Taskuase, kuka sitä tarvitsee?

 

Kenelle äänesi annat

Ei tällaista ollut ennen vanhaan. Kun poliitikolta kysyy nykyään,  jota hän ei tiedä, vastaa hän, "kun isossa kuvassa katsoo" ja puhuu omiaan. Niinpä minäkin katson "isossa kuvassa".

Ennen luottamustehtäviin pätevöidyttiin pitkää linjaa perusjärjestöjen kautta. Nyt on suoralinja uusilla puolueilla. Ne tarvitsevat jäseniä äänestämään mutta myös luottamustehtäviin. Asennetta ja pyrkyryyttä löytyy, mutta aatetta harvoin. Riittää kun löytyy hokema, yleisesti tiedossa oleva asia, jonka omii ja joka jollain tavoin ärsyttää kansalaisia. Tässä isossa kuvassa ne ovat; turvallisuus ja maahanmuutto. Näillä kahdella asialla on Suomessa otettu yhdelle puolueelle haltuun kaikki merkittävimmät luottamustehtävät. Eduskunnan puhemiehen, sisäministerin, oikeusministerin ja valtiovarainministerin tuolien varjossa pääministerin istuin näyttää lypsyjakkaralta. Demokraattinen järjestelmä antaa heille aseman, mutta ei välttämättä taitoa hoitaa näitä tehtäviä.

Demokraattisen järjestelmän heikkous on siinä, että se pahimmillaan yhdellä äänellä voi jakaa kansan kahtia. Äänestäjillä ja ehdokkailla on valta estää tämä mutta kykyä harvoin. Luottamushenkilöt valitaan tai jopa houkutellaan ehdokkaiksi muun kuin puolueen näkyvyyden ja tavoitteiden perusteella. Yhteiskunnallinen menestyminen, palvelutehtävä vanhus- tai terveydenhoidossa tai poliisin läpimeno vaaleissa on varmempi kuin vuosikymmenien tarpominen puolueosastoissa. Näiden ammattien hoidossa löytyy aina moitittavaa tai parannettavaa, joka riittää perusäänestäjälle mennä näyttämään tyytymättömyytensä vanhaa järjestelmää kohtaan. Ovatko uudet kansanedustajat ja ministerit päteviä ja osaavia? Ei. Tiukassa paikassa ministerit häviävät tai keksivät vaikenemisilleen jonkin tekosyyn.  Puhuvat vain yleisellä tasolla. Sisälukutaitoa kansanedustajilta löytyy. Se näkyy eduskunnan kyselytunneilla.

Yhdelle puolueelle näyttää kertyneen moitittavaa käyttäytymistä tavallista enemmän, jota sanovat vastustavansa  Ne näyttävät nyt yhdistyvän poliisiin ja sen ammatin tuomaan julkikuvaan ja siinä yhteen puolueen käyttämään hokemaan. Turvallisuus. Poliisi mielletään suomessa turvallisuuden ja oikeuden mukaisuuden perikuvaksi. Maine poliisille on tullut satojen vuosien ajalla. Poliisiksi valitaan, tutkitaan, koulutetaan ja ylläpidetään mainetta arvomerkein. Ase, jota ennen kannettiin kaikissa virkatehtävissä näkyvissä antoi vallantunnetta tavalliselle kansalaiselle, mutta ennen kaikkea poliisille itselleen. Lukuisat viime aikaiset tapahtumat osoittavat, ettei poliisin ammatti anna mitään erikoista taitoa hoitaa luottamustehtäviä edes kansalaisen turvallisuuden osalta, joita vanhoilla keinoilla on hoidettu vuosisadat. Poliisikin on tavallinen ihminen. Pohjois-Karjalassakin. Kaikkine heikkouksineen.

Aseita sodassa tarvitaan. Niillä tapetaan ihmisiä. Metsästysaseilla eläimiä.  Tarkkuusammuntaa harrastetaan. Mihin tarvitaan taskuasetta? Ennen vanhaan teurastukseen. Nykyään ei mihinkään. Taskuase ei lisää turvallisuutta. Edes sen kantajalle. Taskuaseen pelotusvaikutus on mennyt ja kännykkä tullut tilalle. Taksiaikaan minulla oli taskuase, sitten virka-ase, myöhemmin taas taskuase. Luovuin taskuaseista. Niillä tapetaan ihmisiä Sitä en tahdo tehdä.

Marsseja on moneen lähtöön

Lakoa ja Vappumarssia tarvitaan edelleen

Ensimmäiset marssijat näin Tohmajärvellä juuri ennen sotaa. He olivat sotilaita kiväärit olallaan rintamalle lähdössä. Viherron Topi tervehti marssijoita suojeluskunta puvussaan kioskinsa edessä kunniaa tehden. Toisen marssijärjestelmän näin sota-aikaan kun venäläisiä vankeja tuotiin asemalta eläinlääkäri Rauman pellolle töihin. Ryhmän kuljetuksesta vastasi vanhalta näyttänyt mies, jolla oli kivääri. Jotkut väänsivät kuljetuksesta vitsiä, että vangit auttoivat vartijaa kantamalla Kemien rinteessä vartijan kivääriä. Kolmas marssi olikin sitten Vappumarssi. Sen suorittivat asemalta Kemien tienristeyksen ympäri ja siitä Työväentalolle tehtaan työläiset. Näyttivät vähän "ryysyläisiltä", sanoivat.  Meitä pentuja kiellettiin menemästä marssijoita katsomaan. Lauloivatkin. Mutta eihän me uskottu, mutta työväentalolle asti ei uskallettu. Kolmekymmentä vuotta Helsingissä asuessamme näin Vappumarssijoita ja olisi helppo ollut mennä mukaan, mutta monestakin syystä jätin osallistumatta. Tuntuu samalta edelleen. On turhaa tunnustuksellista osallistumista kuin kirkossa  käynti. Voi kuulua monella muullakin tavalla porukkaan kun uskontunnustuksella kirkkoon tai poliittiseen puolueeseen. Mitään osallistumistapaa en väheksy.

Kuukauden kestänyt lakko on päättynyt. En korosta lakkoa poliittiseksi, sillä kaikki lakot ovat mielestäni poliittisia. Mikä enemmän, mikä vähemmän. Näkemystäni vahvistaa nykyisen hallituksen toimet. Ryhtymällä työnantajan asemaan, sen kaikki päätökset johtavat poliittiseen loppu tulemaan työntekijöitä ja heidän etujaan vastaan. Jotkut koettavat selittää lakon jääneen tuloksettomaksi. He eivät ymmärrä lakon filosofiaa. Lakolla voi päästä hyviin tuloksiin heti, mutta joskus myös tulevaisuudessa. Pitkänkin ajan jälkeen.  Lakon merkitys lakkoilijalle on toinen kuin työnantajalle, joka mittaa lakon merkitystä usein vain euroilla. Työntekijällä voi olla pelissä oma ja perheensä tulevaisuus ja elämän arvot. Yksikään lakkoilija tuskin näistä tavoitteista helpolla luopuu. Sehän olisi elämän loppu.

Hallitus leikkauksillaan ja toimillaan kaivoi sellaisen ojan pääoman ja työtätekevien väliin, ettei sitä heti huomenna lapioida umpeen. Ojaongelma on aina ollut olemassa, mutta hurmio muutaman äänen voitolla ja kristillisdemokraattien sekä ruotsalaisen kansanpuolueen tuella syntyi hallituskoalitio jota jo ulkomaillakin kutsutaan äärioikeistolaiseksi. Jotkut jopa fasistiseksi. On siinä kristillisellä ja ruotsalaisella kansanosalla pohtimista ketä tuli vaaleissa äänestettyä. Ja ketä tulevissa vaaleissa äänestän. Helppoa ei tule olemaan niillä tuhansilla virkahenkilöillä, jotka tulevat kohta saamaan potkut viroistaan. Tämä virkahenkilöryhmä tunnetaan kokoomuksen vahvana tukiryhmänä. Hallituksen rakentama jako kahteen, oikeistoon ja vasemmistoon tulee vaikuttamaan entistä enemmän myös maakunta-asioiden hoitoon. Yhteistyöhalua tarvittaisiin ja nähdäänkin, mutta hallitusmörkö vahtii taustalla mitä saa tehdä ja mitä ei kannata edes yrittää.

