Tämän päivän Karjalaisessa oli otsikko: "Haussa 350:lle kotikunta." Lehtikuvassa ministeri Astrid Thors seisoi "kapula kädessä" ja kunnanjohtaja Olli Riikonen oli vaipunut omiin ajatuksiinsa paperit sylissään.
Jutun viimeinen kappale kuului: "Tohmajärvellä, joka on Suomen venäläisin kunta, yhteiselo pelaa kunnanjohtaja Olli Riikosen mukaan kitkatta. Maahan muuton ja kotouttamisen haitat ovat olleet mitättömiä."
Näinhän asia on. Mutta voisiko se olla vielä paremmin? Onko Tohmajärvi pyrkinyt tai tehnyt mitään nykytilan saavuttamiseksi? Olisiko venäläisistä tulevaisuudessa voimavaraksi kunnan kehittymiselle?
Mielestäni olisi. Olisi etsittävä yhteiskunnasta ne keinot, joilla päästäisiin ensimmäisenä hyödyttämään ja kehittämään nykytilaa kaikkien osapuolten eduksi.
Kunnan terveyspalvelujen ollessa Tohmajärven itsensä tuottamina, puhuttiin perusturvalautakunnassa mahdollisuutta maksua vastaan tarjota palveluja myös Venäjällä asuville venäläisille. Asia oli yksi ajatus, mutta mielestäni yritys kehittää yhteiseloa naapurin kanssa. Samaa ajatusta voisi kehitellä koulutoimen puolelle esim. rajan läheisyyteen Värtsilään.
Raja tulee tarjoamaan mahdollisuuksia. Tiedän myös, että ongelmia. Ne ovat kuitenkin ratkaistavissa. Tarttes tehdä jotain.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti