Kirjoitin ja esitin 16.6.2000 Potsipäivien avajaisissa Kunnallistalon portailla oheisen oodin. Olin kirjoittanut jo sitä ennen lukuisia pakinoita aiheesta. Nyt kun näyttää keskustelu alkaneen ties` monenko kerran talon tulevaisuudesta, niin seuraavassa on minun osallistumiseni keskusteluun.
Veijo Tuunanen:
OODI
KUNNALLISTALOLLE
On talo
vanha, mutt` perusta kantaa
Sen tarinat
paljon voi nuorille antaa,
Mit` tehty tässä on aikojen saatos`
Toimintaa
johti pakko, ei paatos.
Vanhempi
väki sen tietää kyllä
mik` hätä ja
pelko ol´ kylämme yllä.
He yhdessä
tahtoivat vaaratkin voittaa,
Uskoivat,
parempi huomen niin koittaa.
Niin
kutsuttiin poikaa, usein myös isää,
kysyttiin
kotona, ainako lisää?
Paikalle
tälle lähtemään taistoon.
Tietoon ei
luotettu, enempi vaistoon.
Kun enemmän
tarvii, mistäpä otat,
tul` apuun
silloin muonituslotat.
He tornissa
peläten katsoivat itään
Toivoen,
ettei näkyisi mitään.
Sota on
kovaa, ei armoo se anna,
sai moni
henkensä pantiksi panna.
Lunnaaksi
kodin ja sodan erheen,
lie
ajatus viimeinen, Pelastin perheen.
On syytä
siis tarpeeksi kertoa, muistaa,
elomme täällä, hyvin kun luistaa.
Täs`
lähdetty, tultu on, tehty myös työtä,
kun päivä ei
riittänyt, on jatkettu yötä.
Kun paikasta
tästä ohitse kulkee,
ei syytä oo
muistoilta silmiä sulkee.
Kun
kulttuuria kylän joku kysyy,
Sä osoita
taloa, se siinä on, ja pysyy.
1 kommentti:
Erinomainen minihistoriikki ja kannanotto. Oodin esittämisen aikana lentelivät koneet Kemien yllä ja tunnelma oli muutoinkin korkealla. Nyttemmin on tunnelma hiukan latistunut, toimijatkin joko heittäneet veivinsä, uupuneet tai sulkeutuneet toimistojensa uumeniin...
Lähetä kommentti