Miksi pitää kiemurrella? Näyttää vain, ettei pussissa ole puhtaat jauhot. Siksi EU-vaaleissa on varminta äänestää demariehdokasta. Hänelle kyllä on kyllä ja ei on ei.