keskiviikko 2. marraskuuta 2016

MIKÄ VIMMA TOHMAJÄRVELLÄ

Kirjoitin ja esitin 16.6.2000 Potsipäivien avajaisissa Kunnallistalon portailla oheisen oodin. Olin kirjoittanut jo sitä ennen lukuisia pakinoita aiheesta. Nyt kun näyttää keskustelu alkaneen ties` monenko kerran talon tulevaisuudesta, niin seuraavassa on minun osallistumiseni keskusteluun.


    Veijo Tuunanen:        
                 OODI  KUNNALLISTALOLLE
On talo vanha, mutt` perusta kantaa
Sen tarinat paljon voi nuorille antaa,
Mit`  tehty tässä on aikojen saatos`
Toimintaa johti pakko, ei paatos.

Vanhempi väki sen tietää kyllä
mik` hätä ja pelko ol´ kylämme yllä.
He yhdessä tahtoivat vaaratkin voittaa,
Uskoivat, parempi huomen niin koittaa.

Niin kutsuttiin poikaa, usein myös isää,
kysyttiin kotona, ainako lisää?
Paikalle tälle lähtemään taistoon.
Tietoon ei luotettu, enempi vaistoon.

Kun enemmän tarvii, mistäpä otat,
tul` apuun silloin muonituslotat.
He tornissa peläten katsoivat itään
Toivoen, ettei näkyisi mitään.

Sota on kovaa, ei armoo se anna,
sai moni henkensä pantiksi panna.
Lunnaaksi kodin ja sodan erheen,
lie ajatus  viimeinen, Pelastin perheen.

On syytä siis tarpeeksi kertoa, muistaa,
elomme  täällä, hyvin kun luistaa.
Täs` lähdetty, tultu on, tehty myös työtä,
kun päivä ei riittänyt, on jatkettu yötä.

Kun paikasta tästä ohitse  kulkee,
ei syytä oo muistoilta silmiä sulkee.
Kun kulttuuria kylän joku kysyy,
Sä osoita taloa, se siinä on, ja pysyy.
 


1 kommentti:

Musiikkiteatteri Apollo kirjoitti...

Erinomainen minihistoriikki ja kannanotto. Oodin esittämisen aikana lentelivät koneet Kemien yllä ja tunnelma oli muutoinkin korkealla. Nyttemmin on tunnelma hiukan latistunut, toimijatkin joko heittäneet veivinsä, uupuneet tai sulkeutuneet toimistojensa uumeniin...