Muutos voi olla mahdollisuus
Uuden oppiminen käy minulla hitaasti. Kirjoittamisessakin. Nyt pitäisi tietää miten itäsuomalainen kirjoitetaan. Isolla vai pienellä kirjaimella. Muualla kuin lauseen alussa. Itä-Suomi on tuttu. Puolet elämästäni olen elänyt siellä. Siinä ovat tulleet tutuiksi itäsuomalaisetkin. Eläimet ja eläjät. Itäsuomalainen lehmä on sivistyskielellä kyyttö. Pieni, vähäruokainen ja sitkeä, mutta kokoonsa nähden tuottoisa. Itäsuomalaisen ruoka on lanttukukko ja tönkkösuolattu muikku. Luonteeltaan itäsuomalainen on kenkku, äkkipikainen. Joidenkin mielestä myös kateellinen. Tällainen on itäsuomalainen mutta miten on uuden Itäsuomalaisen kanssa. Kohta se on lehti.
"Ei nimi miestä pahenna jos mies ei nimeään". Sanotaan myös: "Nimi on enne". Molemmat ovat kansan viisauksia. Sopinevat myös lehden nimen yhteyteen. Mikä muuttuu vai muuttuuko mikään kun Viikko Pohjois-Karjala lehti muuttaa nimensä Itäsuomalaiseksi? Asiaa on varmasti pohdittu kantilta jos toiselta. Ja varsinkin siltä toiselta. Minä voin pohtia sitä siltä kolmannelta. Palstan pitäjän kantilta. Omakohtaisen kokemuksen pohjalta. Olen kirjoittanut n. 50 vuotta viikottain erilehtiin. Nimimerkillä ja nimellä. Kiitoksia, moitteita ja huomiota olen saanut. Tasapuolisen runsaasti. Se lieneekin meikäläisen kirjoittamisen tarkoitus. Hyväksyntää 50% ja moitteita loput. Tuossa lieneekin lehden syvin tarkoitus. Tulla luetuksi ja herättää mielipiteitä.
Poliittisen lehden sisältöön liittyy tietenkin sisään rakennetuksi muitakin tavoitteita. Niiden esiintuomisessa on tapahtunut viime aikoina muutos. Osaltaan nopean netin ja toisaalta yhteiskunnan kehitysmuutoksen takia. Kaikki ihmiset eivät ole pysyneet mukana vauhdissa. Tai eivät ole halunneetkaan mukaan moiseen kyytiin. Heitä varten mm. tarvitaan paperilehtiä. Poliittista näkemystä esiintuoviakin. Siinä lienee sijaa uudelle Itäsuomalainen lehdelle. Lehden merkitys korostuu kun muistaa kuka kirjoittaa ja kenelle kirjoitus on tarkoitettu. Puoluetoverille vai äänestäjälle? Mielestäni se pitäisi olla tarkoitettu tulevalle äänestäjälle.
Sanaan itäsuomalainen, kirjoittipa sanan isolla tai pienellä, liittyy sanoma. Olen jostain ja kuulun ryhmään. Olen sellainen. Henkilökohtaisesti en tahdo ryhmittyä. Puolet muualla ja puolet Tohmajärvellä asuneena tiedän asuinpaikan merkityksen. Helsingissä asuin 30 vuotta ja Joensuussakin 9 talvea opiskeluaikoinani. Nykyään vieroksun ryhmittymisiä asuin-, iän-, sukupuolen- tai minkään muunkaan ryhmän mukaan. Omat elinolosuhteet ovat määrittäneet minua enemmän kuin heimo tai rotu. Sanottakoon sitä vaikka omanapaiseksi. Samaan aikaan olen oppinut pyrkimään yhteisten asioiden hoidossa suurempiin yksiköihin. Pois kyläpolitikoinnista. Se ei sovi mielestäni tähän päivään. Asiat voivat hoitua itäsuomalaisesta näkökulmasta paremmin kuin pohjois-karjalaisista tavoitteista. Nykyisin asioista päätetään valtakunnallisesti, koskivatpa ne sitten maata, maakuntaa tai syrjäkyläläisen elämää.
Hellekausi on pidetty. Ja EU-vaalit. Tulevaisuuden kannalta kumpaisestakaan en tätä kirjoittaessani tiedä mitään. "Juhannus on meillä herttainen", lauloi laulun tekijä aikoinaan. Toivotan sitä tässäkin. Muistutan veneessä seisojille. Saman voi tehdä maissa tai istualtaan. Vaikka äyskäriin.
