TÄHÄN ON TULTU

Tohmajärven sosiaali- ja terveyspalvelut myydään yksityiselle Attendo yritykselle. Euroja palaa 18,2 milj. Hyvä niin, mutta kun ja jos rahat loppuvat kesken vuoden mitä sitten tehdään?
Minäpä sanon. On kaksi mahdollisuutta. Ensiksi 
loppuvat palvelut, se on ensimmäinen vaihtoehto. Se ei voi kuitenkaan toteutua, sillä hoitovastuu pysyy kunnalla. Näin se vain on. Toinen vaihtoehto on, että kunta lappaa yritykselle lisää rahaa.
Kysymyksessä onkin paluu vanhaan. Huutolaisaikaan. Siinähän vanhat ja raihnaat sekä orvot myytiin halvimman tarjouksen tehneelle. Jos joku muuta väittää, ei tunnusta historiaa.
******
Yksityistämisbuumi näyttää muualla Suomessa olevan laantumaan päin. Tohmajärvi kun taapertaa tarpeeksi takana joutuu koluamaan jokaisen kuopan pohjan. Niin tämän ulkoistamisenki. Sanan synonyymi on yksityistäminen.
Ei tässä kuitenkaan tarvitse tuhkaa päällensä ripotella. Aika aikaansa kutakin. Sitä vain ihmettelen miten voidaan ajautua tilanteisiin, joissa ei nähdä vaihtoehtoja. Tai jos nähdään, niin vertailua ei siedetä. Vanha järjestelmä, jossa kunta tuottaisi palvelut omana toimintana, jätettiin kylmästi ilman vertailua sivuun. Jotta se voitiin sivuuttaa ostettiin "opastus" yksityiseltä yrittäjältä. Kuntamaisemalta, jonka palveluista sai nauttia jo Helli.
*******
Mielenkiintoista on seurata miten demarit suhtautuvat yksityistämiseen. Asia on ensi maanantaina esillä kunnanhallituksessa ja kohta perään valtuustossa.
Demarit ovat koko menneen valtuustokauden toimineet johdonmukaisesti sote- palvelujen puolestapuhujina. Johtoajatuksenaan oma terveyskeskus ja siinä riittävät lääkäripalvelut. Jokainen näkee miten siinä on onnistuttu. Mielestäni huonosti. Syykin on selvä. Poliittinen kannatus ei ole riittänyt terveyspalvelujen puolustamiseen. Se taas johtuu äänestäjistä, mutta myös yhtäpaljon heistä, jotka ovat järttäneet vaalit väliin äänestämättä.
******
Vaalilupauksista luin hyvän "roknoosin" Matti Kososen blogista. Ajattelin itsekin tehdä, jotain saman tyyppistä tarkastelua. Jätän sen nyt tekemättä. Mitä sitä samaa asiaa jauhaa, kun toinen on sen tehnyt puolestani. Ja paremmin, mihin itse olisin pystynyt.
******
Elämää on kunnallisen elämän ulkopuolellakin. Olen aloittanut risusavotan. Tai oikeastaan raivattavat ovat jo risuvaiheen ohittaneet. Ovat paksuudeltaan käsivarresta pohkeen paksuisia.
Homma alkoi hyvin, mutta jo toisella tankillisella räsähti raivaussahanterä piikkilankaan. Terä meni ja minulta paloi päreet.
Tänään sataa. Onneksi. Laiskuus kun on yksi hyveistäni.
Palataan risukkoon ja blogiin taas tuonnempana.
******
PS. Olen onneton sekoillessani mennyt Facebookiin. Niin kuin tämä ja muutama lehtipalsanpito ei olisi riittänyt.
Taannoin kirjoitin Hesarin mielipidepalsalle jutun vankien itsemurhista. Tarkoitukseni oli kokemuspohjaisesti osoittaa, ettei elämä niin yksinkertaista ole kuin mitä korkeatkin virkamiehet olettavat.
Kirjoitus on poikinut jälkikirjoituksia samaiseen lehteen. Ainakin kolme olen huomannut. Kaikki kirjoittajat ovat olleet korkeasti oppineita. Sanonpa vain, että itsemurhissa on heillekin ratkottavaa.