Mikään organisaatio ei toimi ilman henkilöitä, joilla on nimi ja vastuu omasta tehtävästään. Tehtävään valitsemisen edellytyksenä pidetään alan ammattiosaamista olipa se hankittu opiskelun tai kokemuksen kautta. Näin yleensä, mutta nykyään ei enää aina politiikassa. Eduskuntaan asti organisaation vaatimustaso on kunnossa, mutta ei enää hallituksen osalta. Eniten epäilen Arto Satosen osaamista työmarkkinapäättäjänä. Hän on vastuussa osaamisellaan kuukauden kestäneestä lakosta ja sen tulevista seurauksista.  Mikä on ministeri Antti Häkkäsen oikeuden mukaisuus mielipide tehtyihin päätöksiin? Siihen hän ei vastannut, kun TV:ssä sitä häneltä kysyttiin. Miten on ministeri Wille Rydman selvillä bensan hinnasta? Ostettaessa pumpulla hinta ei hänen mielestään näy korkeampana hintana kun katsoo hintaa suuremmasta kuvasta. Kumpi meistä on hölmö? Osaamattomuuden korvaa  hallituksessa pyrky ja puolueuskottavuus. Tosin ei viime mainittu Wille Rydmanin kohdalla ei sekään. Siksikö jotkut kutsuvat häntä puolueloikkariksi ja Riitta Purran ottopojaksi.

 

Essayah ja Henrikson tukevat Purraa

 

Raha on mitta, työ on arvo

Poliittinen jako Suomessa on muuttunut. Tai oikeammin sanottuna puolueet ovat jakaantuneet kahteen joita jakaa entistä syvempi kaivanto. Nimiä näille osapuolille voi antaa monilla perusteilla. Perinteinen oikeisto ja vasemmisto ei enää riitä. Liittäisin jakoon ihan omana keksintönä rahan ja työn puolueet. Rahapuoluetta edustavat nyt hallituksessa olevat. Työpuolueeseen lasken nykyiseen oppositioon kuuluvat. Hallitusta ja sen toimintaa ohjaa raha. Muita arvoja sen toiminnassa on vaikea huomata. Oppositio yrittää pitää ihmisten arvoja ja toimeentuloa johtavana tavoitteena.

Hallituksen voimat rahoineen eivät yksin riitä voiman näyttöön. Tuekseen se on hankkinut kaksi pientä puoluekannatuksen alapäästä. RKP:n ja KD:n. Ruotsinkielialueella asuvana en ole havainnut raharikkaita siinä määrin, jotka ohjaisivat tukemaan nykyistä kokoomusta. Vielä vähemmän persuja. Björn Wahlroos kesällä voi piipahtaa huvijahdillaan rannassa, mutta valtaosa väestä on tavallista työtätekevää porukkaa. Kristillisdemokraatteja on vaikea erottaa arkipäivisin tavallisesta väestä. Nyt ei kohta enää sunnuntaisinkaan kirkkoväen seasta, kun piispat kertoivat kannattavansa enemmän työväen puolella olevia. Ei ihme, ettei Sari Essayah ja Anna-Maja Henriksson näy julkisuudessa puolustamassa leikkauksia ja maahanmuuton vastustamista. Onhan se kiusallista, kun kirkko jakaa leipää köyhille ja kurkkuviljely tarvitsee töihin maahanmuuttajia. Tiedoksi tämän lehden levikkialueella äänestäville tulevia vaaleja varten. RKP ja KD tukevat Suomessa puheenjohtajiensa kautta äärioikeistolaista hallitusta. Ilman näitä kahta pienpuoluetta ei Suomessa olisi nykyistä hallitusta. M.O.T.

"SAK:n perääntyminen on järjen voitto. Lakot jättivät SAK:n tyhjin käsin. Yrittäjien Pentikäinen: Hyvä, että järki voitti SAK:ssa. Orpo ja Satonen kiittivät lakkojen päättymistä."  Otsikot ovat Hesarista5.4. Olihan lehteen lipsahtanut otsikko: "AKT:n puheenjohtajan mielestä lakot eivät ole menneet hukkaan."  Otsikoista kaksi ensimmäistä ovat toimittajan mielipiteitä. Pentikäisen horinat jätän omaan arvoonsa. Orpo ja Satonen kiittävät varmaan toisiaan, etteivät enempää ehtineet sotkea valtakunnan asioita. AKT:n puheenjohtaja Ismo Kokon kanssa olen samaa mieltä, etteivät lakot menneet hukkaan. Mielipiteeni perustuu lukuisiin istumalakkoihini ja yhteen lakkoon 60-luvulta, joka ilmeisesti vielä jatkuu. Jatkuvan lakon tarina on siinä, että lakko oli menossa kun kesälomille lähdettiin ja kun tultiin piti olla paikalla, että sai lomaltapaluu rahat. Sitä seurasikin sitten työpaikan vaihto. En kannattanut silloin lakkoja, enkä kannata nytkään. Pidän kuitenkin lakkoja tarpeellisina silloin kun muuta keinoa ei ole puolustaa heikossa asemassa olevia ihmisiä. Järjestäytynyt lakko puolustaa paikkaansa siinä kuin hallituksen hokema edustuksellinen demokratiakin.

Muutaman sanan voisin kirjoittaa kouluampumisestakin. Jätän sen ammattiosaajille. Totean vain miten tapauksiin liittyy ihmisten tarve olla parempi kuin toinen ja siihen liittyvä kilpailu. Lapsi alkaa oppia mallioppimisen kautta. Joillekin se jää päälle pitkäksi aikaa nuoruuteen. Sitä pitää yllä ympäristö, älypuhelin, pelit , elokuvat ja TV. Peleissä iskusta ei kukaan kaadu ja luodista ei kuole. Jääkiekossakin poikittaisesta mailasta tai tappelusta saa kaksi minuuttia. Kaukalon ulkopuolella sakot tai linnatuomion.

 

Kuka lakia tarvitsee?

 

Laki on rikollisille, ei lainkuuliaisille ihmisille

Elämme veden jakajalla. Monellakin tapaa. Meneillään olevilla lakoilla voi olla monenlaisia tarkoituksia. AY-väen tarkoituksia ei tarvitse epäillä. Mutta on aihetta pitää silmällä hallituksen toimia. Näyttäähän siltä kuin hallituksella ei olisi tarkoitustakaan saada lakkoja loppumaan. Pikemminkin päin vastoin. Lyödessään lukkojarrutuksen ja tietäessään ammattiyhdistyksen voiman vastustajana hallitus voi yrittää selkävoittoa ja saada sitä kautta yhteiskunta sekaisin. Se puolestaan palvelisi populismilla eläviä saada valtaa. Hallitus on oikeistolainen ja näkyvimmältä osaltaan äärioikeistolainen joka elää populismin varassa. Kaaoksessa olevassa  yhteiskunnassa on helppo lupauksilla saada kansalaiset puolelleen. Menetelmä on tuttu Saksasta  sadan vuoden takaa. Siksi on tärkeää pitää äärioikeiston touhuja silmällä.

Riikka Purran esiintyminen julkisuudessa on saanut uusia piirteitä. Asian ytimessä haastattelussa, hän yritti sivuuttaa haastattelijan ja puhui kysymyksestä piittaamatta omaa tarinaansa. Hän kertoi, että hänellä on paksu nahka, joka kestää vähilläkin unilla. Lakot jatkuvat hänen mukaansa, kunnes saadaan laki. Hän "leventeli" neljän puolueen hallituksella, jossa persujen kannatus on vahva. Kaikki leikkaukset viedään läpi, koska palveluja on tarpeettomina. Normeja puretaan. Lopuksi Purra kertoi olevan ajatuksia, joita hän ei kerro. Minusta edellä kerrottu on sellaista tarinaa, jota ei ole syytä jättää huomiotta. Ministeri Satonen on moneen kertaan sanonut, ettei AY:n kanssa neuvotella ennen lakkojen loppumista. Tämäkin tukee hallituksen tavoitteita, pitää lakot voimassa mahdollisimman pitkään. Miksi? Kaaokseen juuri nyt ei uskoisi populistienkaan turvautuvan kun itärajalla on tosiuhka. Vai uskovatko persut itärajan ongelmien palvelevan heidän tavoitteitaan vallan lisäämiseksi itselleen. Luulisi kokoomuksessa, KD:ssä ja RKP:ssä huomioitavan tämän.

Miksi ihmiset käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Toiset alistuvat, toiset sortuvat, jotkut nousevat yhteisillä päätöksillä toista paremmiksi. Suurin osa ihmisistä vaikenee, eikä kiinnostu moisista asioista. Jokaisella ihmisellä ovat samat aistit. Tunto, maku, kuulo, haju ja näkö. Näiden keskiössä ovat aivot. Aivot eivät ajattele tutkimusten mukaan kuin parikertaa ihmisen iän aikana. Ne eivät synnytä uusia ajatuksia, vaan ne assosioivat. Johdattelevat yhdistelemällä ihmistä aistien tuntemusten perusteella. Mitä pitää tehdä kun joku aisti on poissa käytettävistä? Luulisi olevan helppo elää kun kaikilla on samanlaiset aistit.

Ihmisen ongelmaksi muodostuu vietit ja niiden kirjo. Kaksi tärkeintä viettiä ovat hengissä- ja suvunjatkamisvietit. Jos näihin tyydyttäisiin olisi helppo elää. Kulttuuri (elettyelämä) sivistys( saatuoppi) eivät näytä pärjäävän ihmisen vieteille. Sellaisille kuin kilpailu ja vallanhalu. Näiden kahden alla elää himo olla parempi kuin toinen olipa kohteena mikä asia hyvänsä tai ihminen. Eläisikö osa poliitikoista viettiensä varassa? Tällä hetkellä siltä näyttää ainakin Venäjällä ja Valkovenäjällä elettävän. Näiden valtioiden johtajilta puuttuu yksi ominaisuus ja se on todellisuuden tajua. Hekin elävät vain aikansa. Maailma muuttuu heidän jälkeensä. Miten ja mihin suuntaan? Sitä ei tiedä kukaan.

Toivottavasti Suomen poliitikot eivät kadota todellisuuden tajuaan. Suomea johdetaan sopimuksilla, ei lailla. Laki on rikollisia varten. Ei lainkuuliaisia ihmisiä ohjaamaan tiettyyn muottiin.

Purra leikkaa edustuksellisen demokratian itselleen

 

 Edustuksellinen demokratia toimii ammattijärjestöissä

On aikoihin eletty. Eduskunnassa istuu nuoria punaposkisia ja kiiluvasilmäisiä nuoria, jotka paperista tai kännykästä lukien kertovat mitä on edustuksellinen demokratia ja poliittinen lakko. Heidän iästään päätellen lakkokokemusta heillä ei voi olla ja edustuksellisen demokratian sisältö näyttää kuullun opitulta ja juuri sovitetulta vain tämän päiväin hallitukseen. Sisäluku on hyvä taito, mutta jos siinä verrataan ammattijärjestöjä ja niiden johtajia mafiaan, pitäisi kellojen soida heilläkin, jotka tällaiset henkilöt ovat äänestäneet eduskuntaan ja aina ministereiksi asti.

Tällä hetkellä edustuksellista demokratiaa kansanedustajista toteuttaa 108 kpl. joiden äänimäärä prosentteina oli 49,3. Ohjenuoraksi toiminnalleen hallitus edustukselliseen demokratiaan nojautuen on ottanut vastustajiksi katsomiensa musertamisen. Sellaiseksi sopii oppositio, mutta ennen kaikkea ammattiyhdistysliike. Kysyä sopii löytyykö edustuksellisesta demokratiasta heikko kohta joka sallii 108 kansanedustajan tällaisen toiminnan. Onko RKP ja KD  14 yhteisellä edustajalla oikeassa seurassa tukemassa hallituksen toimia? Eikö oikea demokratia anna valtaa johon seuraa vastuu sivuun ja vähemmistöön jääneiden tarpeista?

Tämän hallituksen pahis on SAK? Jäseniä siinä on n. 800000. Mikä lienee puolueiden yhteinen jäsenmäärä? Siitä ei ole tietoa. Ammattiliittoihin liitytään vapaaehtoisesti ja sitoudutaan maksamaan n. 1% jäsenmaksu tuloista. Ammattijärjestöt valitsevat keskuudestaan johtajansa. Yleensä hyvä johtaja jatkaa pitempään asemallaan kuin ministerit. Tukevatko nämä 800000 SAK:n jäsentä rikollista toimintaa mafian kaltaista toimintaa, niin kuin ministerit puheillaan ilmaisevat? Arvoisa ministeri Wille Rydman, olen loukkaantunut kun puheittesi perusteella asetat minun tukeneen mafian kaltaista toimintaa sen jäsenenä. Tai eihän vika ole Rydmanin, vaan henkilöiden, jotka hänet tällaiseen asemaan ovat asettaneet. Olen ollut ammattiliittojen jäsen, lakkoillut ja vaikuttanut järjestöjen toimintaan. Minusta tuntuu, että 800000 tuhannen etujärjestö demokraattiselta perustaltaan on yhtä vahva, ellei vahvempi kuin nykyhallituksen harjoittama toiminta. Hallitus puhuu taloudesta, velasta edustuksellisesta demokratiasta ja pakosta tehdä päätökset, jotka se sanelee. Ammattiyhdistykset toimii ilman pakkoa jäseniensä edunvalvoja suomalaisessa yhteiskunnassa. Sen ainoa voimavara on jäsenet ja lakko viimeisenä keinona  jos asiat siihen pakottavat. Siksi olen ammattijärjestöjen puolella.

Ilman Kristillisdemokraattien 5 kansanedustajaa ei Suomessa olisi nykyistä hallitusta. Jopa Ben Zyskowicz puhuu laitaoikeistosta. Hän vielä kaihtaa puhua äärioikeistosta. KD johtaa Sari Essayah. Hänen kotikuntansa on Lapinlahti. Kunta, jonka valtuuston jäsen Essayah on. Lapinlahdella paljastui suuri salametsästysrinki, josta maa- ja metsätalousministerillä ei ollut mitään tietoa. Herää kysymys  mikä on ministerin kyky ja ammattitaito tehtäviensä hoitoon? Sari Essayah on tunnettu kävelijä. Onko hänen kävelyt suuntautuneet riittävästi peltopientareille ja metsäpoluille vai asfalttitielle?

RKP 9 edustajallaan on puolue jolle kelpaa mikä ja kuka vaan, jos puhuu Ruotsia. Arvioni sopii puolueen johtoon. Ei välttämättä äänestäjiin. Tunnen asiaa, kun asun nykyisin Ruotsin kielialueella. Ikävää, että RKP on johtonsa takia sekaisin kuin seinäkello ja tukee samalla hallituksen tavoitteita.