Ei uutta pyörää tarvitse
keksiä
Kuntarakenne- ja soteuudistus
on järjestettävissä vanhoihin raameihin. Peruselementit ovat olemassa niin
kunnissa kuin maakunnassakin. Tuntuu ihmeelliseltä miksi vanhat raamit eivät
kelpaa uudenlaiseen käyttöön.
Yritetään keksiä uutta
pyörää, joka ei olisi perustuslain kanssa ristiriidassa. Kun se ei tahdo
onnistua, ryhdytään muuttamaan perustulakia pyörälle sopivaksi. Onko se
viisasta?
Perusterveyden- ja
erikoissairaanhoidon järjestäminen ja vastuu on yhdistettävä esim. Pohjois-Karjalassa
yhdelle riittävän suurelle yksikölle. Vain siten järjestelmä saadaan toimimaan
johdonmukaisesti ja taloudellisesti.
Tällainen yksikkö on
keskussairaala. Hallintomalliksi käy kuntayhtymä. Se täyttää perustuslain ja
kuntalaisten demokraattisen vaikutuksen toimintaan.
Perusterveydenhuolto
hoidettaisiin nykyisten kuntien terveyskeskuksissa tarvittavassa laadussa ja
laajuudessa keskussairaalasta käsin. Hoitokatkohaitat ja lääkärien
saatavuusongelmat terveyskeskuksissa poistuisivat.
Vastuukuntamalliin
pakottamiseen en näe perusteita. Päin vastoin. ”Isäntäkunta” toiminnasta ei
ainakaan Keski-Karjalassa jäänyt kuin savuavat rauniot ja loputon sotku
kustannuksista.
Puhdas vastuukunta ei tule
onnistumaan ja se on kuntalaisten itsemääräämis- ja demokratiavaateen kannalta
vajaavaltainen. Eikä malli sopine yhteen perustuslainkaan kanssa.
Jos sote-uudistus esim.
esittämälläni tavalla saataisiin järjestettyä, on syytä uskoa, että
kuntarakenneuudistus saisi ilmaa siipiensä alle. Kuntalaiset huomaisivat, ettei
byrokradian pyörittämiselle enää läydy perusteita ja kuntaliitoksiin
avautuisivat ovet.
Suomalainen on aina
vieroksunut turhaa työtä. Kuntien lukuisuus teettää päällekkäisenä turhaa
työtä. Sitä tuskin kukaan enää kieltää. No, he ehkä, jotka puhuvat lähidemokratian
menettämisestä. Se on mennyt jo aikoja sitten. Mihin? Ilmeiseti virkamiehille
ja politiikoille.
Veijo Tuunanen
Tohmajärvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti