torstai 11. toukokuuta 2017

PÄIVISTÄ SUURIN



Muistakaa äitejänne
Kirjoituksessaan sunnuntain Hesarissa Marko Junkkari pohtii toveri-sanan merkitystä demareille. Hän on kiinnittänyt huomiota, ettei Sanna Marin käyttänyt toveri sanaa Vappu puheessaan. Junkkarin kirjoituksesta sai kuvan, että demarit häpeäisivät tai jotenkin kosiskelisivat vanhan perinteen unohtamisella uusia kannattajia.
Ja höpön pöpön. Puheet nykyään  aloitetaan otsikoimalla kenelle tai mille ryhmälle tulevat sanat ovat tarkoitettu. Sisäpiirille tarkoitetussa puheessa sopii edelleen toverit, mutta Vappupuheessa sanat ovat tarkoitettu muillekin kuin jäsenkirjauskollisille. Siksi Sanna Marin oli valinnut aivan oikein aloittaa puheensa sanoilla "Hyvät kuulijat". Toveri sanalla näyttävät jotkut haluavan kaivaa vanhoja menneitä aikoja malliin; toverit nyt jaetaan kiväärit. Sellaiseksi näin myös Orpon nostaman lapsellisen juhlarahajupakan.
*****
Hallitus pysyy muodossaan vanhalla vaalituloksella. Nykyisillä kannatusluvuilla persut istuisivat häthätää eduskunnan takajakkaroilla. Jos kansalaiset saisivat antaa hallitukselle tekojen mukaan niin lopputilihän olisi edessä ilman YT neuvotteluja. Minulla on ymmärrys, että hallituksen jäsenillä pitäisi olla henkilökohtaista  auktoriteettiä. Arvovallan hallituksen jäsenet ovat menettäneet alkumetreillään ryhtyessään toteuttamaan omaa raamattuaan nimeltä hallitusohjelma, joka toteutettuna tai toteutumattomana johtaa samaan. Katastrofiin.
Otetaan pari esimerkkiä. Hallitusohjelmassa mainitaan puututtavan 4 miljardin yritystukiin, joista kaikki vähänkin asioita seuraavat ja asiantuntijat sanovat vain 10 % olevan oikeissa kohteissa ja siten perusteltuja. Hallitus jatkaa yritystukia sellaisenaan.
Hallituksen toimet alati kohoaviin asumistukikustannuksiin ovat yhtä lapsellisia. Tukia pienennetään mutta vuokria ryhdytään maksamaan toimeentulotuen kautta. Ei siinä ministeri Rehulan arvovalta paljon noussut, kun eduskunnalle selitteli ja jankutti hallituksen ratkaisuja viisaiksi. Mustaa ei saa valkoiseksi Rehulakaan.
Myötähäpeän puolelle meni ministeri Rehulan esiintyminen taannoin A-talkissa. Hän yritti selittää miten sote,  maakunnat ja yhtiöittäminen sopii yhteiseen pussauskoppiin. Ei sopinut. Kansanedustaja Li Adersson ja professori Kekomäki pyörittelivät Rehula ressukan hokemaan asioita joita ei kuulija ymmärtänyt ainakaan palveluja tarvitsevan näkökulmasta. Liekö Rehula selvinnyt studiosta ulos ilman saattajaa. Syy ei tietenkään ole henkilö Rehulan, vaan mahdottoman sote sotkun, jonka uhrialttarille hallitus on heittänyt ministeri Rehulan. Sääliksi käy, vaikka kysymyksessä onkin ns. ammatinvalintakysymys.
*****
Suomi on täynnä merkkipäiviä. On juhannusta, joulua ja merkittävien kansalaisten liputuspäivät päälle. Yksi on mielestäni yli muiden. Se on äitienpäivä. Arvostuksen äitien päivälle minuun istutti arvostettu Joensuun Lyseon uskonnon opettaja Uuno Muotinen jo 40-luvulla.
Uuno puhui vähän mutta hänellä oli ote meihin pojan jukuroihin. Uunon tunnilla ei meluttu ja siitä syystä häntä oli pakkokin kuunnella. Äitienpäivän alusviikolla Uuno tuli luokkaan heti tunnin alussa. Sekin oli poikkeavaa. Hänellä oli mukanaan joko paperisia äitienpäivä rintamerkkejä tai postikortteja samasta asiasta. Uuno puhui puolituntia äiti-asiaa. Äidin merkitystä lapselle ja koko perheelle. Ja me kuuntelimme hiljaa. Monelle taisi tulla kyynelkin silmäkulmaan. Tunnin lopulla, sen tiesimme ennakkoon, Uuno möi meille kortteja, joista tulot menivät hyväntekeväisyyteen. Joka poika osti kortin, jos omat rahat oli loppu, lainattiin kaverilta.
Uunon ajoista asti olen arvostanut äitienpäivää suurimpana merkkipäivänä. Äiti on jokaiselle hän, jonka rakkaus lapseensa on ehtymätön. Olipa tilanne mikä hyvänsä ja tapahtuipa mitä tahansa. Äiti tahtoo lapselleen aina hyvää. Silloinkin kun siihen ei näyttäisi olevan aihetta. Äiti hellii, äiti toivoo, äiti uskoo ja kärsii lapsensa puolesta. Siksi äitienpäivä on merkkipäivistä suurin. Siksi meidän tulee muistaa äitiä kiitollisuudella. Varsinkin jos äiti on elossa. Siksi kiitos kuuluu äitienpäivänä hänelle, elämän antajalle. Kiitos kaikesta äiti, siellä jossain.
                        Muistakaa äitejänne ja sitä, että pakolaislapsellakin on äiti.

1 kommentti:

Musiikkiteatteri Apollo kirjoitti...

huikean hieno kirjoitus taas kerran!