maanantai 21. marraskuuta 2016

Kunnan ostaman talon innostamana

Valtaselta ostetun talon rakennutti 30-luvulla Osuuskassa. Aikaisemmin paikalla oli puutalo, jossa asui pitkään Tohmajärvellä vaikuttanut Mauno Vallinoja. Osuuskassan talolla on pitkä ja vaiherikas historia. Siihen liittyen julkaisen oman muisteluni, joka on päivätty ja julkaistu 6.3.2013.


Pankit lähtevät, rakennukset jää

Tohmajärvellä on vielä yksi pankki. Se on Kiteen Seudun Osuuspankki. Meneillään olevan Osuuspankki fuusion toteutuessa yhtyisivät Juuan, Joensuun ja Kiteen Seudun Osuuspankit Pohjos-Karjalan Osuuspankiksi.
Olisiko fuusion jälkeen Tohmajärvellä enää pankkia, on kysymyksen alainen asia. Nykyisistä pankkipalveluistani olen kirjoittanut blogissani ja Nelosissa. Niiden lisäksi vanhojen aikojen osuuspankkimuistelu lienee paikallaan juuri nyt.
Ensimmäinen kosketukseni osuuspankkiin tuli jo seurustelu aikana. Sain kuulla, että paikka, jossa tulevan vaimoni kanssa radiota kuuntelimme, oli kassakamari.
Tuleva appiukkoni oli ollut yksi Kemien Osuuskassan perustajajäsenistä ja oli hoitanut kammarissa kassanhoitajan tehtäviä vuosikaudet. Tästäkö lie johtunut se, että vaimoni nuoruudessaan oli ollut Osuuspankissa kesäharjoittelijana.
Myöhemmin kotini ja uuden osuuskassarakennuksen väliä oli vain parikymmentä metriä. Kassan talo sai myös vetensä meidän kaivosta.
Oli siis luonnollista pyytää Osuuskassasta velkaa, kun havittelin ryhtymistä taksiautoilijaksi. Velka luvattiin yhdellä ehdolla. Sillä tulisi ostaa uusi auto. En pystynyt täyttämään kyseistä ehtoa ja päädyin yksityisen henkilön rahoitukseen, joka ei ollut kuitenkaan appiukkoni.
Paradoksaalista on, että ensimmäinen taksiajoni oli osuuskassa isäntien tilaama kyyti, joka käsitti matkan Imatralle – Lappeenrantaan – Mikkeliin – Kuopioon ja sieltä takaisin Tohmajärvelle. Matka tehtiin ostamallani käytetyllä autolla, jonka kyytiä isännät jaksoivat vähän ylikehuakin.
Molemmin puoleiseen luottamukseen ja palvelualttiuteen siihen aikaan kuului käyttää lähipalveluita. Sanat, jotka nyky Suomessa ovat menettämässä merkityksensä erityisesti pankkimaailmassa.
Vai mitä mieltä olette siitä, että Osuuspankin johtaja Matti Putkinen toi aamulla minulle shekin. Sillä minun piti jonkin muun kyydin yhdeydessä tuoda Joensuun Suomenpankin konttorista huomenna jaettavat tohmajärveläisten maitotilirahat.
Maitorahat saattoivat joskus ottaa pitkätkin kyydit autoni hansikaslokerossa, johon ne juuri ja juuri sain sullotuksi. Aina rahat päätyivät oikeisiin osoitteisiinsa.
En yleensä harrasta muisteluita. Vertailuja entisen ja nykymenon kesken kylläkin.

                                                                 Veijo Tuunanen.
                                                                  www.kotipalsta.blogspot.com
                                                                   www.neloset.fi
 

2 kommenttia:

Musiikkiteatteri Apollo kirjoitti...

No yksi asian on ainakin varma: Tohmajärveltä OP.n konttori lähtee joka tapauksessa ajallaan kuin Hiliman piikuus. Eikä palaa. On aivan mahdoton ajatus että konttori pysyisi, vaikka kassapalveluita ei enää juurikaan ole, ja nekin tunnin-pari, eikä käteinen enää käy kyseisessä konttuurissa kuin poikkeustapauksessa.

Tietokilpailukysymys voisi muuten olla: missä poikkeustapauksessa Tohmajärven OP.ssa voi maksaa laskun käteisellä? Kyseistä tapahtumasarjaa todistaneena tiedän vastauksen hyvin... PS: Oikeasta vastauksesta ei saa palkintoa.

Veijo Tuunanen kirjoitti...

Etä-palvelu on siis etäämmäksi asiakkaasta. No, ei hätää Tohmajärven kunta ostaa pankkitalon. Osti huonompi kuntosenkin.