keskiviikko 29. toukokuuta 2024

Rajamiehet, kiekkoilijat ja politiikot.

 

Fataalia tiedotusta

Nyt on palstan pitäjällä jutun juurta. Samalle päivälle pätkähti kolme merkittävää asiaa. Hallituksen tiedotustilaisuus poikkeuslaista, rajalaista vai käännytyslaista. Lukija saa valita. Hallituksen tiedotuksesta en saanut selvää lain nimestä. Eikä selvää tainneet saada lehdistökään. Vaikeuksia ilmeni oikeusviranomaisillakin. Miten lie kansanedustajien kohdalla. Heillä on valta päättää antavatko vallan rajavartijoille päättää kuka rajalla käännytetään ja kuka otetaan vastaan. Tarve on tehdä jotain. Muistan kun sodan jälkeen rajavartiosto tuli Tohmajärvelle. Alkuun Sarkkisen taloon ja siitä Kirkkoniemeen omiin rakennuksiin. Rajavartijat näyttivät minulle vanhuksilta. Kerrottiin olevan vaikeuksia saada nuoriamiehiä rajavartiostoon. Oli huonot palkat. Paremmin tienasi asemalla lastaushommissa. Maailma muuttuu, mutta onko vauhti liian kova? Mielestäni on.

Toinen, Timo Vornasen tapaus on kohta kaluttu julkisuudessa loppuun. Hänen tiedotustilaisuutensa kesti 45 minuuttia. Siinä hän selvitti, ettei voi sanoa asiastaan mitään, koska tutkinta on kesken. Tapahtuma ammuntoineen ei olisi muuten enää huomion arvoinen, ellei osallistuja olisi kansanedustaja. Kansanedustajalta odotetaan ja vaaditaan tiettyjä ominaisuuksia, joita kaikkia Vornanen ei täyttänyt. Oli tutkinta kesken tai lopussa. Muutamiin sanontoihin kiinnitin Vornasen esityksessä huomiota. Hän sanoi tilanteen fataaliksi. Sana tarkoittaa; kohtalokas, tuhoisa ja lääketieteessä kuolemaan johtava. Esityksessään Vornanen kertoi kokeneensa uhkauksia ja uhkaa. Molemmat ovat hänen henkilökohtaisia kokemuksia. Niiden pohjalta tapahtumien kokonaisuutta ei voi pitää oikeutettuna tai hylättävänä. Ihmisellä on taustastaan johtuen monenlaisia ominaisuuksia tuntea pelkoa tai ratkaisumalleja tämän tyyppisiin asioihin. Vornasen tapaus on yksi niistä. Helsingissä ei mitenkään harvinainen. Lukuun ottamatta aseen käyttöä. Ravintoloissa vongataan, haistatellaan, nahistellaan ja ravintolan ulkopuolella uhotaan. Paikalliset ovat osaltaan tällaiseen jo tottuneet. Ulkopuolelta tulleille Helsingin elämä saattaa tuntua "fataalilta". Helsingissä huudellaan eritavalla kuin virkapukuiselle poliisille Joensuussa.

Samoille päiville kuin kaksi edellistä sattui kun Englanti voitti Itävallan jääkiekossa ja avitti Suomen  joukkueen syvimmästä sudenkuopasta. Mutta vain väliaikaisesti. Loppusijoitus MM kilpailussa kahdeksanneksi on karsea vastine sille "hypetykselle"  jota viikko tolkulla TV:ssä meille pakkosyötettiin. Tolkku on tuttu sana, mutta runomittaan sopii siihen joku toinenkin kun puhutaan Suomen jääkiekosta. Johtajat, liigamaksut ja sarjajärjestelmät ja rahan kähmiminen omistajille ei saisi ohjata jääkiekkoa. Siinä unohdetaan itse peli ja pelaajat. Ehkä NHL-pelaajia lukuun ottamatta. Onko Suomen jääkiekko fataalissa nykymenolla?

Pääministeri Orpo kiemurtelee ministeri Purran vieressä koettaessaan sovittaa neliöpalikkaa kolmioreikään. EU:n yhteisvelkaan Purra ja valtaosa politiikoista näyttää suhteutuvan kielteisesti. Orpo sanoo, että hän kriittisesti. Se muka tarkoittaa, että kriittinen on = kielteinen. Suomen kielessä kielteinen tarkoittaa arvostelua moittivassa mielessä. Miksi pitää kiemurrella?  Näyttää vain, ettei pussissa ole puhtaat jauhot. Siksi EU-vaaleissa on varminta äänestää demariehdokasta. Hänelle kyllä on kyllä ja ei on ei.

keskiviikko 15. toukokuuta 2024

Taskuase, kuka sitä tarvitsee?

