torstai 26. lokakuuta 2017

Kävisikö huutoäänestys vaihteeksi



Presidenttivaali alkakoon
Aloitin testamenttini sanoilla "Jos minä kuolen." Samalla sanalla "jos"  aloitan tämänkertaisen pakinani. Jos minut olisi valittu demareiden presidenttiehdokkaaksi, aloittaisin juuri nyt vaalikiertueeni.
Muut ehdokkaat alkavat olla kasassa. Vain Paavo  kahvimukineen kiertää vielä kairaa. Ehdokkaat ovat hölöttäneet tavoitteensa. Matti Vanhanen  ryhtyy panemaan  afrikkalaisten asioita kuntoon. Torvalds  ajaa Suomea Natoon Venäjän pelotteella. Sosialismi ei pure eikä hurmaa enää ketään. Siinä pyyhkäisi Kyllösen juna ohi aseman. Perhesuhteilla ei ole päästy enää pitkään aikaan edes julkisuuteen. Ellei tee jotain erikoista kuten syrji ruokapöydässä petikaveriaan. Haavistosta ei ole vastustajaksi, kun pressaa valitaan.  Siniset eivät kamppaile enää kuin keskenään. Se tiedetään. Sanon, ettei värillä ole väliä kun lyijykynällä ääni annetaan. Lisäksi 60% suomalaisista kärsii värisokeudesta. Niin minäkin. Siniset hukkuvat  marginaaliin muiden pienpuolueiden kanssa. Jaa, se Sale. Oliko nimi Niinistö? Hän on ammattilainen. Hänen kanssaan ei juuri nyt kannata lähteä taistelemaan, jos Niinistö suostuu ehdokkaaksi vaaleihin.
Onhan demareilla oma ehdokas pressaksi, Tuula Haatainen. Pieteetti syistä en ryhdy häntä neuvomaan. Kerronpa vain, mitä minä tekisin nykytilanteessa, jos olisin ehdokkaana pressavaaleissa.
Heittäisin ulkopolitiikan muiden kaluttavaksi. Siitähän kaikki ovat samaa mieltä. Jättäisin hallituksen, eduskunnan ja presidentin valtaoikeudet muiden kiisteltäväksi. Ne ei näissä vaaleissa muutu. Lisäksi näistä puhuminen tuntuu tavallisesta äänestäjästä lässytykseltä.
Ryhtyisin puhumaan ja tuomaan esiin arvoja, asenteita ja tavoitteita, joita Suomessa pitäisi korjata, jotta tavallinen kansalainen voisi niihin yhtyä. Presidenttinä minua kuunneltaisiin. Ehdokkaana ollessani saisin esillä pitämilläni asioilla ääniä. Lupaisin tehdä kaikkeni, että häpeälliset leipäjonot loppuisivat. Jokaiselle kuuluu Suomessa asunto vaikka vaatimatonkin. Kadulla ei kenenkään tarvitsisi nukkua. Tekisin työtä täystyöllisyyden puolesta ja pienetäisin palkkaeroja, vaikka verotuksen kautta. Asettaisin tasa-arvon kaikilla osa-alueilla ehdottomaksi tavoitteeksi. Puhuessani edellä kerrotuista asioista, en tyytyisi puhumaan yleisellä tasolla, vaan todellisten esimerkkien kautta. Vain niin menee asia perille. Ja tietenkin pitäisin sanani valintani jälkeen.                 

Ei kommentteja: