Kenelle äänesi annat
Ei tällaista ollut ennen vanhaan. Kun poliitikolta kysyy nykyään, jota hän ei tiedä, vastaa hän, "kun isossa kuvassa katsoo" ja puhuu omiaan. Niinpä minäkin katson "isossa kuvassa".
Ennen luottamustehtäviin pätevöidyttiin pitkää linjaa perusjärjestöjen kautta. Nyt on suoralinja uusilla puolueilla. Ne tarvitsevat jäseniä äänestämään mutta myös luottamustehtäviin. Asennetta ja pyrkyryyttä löytyy, mutta aatetta harvoin. Riittää kun löytyy hokema, yleisesti tiedossa oleva asia, jonka omii ja joka jollain tavoin ärsyttää kansalaisia. Tässä isossa kuvassa ne ovat; turvallisuus ja maahanmuutto. Näillä kahdella asialla on Suomessa otettu yhdelle puolueelle haltuun kaikki merkittävimmät luottamustehtävät. Eduskunnan puhemiehen, sisäministerin, oikeusministerin ja valtiovarainministerin tuolien varjossa pääministerin istuin näyttää lypsyjakkaralta. Demokraattinen järjestelmä antaa heille aseman, mutta ei välttämättä taitoa hoitaa näitä tehtäviä.
Demokraattisen järjestelmän heikkous on siinä, että se pahimmillaan yhdellä äänellä voi jakaa kansan kahtia. Äänestäjillä ja ehdokkailla on valta estää tämä mutta kykyä harvoin. Luottamushenkilöt valitaan tai jopa houkutellaan ehdokkaiksi muun kuin puolueen näkyvyyden ja tavoitteiden perusteella. Yhteiskunnallinen menestyminen, palvelutehtävä vanhus- tai terveydenhoidossa tai poliisin läpimeno vaaleissa on varmempi kuin vuosikymmenien tarpominen puolueosastoissa. Näiden ammattien hoidossa löytyy aina moitittavaa tai parannettavaa, joka riittää perusäänestäjälle mennä näyttämään tyytymättömyytensä vanhaa järjestelmää kohtaan. Ovatko uudet kansanedustajat ja ministerit päteviä ja osaavia? Ei. Tiukassa paikassa ministerit häviävät tai keksivät vaikenemisilleen jonkin tekosyyn. Puhuvat vain yleisellä tasolla. Sisälukutaitoa kansanedustajilta löytyy. Se näkyy eduskunnan kyselytunneilla.
Yhdelle puolueelle näyttää kertyneen moitittavaa käyttäytymistä tavallista enemmän, jota sanovat vastustavansa Ne näyttävät nyt yhdistyvän poliisiin ja sen ammatin tuomaan julkikuvaan ja siinä yhteen puolueen käyttämään hokemaan. Turvallisuus. Poliisi mielletään suomessa turvallisuuden ja oikeuden mukaisuuden perikuvaksi. Maine poliisille on tullut satojen vuosien ajalla. Poliisiksi valitaan, tutkitaan, koulutetaan ja ylläpidetään mainetta arvomerkein. Ase, jota ennen kannettiin kaikissa virkatehtävissä näkyvissä antoi vallantunnetta tavalliselle kansalaiselle, mutta ennen kaikkea poliisille itselleen. Lukuisat viime aikaiset tapahtumat osoittavat, ettei poliisin ammatti anna mitään erikoista taitoa hoitaa luottamustehtäviä edes kansalaisen turvallisuuden osalta, joita vanhoilla keinoilla on hoidettu vuosisadat. Poliisikin on tavallinen ihminen. Pohjois-Karjalassakin. Kaikkine heikkouksineen.
Aseita sodassa tarvitaan. Niillä tapetaan ihmisiä. Metsästysaseilla eläimiä. Tarkkuusammuntaa harrastetaan. Mihin tarvitaan taskuasetta? Ennen vanhaan teurastukseen. Nykyään ei mihinkään. Taskuase ei lisää turvallisuutta. Edes sen kantajalle. Taskuaseen pelotusvaikutus on mennyt ja kännykkä tullut tilalle. Taksiaikaan minulla oli taskuase, sitten virka-ase, myöhemmin taas taskuase. Luovuin taskuaseista. Niillä tapetaan ihmisiä Sitä en tahdo tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti