Julkaistu Viikko Pohjois-Karjalassa 2.6.-15.

Toiminnan pitää näkyä teoissa

Jotain tarttis tehrä demareiden kannatuksen laskulle. Viimeksi demariministerien entiset erityisavustajat kertoivat Hesarissa miten puolueen voisi pelastaa. Olisin innolla lähtenyt pelastustalkoisiin, jos olisin avustajien jutusta saanut selvää mitä pitää tehdä.

Kysymyksen heidän julkitulonsa herätti. Eikö erityisavustajat tehtävää hoitaessaan olisi voinut tehdä sen mitä nyt jälkikäteen peräävät. Nyt heidänkin ohjeensa tuntuvat jälkiviisaudelta.

******

On kaksi eri asiaa puolueiden jäsen määrät ja puolueiden kannatus gallupeissa ja vaaleissa. Viime vaalikaudella puolueiden yhteenlaskettu jäsenmäärä putosi 45000:lla. Eduskuntapuolueiden yhteenlaskettu jäsenmäärä on nyt n. 263000, joista demareiden osuus on n. 42000. Kepulaisia näyttää olevan puolta enemmän, joka sekin putosi kaksi vuotta sitten laskennassa 30000 jäsenellä. Oliko syy syntyvyyden laskussa?  Keskustassahan taannoin vielä laskettiin jäseniksi lapset kohta ristiäisten jälkeen.

Olivatpa jäsenmäärät mitkä hyvänsä, ne eivät näy puolueiden vaalimenestyksessä. Puolueilla ovat omat tavoitteensa ja ihanteensa. Tosin niidenkin sanotaan olevan kohta lähellä toisiaan. Ainakin sanoissa.

Näyttää kun puoluemenestys olisi entistä enemmän kiinni henkilöistä ja siitä miten toimitaan. Ollaanko kiinni vanhoissa vai uskalletaanko kokeilla uutta. Erehdyksen mahdollisuutta ei kannata pelätä. Erehtyminen kuvaa enemmän toimintaa kuin vanhoissa kuvioissa kököttäminen. Puolueen toimintaan pitää saada mukaan myös sellaiset henkilöt joilla ei ole jäsenkirjaa. Raamattu ei tee uskovaista eikä jäsenkirja takaa viisautta.

******

Jokaisen poliittisessa puolueessa aktiivisen henkilön takin selkämyksestä löytyy enemmän oman porukan tekemiä puukoniskujen reikiä kuin ns. vastustajien tekemiä.

Olivatpa Antti Rinteen ja Jutta Urpilaisen luottamuspaikkojen vaihtosyyt mitkä hyvänsä, ne viestittivät kansalaisille, että jotain positiivista kehitystä on tapahtumassa demareiden toiminnassa. Ennen pitkään se näkyy myös gallupeissa.

*******

Tohmajärven pitäjäjuhla Potsipäivät on saanut nimensä Maiju Lassilan romaanista Tulitikkuja lainaamassa. Maiju Lassila vietti Tohmajärvellä elämänsä ensimmäiset kaksi vuosikymmentä. Tänä aikana hän keräsi tietämykseensä sen tohmajärveläisen elämän menon, jota hän kuvasi myöhemmin kirjoissaan ja näytelmissään.

Algoth Tietäväinen, myöhemmin Algot Untola oli opettaja, näytelmäkirjailija, toimittaja, demari ja lopulta agitaattori ja kirjoitti eri salanimillä yli 20 kirjaa. Monet niistä taitavasti huumoria hyväksi käyttäen. Salanimillä  siksi, etteivät lukijat sotkeneet henkilöitä kirjoittajaan tai itseään romaanihenkilöihin. Naurun alaiseksi tulemista pelättiin jo silloin ns. paremmissa piireissä.

Oman lukunsa ansaitsisi Algot Untolan 49 vuotta kestänyt elämän kaari, joka päättyi traagisesti luotiin matkalla teloituspaikalle Suomenlinnaan. Tästä tapahtumasta ei ole juuri Potsipäivien 41 kertaa pidettyjen juhlien yhteydessä puhuttu. Enkä puhunut siitä minäkään kun tänä vuonna pidin puheen Maiju Lassilan muistomerkillä. Mitä sellaista pitää esillä, joka ei ole kunniaksi kenellekään. Virhe on tapahtunut. Luulen, että se hävettää kaikkia.

Maiju Lassilan kirjoista ja näytelmistä löytyisi Potsipäiville ohjelmaa niin seminaareihin kuin kesäteatteriinkin. Vahinko, etteivät tohmajärveläiset pidä esillä Lassilan tuotantoa ja hänen henkilöään, joka näyttää kelpaavan muualle. Sastamalan Ellivuoren kesäteatterissa esitetään tänä kesänä Lassilan teosta Mestari Nyke.

                                                             Veijo Tuunanen