 

Kenelle äänesi annat

Ei tällaista ollut ennen vanhaan. Kun poliitikolta kysyy nykyään,  jota hän ei tiedä, vastaa hän, "kun isossa kuvassa katsoo" ja puhuu omiaan. Niinpä minäkin katson "isossa kuvassa".

Ennen luottamustehtäviin pätevöidyttiin pitkää linjaa perusjärjestöjen kautta. Nyt on suoralinja uusilla puolueilla. Ne tarvitsevat jäseniä äänestämään mutta myös luottamustehtäviin. Asennetta ja pyrkyryyttä löytyy, mutta aatetta harvoin. Riittää kun löytyy hokema, yleisesti tiedossa oleva asia, jonka omii ja joka jollain tavoin ärsyttää kansalaisia. Tässä isossa kuvassa ne ovat; turvallisuus ja maahanmuutto. Näillä kahdella asialla on Suomessa otettu yhdelle puolueelle haltuun kaikki merkittävimmät luottamustehtävät. Eduskunnan puhemiehen, sisäministerin, oikeusministerin ja valtiovarainministerin tuolien varjossa pääministerin istuin näyttää lypsyjakkaralta. Demokraattinen järjestelmä antaa heille aseman, mutta ei välttämättä taitoa hoitaa näitä tehtäviä.

Demokraattisen järjestelmän heikkous on siinä, että se pahimmillaan yhdellä äänellä voi jakaa kansan kahtia. Äänestäjillä ja ehdokkailla on valta estää tämä mutta kykyä harvoin. Luottamushenkilöt valitaan tai jopa houkutellaan ehdokkaiksi muun kuin puolueen näkyvyyden ja tavoitteiden perusteella. Yhteiskunnallinen menestyminen, palvelutehtävä vanhus- tai terveydenhoidossa tai poliisin läpimeno vaaleissa on varmempi kuin vuosikymmenien tarpominen puolueosastoissa. Näiden ammattien hoidossa löytyy aina moitittavaa tai parannettavaa, joka riittää perusäänestäjälle mennä näyttämään tyytymättömyytensä vanhaa järjestelmää kohtaan. Ovatko uudet kansanedustajat ja ministerit päteviä ja osaavia? Ei. Tiukassa paikassa ministerit häviävät tai keksivät vaikenemisilleen jonkin tekosyyn.  Puhuvat vain yleisellä tasolla. Sisälukutaitoa kansanedustajilta löytyy. Se näkyy eduskunnan kyselytunneilla.

Yhdelle puolueelle näyttää kertyneen moitittavaa käyttäytymistä tavallista enemmän, jota sanovat vastustavansa  Ne näyttävät nyt yhdistyvän poliisiin ja sen ammatin tuomaan julkikuvaan ja siinä yhteen puolueen käyttämään hokemaan. Turvallisuus. Poliisi mielletään suomessa turvallisuuden ja oikeuden mukaisuuden perikuvaksi. Maine poliisille on tullut satojen vuosien ajalla. Poliisiksi valitaan, tutkitaan, koulutetaan ja ylläpidetään mainetta arvomerkein. Ase, jota ennen kannettiin kaikissa virkatehtävissä näkyvissä antoi vallantunnetta tavalliselle kansalaiselle, mutta ennen kaikkea poliisille itselleen. Lukuisat viime aikaiset tapahtumat osoittavat, ettei poliisin ammatti anna mitään erikoista taitoa hoitaa luottamustehtäviä edes kansalaisen turvallisuuden osalta, joita vanhoilla keinoilla on hoidettu vuosisadat. Poliisikin on tavallinen ihminen. Pohjois-Karjalassakin. Kaikkine heikkouksineen.

Aseita sodassa tarvitaan. Niillä tapetaan ihmisiä. Metsästysaseilla eläimiä.  Tarkkuusammuntaa harrastetaan. Mihin tarvitaan taskuasetta? Ennen vanhaan teurastukseen. Nykyään ei mihinkään. Taskuase ei lisää turvallisuutta. Edes sen kantajalle. Taskuaseen pelotusvaikutus on mennyt ja kännykkä tullut tilalle. Taksiaikaan minulla oli taskuase, sitten virka-ase, myöhemmin taas taskuase. Luovuin taskuaseista. Niillä tapetaan ihmisiä Sitä en tahdo tehdä.