Loikkari rapauttaa demokratiaa
Urheilussa Kristina Mäkelä lopetti loikkaamisen. Hän oli menestys loikkaajana. Politiikassakin loikataan. Viimeisemmän loikan teki keskustan lankun takaa persuihin Pekka Aittakumpu. Hän edustaa pappina vanhalestadiolaista uskon suuntaa. Poliittisen aseman Aittakumpu oli saanut vaaleissa. Siinä mielessä hän loikallaan pyllisti äänestäjilleen. Hesarin haastattelussa (20.10.) Aittakumpu sanoi persuissa pystyvänsä paremmin edistää Yleen, Elokapinaan, sateenkaari-ideologiaan, Suomen kieleen ja kulttuuriin sekä elämäntavan puolustamiseen liittyviä teemoja. Vain maahanmuuton vastustaminen unohtui luettelosta. Mitä kirkko ja lestadiolaiset ajattelevat kun heidän pappinsa sanoo äänestävänsä viinan kotiinkannon puolesta? Persut on sopiva puolue loikkarille. Entisten lisäksi.
Jos jokin politiikoilta on mennyt pieleen niin se on Keskustan Anne Bernerin taksi uudistus. Entisenä taksiautoilijana en voi kuin ihmetellä Bolt ja Uber sekoilua hintojen ja kuljettaja palkkojen suhteen. Helsingissä varmempaa taksitolpalla on saada turpaansa kuin turvallisen kyydin. En ryhdy neuvomaan vaan muistelen millaista taksiautoilu oli viisikymmentä luvulla ja pitkälti sen jälkeen. Ennen kuin sai taksiluvan yrittäjän tausta piti olla luotettava tehtävän hoitoon. Taksi oli yleensä yksin yrittäjä ilman työaikoja. Maalla ajettiin kotoa käsin ja kaupungeissa tolpalta. Kilpailu pudotti hintoja mutta kalleimman kyydin määräsi taksamittari. Jos lain määräämistä ehdoista taksi poikkesi heilahti lupa hyllylle. Pahemmissa tapauksissa auto valtiolle. Taksiautoilu perustui kuljettajan ja matkustajan keskinäiseen luottamukseen. Auto kyydin aikana oli keljuttajan ja matkustajan yhteinen koti. Molemmilla oli kunnioitus toista kohtaan. Ihmiset luottivat taksiin ja poliisiin. Minun kohdalla kyytimaksu jakautui siihen aikaan kolmeen osaan. Yksi autolle, yksi polttoaineeseen ja yksi kuskille.
Korvaako määrä laadun? Ei korvaa. Kunnanvaltuustoissa ja ehdokas asettelussa määrää puolustellaan demokratialla. Kokemuspohjaisesti jokainen voi nähdä, miten valtuustot toimivat. Osa valtuutetuista on demokratian täytettä. Valitettavasti. Mitä sitä kieltämään. Kaikki tehtävät tulevat kuitenkin hoidettua. Se tietää työtä vuorotta osalle porukkaa.
Ennen valtuustoehdokkaat haalittiin systeemillä ehdokas joka kylästä. Vapaaehtoisesti tai puolipakolla. Kylien tyhjentyessä haettiin ehdokkaiksi arjessa näkyviä ihmisiä. Varmoja läpimenijöitä olivat hoitajat, poliisit, virastoissa toimivat ja suulaat ihmiset. Aate tuli perässä, jos oli tullakseen. Poliittisen opin antoivat usein virkahenkilöt. Näillä kahdella systeemillä, sanottakoon niitä hevoskyyti- ja polkupyöräajaksi, tuskin enää pärjätään. Nyt tarvittaisiin tietokoneosaajaa ja kohtaa tekoälyä. Ei nyt sentään. Maatiaisjärkeä tarvitaan edelleen niin valtuustoihin kuin eduskuntaankin. Maakuntahallinnosta en puhu mitään. Eikös se muodostu kunnanvaltuutetuista, joilla on aikaa siihenkin. Ja toivottavasti kykyä.
Mukaan politiikkaan pääsee monta tietä. On poliittiset järjestöt nuoriso-osastoineen. Sinne haetaan kotoa, mutta myös hakeudutaan. Seuraava porras onkin kunnanvaltuusto, sitten eduskunta, hallitus ja presidentti. Halu, kyky ja oikea tausta vain pitää olla itsellä.
Perheen asiat hoidetaan kotona. Mitkä ja millaiset mahdollisuudet siihen ovat, päätetään nykyään kauempana. Kunnassa, maakunnassa, Suomessa ja Euroopassa. Ainoa mahdollisuus vaikuttaa on olla ehdokkaana vaaleissa. Jos haluat vaikuttaa tärkeintä on äänestää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti