Liiketaloudella ei sijaa vanhushoitoon
"Armotonta menoa - hoitotyön lauluja". (TV1 9.6.klo 21,05) Lisään omana mielipiteenäni; täyttä asiaa 1,5 tuntia. Ohjelmassa käsiteltiin niin paljon asioita vanhusten terveys- ja hoivapalveluista, ettei niistä tälle palstalle mahdu kuin pikkiriikkinen osa. Oma kantani asioihin perustuu vain henkilökohtaiseen kokemuksiin elämän varrelta mukaan lukien toimintani mm. luottamustehtävissä kunnanvaltuustossa, hallituksessa, perusturvalautakunnassa ja Helli- liikelaitoksen tilaajalautakunnassa kunnan edustajana. Kokemukseni ylettyy Piirilääkäri-, kunnanlääkäriajasta terveyskeskuksiin ja nykyiseen TV:ssä kuvattuun aikaan. Jokaiseen ajan jaksoon sisältyy hyvät ja huonot puolensa. Muistoista voin kertoa, että kunnanhallituksen kokouksessa minulta kysyttiin: "Oletko hullu"? Minä pyysin merkitsemään kysymyksen pöytäkirjaan, että ehtisin ottaa asiasta selvää. Valtuustossa en saanut ainuttakaan esitystäni "läpi". Se sanottiin jo kokouksiin mennessä. Perusturvalautakunnassa tuettiin röntgenin hankintaa lääkäri toimen tueksi. Nyt kunnissa lienee röntgenit, mutta ei lääkäreitä. Tilaajalautakunnasta muistan miten äänestettiin montako vaippaa/pv sai vanhusta kohden käyttää. Hävittiin sekin äänestys, kun esityksemme oli, että tarvittava määrä. Edellä oleva osoittaa luottamushenkilön toiminnan ja mahdollisuuden vaikuttaa asioihin. Joskin myös osattomuuteni nykyiseen tilanteeseen vanhusten hoidossa.
TV ohjelmassa kuvattiin hyvin Kaavin kunnan luisumista vanhusten hoidossa ohi valtuuston tahtotilan Attendon käsiin. Ristiriita kuntalain ja päätösten teon liikesalaisuuteen vedoten on mielestäni ilmeinen. Ei ihme, jos valtuutetut kyselevät oikeuttaan osallistua päätöksen tekoon. Päätöksiä ja ohjeistuksia tekevät virkahenkilöt niin valtion kuin kunnankin puolella. Lakia noudattaen, mutta tarpeista, laadusta ja niiden noudattamisesta tietämättä. Päätökset tehdään ja perustellaan talous edellä. Ei tarpeella ja inhimilliset asiat huomioiden.
Mitä tavallinen ihminen ymmärtää ja tietää hoitotakuusta, hoitajamitoituksesta, kestävyysvajeesta ja laatusuosituksista, kun ammattihenkilöt ja poliitikotkin niistä kiistelevät. Ja valituksille ei anneta mitään arvoa parempaan pyrittäessä. Valittajille ja suurelle yleisölle näytetään (TV1) miten vanhusten kotihoito pelaa kameran ja puhelimen välityksellä ruokailussa ja tarkkailussa vanhuksen kunnosta. Jos käden jaksaa nostaa ylös, kaikki on kunnossa. Tehostetussa hoidossa on uutta söpöt nallet ja nuket jotka osaavat sulkea silmänsä. Uusinta uutta ovat käytävillä risteilevät robotit, jotka etsivät itselleen puhekaveria pelkäävistä vanhuksista. Perusturvalautakunnan aikoihin 1990-luvulla paheksuin vanhainkodilla käynnin yhteydessä käytävän päähän rakennettua keittiökyhäelmää, jossa vanhukselle opetettiin kahvinkeittoa kesäapulaisen toimesta. Tarkoitus oli hyvä, mutta toteutus oli loukkaava vanhusta kohtaan, joka oli sotaleski ja elättänyt monilapsisen perheensä läpi puutteen. Tapaus osoittaa vanhusten hoidon suunnan. Suo siellä, vetelä täällä. Nyt olisi seinät ja pelit, mutta hoitajia puuttuu.
Jokainen vanhus haluaa asua kotonaan. Omaiset ja lapset. Voitte auttaa vanhusta pitämällä häneen yhteyttä vaikka soittamalla hänelle. Hän haluaa kuulla kuulumisesi. Älkää jättäkö soittamista yhteiskunnan tehtäväksi. Tai valittako hoitajan soittokertojen vähyydestä sitten kun vanhus on hoitokodissa. Ihmisen elämä on kokonaisuus ja sen arvokkain osa on vanhuus. Sen kohtaa jokainen aikanaan. Hylättynä, arvostettuna, muistettuna tai niiden väliltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti