Tämä on niin sitä sun tätä

 Kuninkailla, presidenteillä ja diktaattoreillakin on heikkouksia

Mukailen tässä Verna Vuoripuron kolumnia Hesarista "Vasa-laiva kertoo työelämästä". Vasa-laivahan kaatui ja upposi neitsytmatkallaan päästyään muutaman sadan metrin päähän lähtölaiturista. Laivan piti olla Ruotsin kuninkaan Kustaa II Aadolfin huippunäyte 1600-luvun kuninkaan mahdista. Korostaessaan tätä kuningas otti osaa aktiivisesti laivan suunnitteluun ja rakentamiseen. Mitään ammattitaitoa tähän hänellä ei ollut. Lukuisat muutokset ja purkamiset näkivät suunnittelijat ja rakentajat. He myös tiesivät muutoksista johtuvista vaikeuksista, mutta heiltä puuttui rohkeus olla erimieltä kuninkaan kanssa. 

Samaa näen presidentti Donald Trumpin toiminnassa. Hänen kunnianhimonsa ja tahto näyttää maailmalle mahtiaan on käsittämätön. Kaikkialla hän näyttää muiden olevan väärässä ja toteuttaa omia näkemyksiään ratkaisuksi. Hän työntää "pukinsorkkansa" ei yksin USA:n asioihin vaan ympäri maailmaa. Ei tarvitse olla psykologi, että näkee jo hänen olemuksestaan ja puheista kysymyksessä olevan poikkeus yksilö. Päättäjät ympäri maailmaa ovat hiljaa ja katsovat sivusta. He pelkäävät presidentti Trumpia niin kuin Vasa-laivan rakentajat kuningas Kustaa II Aadolfia. En ennusta USA:n uppoavan, mutta ellei ulkopuoliset puutu hänen toimiinsa tai hän itse muuta käyttäytymistään vahingot ovat suuremmat kuin Vasa-laivalle. 

Kysymyksessä on pelosta mielipiteen ilmaisuun ja väärästä johtamistavasta. Tietäjät pelkäsivät omaa asemaansa johtajansa silmissä ja vaikenivat. Johtajan rajaton vallankäyttö sai jatkua kun hänelle ei kerrottu mitä johtajan toimista seuraisi. Johtamistutkija Timothy R. Clarkin mukaan mielipiteen ilmaiseminen on usein kaikista riskialttein työyhteisössä. Clark ehdottaa neljä tapaa oikean ilmapiirin luomiseen.

1. Työntekijän tulee kokea olonsa hyväksytyksi suorituksestaan huolimatta.

2. Uskollisuus ei aina tarkoita samanmielisyyttä. Ihminen voi olla lojaali toiselle vaikka olisi erimieltä.

3. Mielipiteenvapaus ei ole vain johdon etuoikeus.

4. Lupa puhua suoraan ei tarkoita jokaisen esitetyn idean toteuttamista.

Edellä kirjoitettu sopii myös meneillään olevaan valtuustokauden alkuun ja kunnanvaltuutettuihin. Niin uusiin kuin vanhoihinkin. Kunnanhallitukset, valtuustot kuin lautakunnatkin ovat tavallaan työyhteisöä. Sieltä löytyy vanhoja tekijöitä ja juuri mukaan tulleita. Tieto- ja taitotaso vaihtelee. Virkahenkilöitäkin löytyy joka lähtöön. Sanoisiko, että hyviä ja huonoja. Ja siltä väliltä.

Uudet luottamushenkilöt tuntevat arkuutta, jopa alkuun pelkoa. Vanhoista saattaa löytyä ylimielisyyttä ja suhtautuvat uuden henkilön perehdyttämiseen vaihtelevasti, vaikka olisi samasta puolueesta. On turha kieltää, ettekö luottamushenkilöt kilpailisi keskenään. Nyt uusina valittuina tulleille sanoisin, pelko pois. Veteraanitkin ovat tullessaan olleet noviiseja. Kukaan ei ole ollut seppä syntyissään. Ei kunnan- tai kaupunginjohtajatkaan. Luottamushenkilöt on valittu hoitamaan yhteisiä asioita. Ne hoituvat vain puhumalla tai kirjoittamalla. Ei hiljaisuudella.

Katselin ajankulukseni netistä persujen puoluekokousta. En kertaa mitä siellä puhuttiin. Maito minulta myrtyi kannuun. Eva Biaudet, Ben Zyskowicz, Anders Adlercruetz, Sari Essauah, Kaisa Garedew, Joakim Vigelius ja Nasima  Razmyar vain mainitakseni eivät ole peri suomalaisuuteen vivahtavia nimiä. Nimi ei heitä pahenna, niin kuin vanha suomalainen sananparsi opettaa. Tuskin ihon värikään kelpaa viaksi. He ovat suomalaisia ihmisiä siinä kuin toropaiset, huttuset niemisetkin. Persuilla itselle 

puolisoksi kelpaa maahanmuuttaja. Sukupuolesta ja väristä riippumatta. Miksi he jaksavat vouhottaa maahanmuuttajista? En ymmärrä.

Tarjosin tätä Hesarin mielipiteisiin

 Vankeinhoito on kokonaisuus, ei ammattikuntaongelma

Otsikolla "Suomen vankeinhoito on kriisiytymässä" (7.6), kirjoitti Miikka Vuorela kriminologian ja yleisen oikeustieteen yliopistolehtori Itä-Suomen yliopistosta. Syyksi hän mainitsi mm. vankien lisääntymisen, vankilapsykologien työn vaikeutumisen ja vartijoiden koulutusvaatimustason laskun.

Jos kriisi vankeinhoidossa on muutosta entisestä käytännöstä, niin lähes neljänkymmenen vuoden kokemuksen perusteella vankiloista ja vankeinhoidosta en puhuisi muutoksesta negatiivisena asiana. Vankeinhoidosta puhuttaessa pitää muistaa myös vankilalaitoksen historia.

Vankimäärään vaikuttaa yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset, laki ja vapausrangaistusten pituus. Vankilat niihin ei voi vaikuttaa. Suomessa vankilatuomion ainoa merkittävä haitta on vapauden menetys. Vankeinhoidossa tähdätään tähän tarjoamalla terveyshoito ja monet sosiaalipalvelut aina perhetapaamista kotilomia myöten. Nykyiset vankilat tarjoavat mahdollisuuden myös moniin harrastus mahdollisuuksiin. Esimerkkinä palloiluhallit ja punttisalit.

Kriisiytymistä vankeinhoidossa on tapahtunut suhteessa 50 vuotta harjoitettuun käytäntöön. Ainoa negatiivinen muutos vankeinhoidossa on tapahtunut vankityönmerkityksen häviäminen vankeinhoidon lopputuloksessa. Työn tilalle on tullut osallistumisvelvoite johonkin vankilan tarjoamaan mahdollisuuteen. Yleisin tässä suhteessa lienee opiskelu. Onko muutoksella positiivista vaikutusta vankeinhoidon kokonaistavoitteeseen ei tiedetä. 

Muutokseen vankilapsykologit ovat vaikuttaneet. Mutta heidän vankeinhoitotapansa ja tavoitteensa ovat usein ylikorostuneita mahdollisuuksiin nähden. Yksityisen vangin kohdalla psykologi voi onnistua, mutta kokonaisvankeinhoitoon ei sillä ole vaikutusta. 

Yhteiskunta ja sen lainsäädäntö määrää rangaistusten ja vankien määrän. Vankilan tehtävä ei ole parantaa tai pahentaa vangin saamaa rangaistusta. Vankilan tehtävä on täytäntöön panna tuomio turvallisesti niin vangin kuin yhteiskunnan kannalta katsoen.

Jussi ei meinaa tulla blogiini.

 Vähän vankeinhoidosta ja podcastista

Joku voi kysyä millä pohjalla ja vastuulla näitä juttujani kirjoittelen. Sillä samalla kuin muutkin. Lukijan vastuulla. Harvoin kirjoitan aiheesta, jolla uskon olevani parhaiten kärryllä. Niin kuin vankeinhoidosta. Uskokaa tai älkää. Olen eläissäni ollut vankeinhoidon kanssa enemmän tai vähemmän tekemisissä yhteensä n. 130 vuoden ajanjaksolla. Siinä on mukana isä, veli, siskon tyttö ja minä. Vankeinhoidosta olen kirjoittanut päivä-ja ammattilehtiin satoja juttuja. Tulkoon joukkoon vielä yksi.

Vankeinhoito on yhteiskunnan marginaalissa vaikka on yksi sen tärkeimmistä osa-alueista. Se pitää rangaistuksillaan, pelotteilla ja olemassa olollaan yhteiskuntaa pystyssä. Poliitikot ja "maailman parantajat" käyttävät aika-ajoin vankeinhoitoa keppihevosenaan omille pyrkimyksilleen. 

Persut ovat jopa yrittäneet nostaa itseään oikeuden ja turvallisuuden ainoaksi pystyssä pitäväksi voimaksi. Sitä kuvaa jo poliisien runsas määrä heidän kansanedustajistaan sisäministeriä myöten. Tämä maine ei kuitenkaan ole koitunut poliisikunnan eduksi. Pikemminkin päinvastoin, kun ajattelen käymissä olevia tutkimuksia ja oikeuden käyntejä kansanedustajien joukossa.

Kuluneen 50 vuoden aikana on silloin tällöin tullut esiin yrityksiä keksiä vankeinhoitoon tapoja parantaa vangit yhteiskunta kelpoisiksi. Voin sanoa jo tässä vaiheessa, että huonolla menestyksellä. Pyörää on turha keksiä uudestaan. Jo raamattu puhui vankiloista ja vanginvartijoista. Jos koulut ja yhteiskunnan muut toiminnat ovat epäonnistuneet "kasvattamaan" jäsenistään yhteiskuntakelpoisia, niin ei siinä onnistuta vankilassakaan. Vankeinhoidolla on omat tarkoituksensa ja tapansa hoitaa omaa osuuttaan yhteiskunnassa. Miten? Se näkyy kansankunnan sivistystasosta. 

Telkkarissa näytettiin miten paatuneesta väkivalta rikoksesta tehdään "Omalla ohjelmalla" yhteiskunta kelpoinen. Ohjelmaa esiteltiin vangin, kahden vetäjän ja vartijan voimin. Heillä kaikilla lie 

hyvä usko ja tahto onnistua. Minäkin toivon sitä. Olen työaikanani ollut jopa tukemassa tuon tapaista ohjelmaa. Kokemuksesta tiedän, ettei tuollaisilla ohjelmilla ole vaikutusta yhteiskuntaan tai vankeinhoitoon. Ohjelma on yksilölle tarkoitettu ja osuu sattuman varaisesti sopivaan vankiin. Esitetyssä ohjelmassakin kolme ihmistä oli yhden vangin asiaa hoitamassa. Lienee selvää, ettei henkilökuntaa riitä tehtävään ja löytyykö oikeaa vankia tupateen ahdetusta vankilasta?

Raja railona aukee, kertoo runoilija. Käännytyslaki on kiusallinen monelle yksityiselle ihmiselle, mutta myös Suomelle ja lainlaatijoille. Käännytyslaki on ristiriidassa kansainvälisten sopimusten ja lain kanssa. Venäjän toimia rajalla tuskin kukaan hyväksyy. Venäläisten kanssa on pakko toimia heidän toimiaan vastaan. Keinolla jos ei toisella. Käännytyslaki tulee pian eduskuntaan uudelleen päätettäväksi. Demariryhmässä muutama edustaja äänesti edellisellä kerralla lakia vastaan. Niin tullee tapahtumaan myös tällä kertaa. Demarit mainostavat toiminnassa katon olevan korkealla ja seinät leveällä. Siihen nähden sopii mukaan muutama "vastahankakin". On pidettävä vaan yhdessä huolta, että ei tehdä liikaa haittaa kokonaisuudelle.

Katsoin putkeen Jussi Halla-ahosta tehdyn Podcastin. Perin tavalliseksi ihmiseksi Jussi siinä on kuvattu. Luulee itsestään suuria ja pelkää omaa asemaansa olipa kysymys poliittisesta asemasta tai persujen puheenjohtajuudesta. Ilman podcastiakin on selvää mihin nuo ominaisuudet johtavat. Ensin aivojen ylikuormaan, sitten väsymisen kautta työuupumukseen ja paniikkihäiriöön. Jopa masennukseenkin. Oireista Jussi pääsi irtiotolla tehtävistä. Taisi siinä mukana olla sairaslomaakin. Omana kokemuksena sanoisin, tuttu juttu. Se Halla-ahon podcastista jäi epäselväksi kenen puolesta persupuolue toimii ja mitkä ovat persujen arvot. Ketä vastaan toiminta on? Ei jäänyt epäselväksi. He ovat maahanmuuttajat. 

Petteri Orposta pitää muutama sana kirjoittaa. Oppositio sanoo Orpon peittelevän, salailevan, vaikenevan  totuudesta tai puhuvan muunnettua totuutta. Itse hän puolustautuu, että hänen ilmaisunsa on vain tulkinnanvarainen. Tällä logiikalla vertailuasteissa: musta, mustempi, ihan musta on Orpon mielestä niin, että siinä saattaa olla joukossa jotain valkoistakin. 

Jokainen tietää kuka, harva tietää mikä on Halla-aho.

 

Vähän vankeinhoidosta ja podcastista
Joku voi kysyä millä pohjalla ja vastuulla näitä juttujani kirjoittelen. Sillä samalla kuin muutkin. Lukijan vastuulla. Harvoin kirjoitan aiheesta, jolla uskon olevani parhaiten kärryllä. Niin kuin vankeinhoidosta. Uskokaa tai älkää. Olen eläissäni ollut vankeinhoidon kanssa enemmän tai vähemmän tekemisissä yhteensä n. 130 vuoden ajanjaksolla. Siinä on mukana isä, veli, siskon tyttö ja minä. Vankeinhoidosta olen kirjoittanut päivä-ja ammattilehtiin satoja juttuja. Tulkoon joukkoon vielä yksi.
Vankeinhoito on yhteiskunnan marginaalissa vaikka on yksi sen tärkeimmistä osa-alueista. Se pitää rangaistuksillaan, pelotteilla ja olemassa olollaan yhteiskuntaa pystyssä. Poliitikot ja "maailman parantajat" käyttävät aika-ajoin vankeinhoitoa keppihevosenaan omille pyrkimyksilleen. 
Persut ovat jopa yrittäneet nostaa itseään oikeuden ja turvallisuuden ainoaksi pystyssä pitäväksi voimaksi. Sitä kuvaa jo poliisien runsas määrä heidän kansanedustajistaan sisäministeriä myöten. Tämä maine ei kuitenkaan ole koitunut poliisikunnan eduksi. Pikemminkin päinvastoin, kun ajattelen käymissä olevia tutkimuksia ja oikeuden käyntejä kansanedustajien joukossa.
Kuluneen 50 vuoden aikana on silloin tällöin tullut esiin yrityksiä keksiä vankeinhoitoon tapoja parantaa vangit yhteiskunta kelpoisiksi. Voin sanoa jo tässä vaiheessa, että huonolla menestyksellä. Pyörää on turha keksiä uudestaan. Jo raamattu puhui vankiloista ja vanginvartijoista. Jos koulut ja yhteiskunnan muut toiminnat ovat epäonnistuneet "kasvattamaan" jäsenistään yhteiskuntakelpoisia, niin ei siinä onnistuta vankilassakaan. Vankeinhoidolla on omat tarkoituksensa ja tapansa hoitaa omaa osuuttaan yhteiskunnassa. Miten? Se näkyy kansankunnan sivistystasosta. 
Telkkarissa näytettiin miten paatuneesta väkivalta rikoksesta tehdään "Omalla ohjelmalla" yhteiskunta kelpoinen. Ohjelmaa esiteltiin vangin, kahden vetäjän ja vartijan voimin. Heillä kaikilla lie 
hyvä usko ja tahto onnistua. Minäkin toivon sitä. Olen työaikanani ollut jopa tukemassa tuon tapaista ohjelmaa. Kokemuksesta tiedän, ettei tuollaisilla ohjelmilla ole vaikutusta yhteiskuntaan tai vankeinhoitoon. Ohjelma on yksilölle tarkoitettu ja osuu sattuman varaisesti sopivaan vankiin. Esitetyssä ohjelmassakin kolme ihmistä oli yhden vangin asiaa hoitamassa. Lienee selvää, ettei henkilökuntaa riitä tehtävään ja löytyykö oikeaa vankia tupateen ahdetusta vankilasta?

Raja railona aukee, kertoo runoilija. Käännytyslaki on kiusallinen monelle yksityiselle ihmiselle, mutta myös Suomelle ja lainlaatijoille. Käännytyslaki on ristiriidassa kansainvälisten sopimusten ja lain kanssa. Venäjän toimia rajalla tuskin kukaan hyväksyy. Venäläisten kanssa on pakko toimia heidän toimiaan vastaan. Keinolla jos ei toisella. Käännytyslaki tulee pian eduskuntaan uudelleen päätettäväksi. Demariryhmässä muutama edustaja äänesti edellisellä kerralla lakia vastaan. Niin tullee tapahtumaan myös tällä kertaa. Demarit mainostavat toiminnassa katon olevan korkealla ja seinät leveällä. Siihen nähden sopii mukaan muutama "vastahankakin". On pidettävä vaan yhdessä huolta, että ei tehdä liikaa haittaa kokonaisuudelle.

Katsoin putkeen Jussi Halla-ahosta tehdyn Podcastin. Perin tavalliseksi ihmiseksi Jussi siinä on kuvattu. Luulee itsestään suuria ja pelkää omaa asemaansa olipa kysymys poliittisesta asemasta tai persujen puheenjohtajuudesta. Ilman podcastiakin on selvää mihin nuo ominaisuudet johtavat. Ensin aivojen ylikuormaan, sitten väsymisen kautta työuupumukseen ja paniikkihäiriöön. Jopa masennukseenkin. Oireista Jussi pääsi irtiotolla tehtävistä. Taisi siinä mukana olla sairaslomaakin. Omana kokemuksena sanoisin, tuttu juttu. Se Halla-ahon podcastista jäi epäselväksi kenen puolesta persupuolue toimii ja mitkä ovat persujen arvot. Ketä vastaan toiminta on? Ei jäänyt epäselväksi. He ovat maahanmuuttajat. 

Petteri Orposta pitää muutama sana kirjoittaa. Oppositio sanoo Orpon peittelevän, salailevan, vaikenevan  totuudesta tai puhuvan muunnettua totuutta. Itse hän puolustautuu, että hänen ilmaisunsa on vain tulkinnanvarainen. Tällä logiikalla vertailuasteissa: musta, mustempi, ihan musta on Orpon mielestä niin, että siinä saattaa olla joukossa jotain valkoistakin.