Työ on pakko, pakkotyö ei
Otsikossa on totuus, jossa nyt eletään. Kansa jakautuu kahteen. Sen näytti presidenttivaalit ja räikeimmin maan hallitus pyrkiessään runnomaan demokratian nimissä voimaan lakeja, joilla estetään työtätekevien osallistumasta omien asioittensa hoitoon. Hallitus vetoaa vaaleissa saamaansa kannatukseen eduskuntavaaleissa unohtaen millä lupauksilla vallan sai. Tavalliselle ihmiselle hallituksen toimet ohjelmineen näyttää petokselta suhteessa ennen vaaleja annettuihin lupauksiin. Vastakkain ovat työntekijät ja työnantajat. Vai olisiko parempi sanoa vanhahtava ilmaus; työ ja pääoma? Tätä järjestelmää hallitus on lähtenyt nyt päsmäröimään.
Olen työntekijöiden puolella. Olen kuulunut ammattijärjestöihin siitä asti kuin ymmärsin niiden merkityksen työntekijöiden asioiden hoitajana. Jäsenyyteni on ollut vapaaehtoista ja jäsenmaksulla olen osoittanut sitovuuttani yhteistoiminnan merkitykseen. Olen uskonut yhteisön voimaan neuvotteluissa ja hyväksynyt neuvotteluaseman loppuessa lakot. Olivatko ne sitten yhteen asiaan tai poliittiseen näkemyksiin perustuvia. Vaikutuksiltaanhan sillä ei ole eroa. Kenenkään tai minkään asian nujertamiseen en ole nähnyt ammattijärjestöjen toiminnalla pyrityn. Neuvotteluja aikaisemmat hallitukset ovat kunnioittaneet. Nykyinen hallitus aikoo lakisääteisesti puuttua ohjaamaan työmarkkinoita huonontamaan palkansaajien, työttömien ja vähäosaisten asemaa työnantajien eduksi. Korostan, että lakon uhalla vaikutetaan ennakkoon, lyhyillä lakoilla varoitetaan tulevasta ja pitkät lakot ovat merkki asioiden täydellisestä karkaamisesta molemmilta kiistaosapuolilta. Ja päävastuu epäonnistumisesta demokratiassa on maan hallituksella.
Vastuu nykytilanteen syntymiseen on äänestäjillä. Kokoomusta on sanottu joskus kykypuolueeksi sen jäsenten oppineisuudesta johtuen. Nyt näyttää persujen ajaneet ohi kokoomuksen sen oikealta puolelta. Yhdessäkään nämä kaksi eivät pystyisi ylimieliseen vallankäyttöön ilman kahta "voimatekijää". Piskuista ja patavanhoillista kristillisdemokraatteja ja joka-ajan ja paikan "tukipylvästä" RKP:tä. Äänestäjien on syytä huomata, että maasta se pienikin ponnistaa. Ja voi saada pahaakin aikaan. Nämä neljä ovat vastuussa asioiden hoidosta, lakoista ja maan lähitulevaisuudesta. Sitten tietenkin on kepu, josta ei tiedä mitä se tahtoo ja kannattaa. Sille näyttää maistuvan vain rusinat pullasta. Edellisten ulkopuolelle jäävät muut puolueet "tappelemaan" hallitusohjelmaa vastaan työntekijöiden puolesta. Hallitus toi esityksiään esittelemään televisioon Wille Rydmanin ja Matti Putkosen. Mielestäni toinen on ali- ja toinen yliosaaja. Rydman hymyili ivallisesti ja Putkonen toi haastattelijalle paperilla oikeat tiedot, joista sopi kysymyksiä esittää. Nähtyäni tämän lakot tuntuivat ainoalta mahdolliselta ratkaisulta.
Sotea puristettiin pulloon vuosikymmenet. Vuoden toiminnan jälkeen ollaan sitä purkamassa. Kepu lupasi terveys- ja vanhuspalvelut joka kuntaan ja oman terveyskeskuksen tai ainakin terveysaseman. Eli rapiat 350 toimipistettä. Nyt kun on saatu Nato-suoja, niin halutaan Suomeen 1000 ampumarataa. Entisiä lie yhtä paljon kuin terveyskeskuksia. Ihmeelliset ovat politiikkojen toimet ja tarkoitukset. Ihmisten tulee olla tarkkana mitä edustajamme puolestamme touhuavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti